sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Uusi osoite ja uusi blogi

Hyvät lukijat,

vuodesta 2008 täällä osoitteella olen kirjoitellut, mutta nyt on niin, että tämän blogin jupinat on jupistu.
On aika siirtyä toisiin maisemiin ja uusiin mutta niin samoihin juttuihin. Toivottavasti löydätte uudesta Iridium Inferno blogistani luettavaa!
Kiitos.

UUSI BLOGI LÖYTYYPI:
Iridium Inferno

maanantai 2. joulukuuta 2013

Satumaista ruokaa

Ihan metriksen kulmalla...

Satu Silvon perustama ja omistama ravintola Silvoplee Helsingin Hakaniemessä on lempiravintolani. Siksi olinkin aivan innoissani, kun ravintola muutti isoihin uusiin remontoituihin tiloihin. Samalla piteni ruokalinjasto ja lounailun kylkeen tuli ihastuttava smoothiebaari raakakakkuineen. Ja kyllä kelpaa herkutella!

Valoa ja tilaa

Uusiutunut Silvoplee ei ollut plekästään isompi ruokatarjonnaltaan vaan ruokailutilaakin oli reippaasti enemmän. Lisäksi ravintolan toinen seinä on oikeastaan pelkkää ikkunaa Toiselle linjalle, mikä tuo reippaasti luonnonvaloa sisälle.
   Tietysti tämä uusi tila on ehkä lounassruokalamaisempi edellisen tunnelmallisen pikku "luolan" sijaan, ja lämmönhukka ainakin avajaispäivänä oli melkoinen: vaikka istuin seinustalla nurkassa, pääsi vetävä kylmä ilma sisään niin että oisi kyllä kannattanut pitää takki päällä. Lisäksi lämminkin ruoka viileni, mitä edesauttoi tietysti avajaispäivän alkuruuhka, minkä seuraksena kassajonossa sai seistä sellaiset viitisen minuuttia.
   Plussaa tulee kahdesta ruoanpunnitus- ja maksupisteestä, mikä nopeuttaa syömäänpääsemistä huomattavasti. Lisäksi ennen maksujonoa hidasti vehnänorasjuomien tuorepuristus samalla kun annosta punnittiin, mutta nyt on kaikenmaailman viherpirtelöiden puristukset ja sekoitukset onnellisesti siirretty smoothiebaarin puolelle.

Silvopleessa siis saa oman ruoka-annoksensa kerätä kattavasta ruokalinjastosta ja siitä maksetaan painon mukaan.

.Ruoka Silvopleessa on vaan niin taivaallisen hyvää! En ymmärrä, miksen itse osaa tehdä noin maittavaa ruokaa. Jokin vaan omissa maustamistaidoissa vaan mättää... :D Ja parastahan monien mielestä Silvopleen ruoissa on, että ne maistuvat täyteläisiltä ja jopa kermaisilta sisältämttä voita saati kermaa.
   Ja kertaakaan ei ole jäänyt nälkä sieltä lähtiessä. Ja jos nälkä on yllättänyt ruokailun jälkeen turhan aikaisin, on vika ollut omassa annoksen koostamisessa eli on tullut unohdettua ottaa lautaselle tarpeeksi niitä proteiinipitoisia kasvisksia.
   Tietysti halpaahan Silvopleessa syöminen ei ole, mutta raaka-aineiden laatu seka tuoreus perustelkoon puolestaan. Maksan kyllä mielelläni terveellisestä, luomusta sekä hyvästä ruoasta.

Valikoimaa on!

Smoothiebaariin on oma sisäänkäynti, jota moni asiakas erehtyi tässä avajaispäivänä kaiketi luulemaan pääsisäänkäynniksi. Tästä pienestä, mutta pippurisesta kulmauksesta saa smoothieta, mehua, kuumaa juomaa, muuta huomaa sekä erilaisia raakaherkkuja ostettua syötäväksi paikanpäällä tai mukaan.
   Nyt on raakaherkkujen valikoimakin laajentunut! Taisi olla vain pari ei-raakaa jälkkäriä tarjolla (jotka olivat kuitenkin vegaanisia). Iloisesti yllätyin myös suolaisista raakapiiraista. Pitää joku kerta maistaa!

Mun shotti

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan sitä kaikista aidointa viherjuomaa eli tuorepuristettua ohranorasmehua. Se maistui... ruohoisalta. :D Ei siis mikään herkku ensikertalaiselle, mutta ihana henkilökunta minua vähän varoittelikin ja kehotti ottamaan vettä kyytipojaksi. Ohranorasjuomaa saa kolmessa eri annoskoossa: 0,25; 0,5 sekä 1desilitrassa. Tällaiselle aloittelijalle riitti pieni. :) Ehkä vielä innostun ja hankin itsellenikin jonkin sortin mehulinkopuristimen... :D Toistaiseksi viher- ja superfoodjauheet ovat ajaneet vähän samaa asiaa.

Satu kertoi minulle, että ravintolan alakerrassa on myös pop-up vaatekkauppa. Lisäksi Silvopleessa on myynnissä muun muassa kirjoja terveydestä kiinnostuneelle, raaka- sekä vegaanipatukoita, teetä sekä haudukkeita ja muuta mukavaa pientä valmistuotepurtavaa.

Silvoplee on myös pidentänyt aukioloaikojaan. Smoothieta saa jo aamuvarhaisesta sekä ruokaakin on tarjolla pidempään. Hurjan hyvä juttu! Tässä 9.12. alkavan viikon aukioloajat ennen joulua:
Kasvisravintola ma–pe klo 11–20, la 11–18
Smoothiebaari ma–pe klo 8–20 la 10–18

Suosittelen pistäytymään paikanpäällä ja syömään hyvin!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ihana aamupuuro

Jo kesällä ystäväni havaitsi Helsingin keskustassa Kalevankadulla uuden sympaattisen kahvilan, jota hän suositteli minullekin. Viime viikolla olin aamuvarhaisella keskustassa liikkeellä tyhjällä vatsalla ja onneksi ystäväni suositus muisui minulle mieleen. Ja löysinkin perille, Kuppi ja Muffiniin.


Kahvilassa oli lämmin tunnelma, tuikutkin pöydillä palamassa!  Halusin ehdottomasti syödä kuuden euron aamiaissetin eli aamupuuro + tee (minun tapauksessani ehdottomasti) + tuorepuristettu mehu.
Lasivitriinissä oli esillä jos jonkinmoista herkkua, joten makean- tai suolaisennälkäiset ihmiset saavat taatusti vatsoilleen täytettä. Lisäksi lounasaikaan Kuppu ja Muffinissa on saatavilla päivän vaihteleva keitto varsin kohtuulliseen hintaan 7,90.

Valinnanvaikeus?

Aamupuurokin vaihtelee päivittäin ja minä sain syödä ihanaa maitoon keitettyä pehmeää spelttihiutalepuuroa (en kyllä kysynyt mikä puuro oli kyseessä, mutta maku- ja suutuntumalta näin oletan. :D). Kolmesta eri tuorepuristetusta mehusta valkkasin ihanan porkkana-inkivääri-ananasmehun. En ole mikään mehujen ystävä, mieluiten syön kuin juon rehuni, mutta tämä mehu oli kyllä huippu! Irtoteelistalta, joka oli ihanasti hyvin vihreäteepainoitteinen, valitsin kuitenkin aamuun sopivan Earl Greyn.

Puuro on rakkaus

Puuroa saa tuunata mielensä mukaan monilla eri vaihtoehdoilla: siemenillä, pähkinöillä, hunajalla, granolalla, Kuppi ja Muffinin omilla survoksilla... Minä länttäsin päälle puolukkasurvosta sekä omenakanelisosetta ja lautasen reunalle vielä lisäksi kourallisen verran pähkinöitä.
   Kuppi ja Muffinin aamiainen on lähes täydellinen. Puuroa kun voi helposti ja halvasti tehä kotona, mutta tässä puurossa on jo jotein mitä ei aina kotona ehdi tai pysty tehdä. Samoin lisukkeet tuovat annokseen oivaa variaatiota.

Aamiainen on tarjolla arkiaamusta klo 7.30 alkaen muistaakseni kymmenen kieppeille asti. Päivän keitto about yhdestätoista eteenpäin niin kauan kuin soppaa riittää.
Ja noin yleisesti aukioloajat ovat ma-pe 7.30-17.00 sekä la 10-16.

Täytyy kyllä joku kerta testata heidän kettonsa!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjat ja hyvä elämä

Kävin tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa eläissäni Kirjamessuilla.
   Usean vuoden ajan olen joko missannut messut tai muuten vain luullut, etteivät kyseiset messut ole minua varten. Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, sillä nämä messut jos mitkä olivat antoisat. Enkä suinkaan pörräillyt alueella kello kymmenestä varttia vailla kuuteen...
   Antikvariaattipuoli oli mielestäni mielenkiintoinen löytöalue, jolla kulutinkin aikaa ständien ja hyllyjen välejä tutkaillen tarkasti ja harkiten. Pari upeaa satukirjaa nappasin mukaani sekä yhden japanilaisen keittokirjan. 

Parhain ja uusin tuttavuus oli minulle Salakirjat pienkustantamo, jonka kirjavalikoima koostui suurimmalta osaltaan mytologiasta, muinaisuskosta sekä noituudesta. Aivan upeita teoksia oli heillä tarjonnassa! Onneksi heillä on nettisivut, joten päätin jättää ostokset kirjamessujen ulkopuolelle, vaikka upeita tarjouksia ja houkutuksia olikin niillä pöydillä tarjolla...

Salakirjat lumosivat

Lisäksi bongailin messualueelta vahvoja naisia, joiden ääni sekä viisaus ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Kotimaisia lempikirjailijoitani siis.
Kaari Utrio ja juttua hänen daameistaan

Sofi Oksanen on ehdoton kirjailiasuosikkini ja yksi naisesikuvistani. Muistan jo, kun hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät aikanaan julkaistiin, olin aivan hullaantunut häneen - niin kirjoitustyyliinsä kuin ulkoiseentyyliinsä. 
Seurasin hänen kymmenenvuotisen uransa kunniaksi järkättyä englanninkielistä haastatteluaan, jonka jälkeen kävin viimein ostamassa omakseni hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät (ettei sitä tarvitse jatkuvasti kirjastosta lainailla). Kaiken kruunasi omistuskirjoitus, sekä että kerroin neiti Oksaselle, kuinka peruskoulun päättöluokalla tein kirkjallisuusesseen juurikin kyseisestä teoksesta.

Hyvä elämä jatkui toisessa messuhallissa, joka oli täytetty ruoilla sekä viineillä. Alkoholittomana jätin viinit välistä, ja lisäksi vielä lihattomanakin jätin myös kaiken maailman makkarat välistä. Vaan eipä silti vatsa tyhjäksi jäänyt!

Teetä oli tarjolla useammaltakin yritykseltä, mutta mikään ei voita théhuonetta. Minun sekä ystävieni luottoteehuone oli iloiseksi yllätyksekseni mukana messutunnelmassa maistattamassa aina kahta teelaatua kerrallaan. Lisäksi heiltä sai ostaa tarjolla olleita makuja myös kotiin juotavaksi. Kuhan teenystäväni palaavat maisemiin niin pitääkin taas pistäytyä théhuoneella pannullisella!
Ihanimmat teelaadut

Makeannälkäisille oli jos minkälaista suklaata sekä fudgemöykkyä tarjolla, mutta kovin paljon oli lisäainekyllästettyä keinovärjättyä teollisuustavaraa.
   Onneksi parempaa suklaata sai Ekolosta: raakasuklaalevyjä sekä raakasuklaakuorrutteisia pähkinöitä ja marjoja. Valinnanvaikeus iski, mutta sain ostettua mukaani gojimarjaraakasuklaalevyn.
Raakaa suklaata

Myös parempilaatuisia fudgeja löytyi! Helsinki Fudge Love Oy:n käsintehdyt möykyt olivat aitoa tavaraa: rakenne oli pehmeän mehevä ja maut kaukana keinoaromeista. Suomalaisten makuun löytyi muun muassa salmiakki- sekä karpalofudgea ja perinteisempään makuun sai tietysti karamelli- sekä suklaafudgea. Joulun alla Kolmensepän patsaan ympäristöön ilmaantuvissa myyntikojuissa tulee olemaan paikka myös näille fudgeille, joten herkkusuut odotelkoon joulun tuloa. Kuulin vähän vihiä, että Fudge Lovella olisi piakkoin (toivottavasti) aukeamassa verkkokauppakin...
Fudge Love is pure love for fudge

Juustoja sekä leipiä oli myös kojukaupalla tarjolla. Juustoihminen kun en ole, ja monen leivänkin kanssa tulen aika huonosti toimeen, en kauheasti intoillut erilaisista vehnäsistä (vaikka saksalaiset brezelit olvatkin taidonnäytteitä).
Sen sijaan Bio Berryn trynimarjatuotteiden joukosta löytyi yllätys: tyrniruisleipä!
Tyrniruisleipää

Hieman saarisotlaistyyppinen tömäkkä leipä sisältää ainoastaan rukiista peräisin olevaa viljaa, ja makua se saa tyrnin lisäksi porkkanasta sekä valkosipulijauheesta. Leipä on runassuolainen (1,1%) kuten useat ruisleivät noin yleensä, mutta ainut harmillinen ainesosa on sokeri. Toisaalta saaristolaistyyppisenä maltaisena ja makeana leipänä se ei siellä maun puolesta häiritse, mutta sokeria kun on aina kaikkialla... Mutta onneksi tämä tuote ei sisällä lainkaan vehnäjauhoja eikä hiivaa ja maku on totaalisen koukuttava! Sain vinkkiä maistattajana olleelta herralta, että leipä on myös maukasta paahdettuna tai vaikkapa lohella päällystettynä.
   
Bio Berryn tyrnivoimaa!

Sain mukaani maisteltavaksi myös Semu-tyrninektaria sekä ehtaa tyrnihilloa. Semu-tyrninektari sisältää tyrnimarjoista puristettua mehua, vettä sekä sokeria. Vaikka taas vähän harmistuin lisätystä sokerista niin sitä ei ole onneksi liikaa, joten juoma on edelleen ihanan kirpeä ja mukavan paksua ja silti niin kevyttä.
   Tyrnihillo on rehellistä, mutta raikasta hilloa, joka sopii ihan loistavasti vaikka puuron tai viilin kaveriksi. En tiennyt olevani hilloihmisiä, kunnes tämä hillo säväytti! Kiitos kovasti näistä trynielämyksistä.

Ja niin messut ruokkivat sieluani sekä ruumistani. Poistuin siis varttia ennen messujen sulkeutumista kassit täyteläisinä, jalat vetelinä ja suunpielet korvissa kohti kotia. 




maanantai 12. elokuuta 2013

Tulee ikävä


Eilen 11. elokuuta päättyi Nightwishin Imaginaerum-levyn (sekä elokuvan) maailmankiertue. Melkein kaksi vuotta on tuo upea yhtye kiertänyt maita ja mantuja, ja joihinkin kolkkiin olen minä sekä ystäväni päässeet ihan paikalle ihastelemaan musiikkifantasiashowta.
   Kyseisen etapin kunniaksi vietimme ystäväni kanssa "ranteet auki" -päivää. Juhlistimme kiertueen päätöstä juomalla litroittain teetä, syömällä terveellistä sekä vegaanista lohturuokaa sekä kuuntelemalla tietysti Nightwish-yhtyeen tuotantoa. Ja sitten vedimme ranteet auki - eli leikkasimme kolme kankaista festivaaliranneketta, jotka olivat muistomerkkeinä jääneet ranteisiimme jokaiselta Nightwish-festarilta. Vatsat täyttyivät, ranteet aukenivat sekä Yönsiniset toiveemme ja tuntomme tulvivat ilmaan asunnossani.

Hurrurrr...

Tein itse soijajogurttipohjtaista Peanut Butter Frozen Yoghurtia. Jäätelökoneellani valmistus sujui vaivatta. Pidin jätskijogurttimassaa koneessa hieman neuvottua pidempää, jolloin koostumus tuli tarkoituksellisesti jäätelömäisemmäksi, ettei se sulaisi niin nopeasti nautittaessa.
   Lisäksi hedelmien ja porkkanoiden seuraksi valmistui Healthy Cookie Dough -dippi. Siihen ei tullut laisinkaan jauhoja saati lisättyä sokeria, mutta se oli silti aivan taivaallisen hyvää!
Bongasin kaikki tarjottavien herkkujen reseptit Chocolate Covered Katien -blogista.

Vegemeininki

Tulee Nightwishia ikävä. Onneksi heidän seuraavasta levystä sekä kiertueesta on jo teidotettu sen verran, että lisää on luvassa, kuhan pari vuotta jaksaa odottaa. Ja minähän jaksan, jos niin vaditaan. Ei sitä ollakaan vielä odotettu saati jonotettukaan tässä viimeisen reilu kymmenen vuoden aikana Nightwishin vuoksi... ;)

Kiitos Nightwish! *love*

lauantai 3. elokuuta 2013

Matchashake

Olen teenlitkijä ja monet teelaadut sekä teesekoitukset tekevät minut hyvin tyytyväiseksi. Huomaan kuitenkin, että useimmiten yksi teelaatu on ylitse muiden. 
Vihreä tee. Sellaisenaan. Teesekoituksessa. Ruoassa. Vihreää.

Matcha- eli vihreäteejauhe on kuuluisa erityisesti sen asemasta japanilaisessa teeseremoniassa. Se on myös kätevä teenystävän mauste. Sillä saa aikaiseksi mm. herkullisia juomia sekä jälkiruokia, lämpimissä ruoissa en sitä ole vielä testannut.
Koska matcha latte (lämmintä maitoa + matchajauhetta) on erityisesti viileämmän ilman juoma, on tässä kesän loppusuoralla pieni matchapirtelö vielä paikallaan!



MATCHASHAKE
1 pakastettu banaani
1 dl soija/mantelijuomaa
1 rkl matchajauhetta
1 tl aitoa vaniljajauhetta
(jos tykkäät makeasta niin lisäksi
 loraus hunajaa/ jotain siirappia)

- Pakasta banaani valmiiksi kuorittuna ja paloiteltuna (vähintään 3h).
- Ota pakastettu banaani ja heitä se blenderiin kaikkien listalla olevien ainesosien kanssa. 
- Tarkista maku ja lisää jotain jos tahdot. Jos kelpaa näin niin nauti heti.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Sekalaista aasialaista

Kerroinkin pari kesää sitten ensikäynnistäni Hämeentiellä sijaitsevaan aasialaiseen ruokakauppaan Vii-Voaniin. Tuolloin pistäydyin lähinnä tutkiskelemassa valikoimaa sekä etsimässä nattoa, jota he eivät myyneet, mutta kaikenlaista muuta (minulle) erikoista kuitenkin.
    Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Vii-Voanin tarjonnasta löytyy myös nattoa. Ostin kassillisen aasialaisia elintarvikkeita, joita maistelin sekä hyvällä että huonommalla menestyksellä.

Snäksejä
Naposteltavaa, mutusteltavaa! Kala-kasvissyöjille sopivia tuotteita  kuvassa vasemmalta oikealla: Munching Monkey-papuvalmistesuikaleita chiliöljyssä, rapeita kuivattuja tulisia pikkukaloja purkissa sekä paahdettua Toa Kae Noi:n merilevää suolalla&pippurimausteisena.
   Kuvan tuotteista minun makuuni ainoastaan merilevä oli hyvää, ja aion ostaa sitä jatkossakin. Sitä löytyy myös eri mauissa! Se sisältää merilevän, kasviöljyn sekä mausteiden lisäksi aromivahvennetta, mikä on todella tavallista aaisanmaiden valmis/säilykeruoissa. Muistaakseni aromivahvennetta saa ostettua Vii-Voanista ihan erillisissä pakkauksissa!
  Sen sijaan papu-whatever-suikaleet olivat aika inhottavia näin omaan suuhun. Koostumus oli järkyttävän kuminen, ja avatun pakkauksen hajukin oli melko luotaantyöntävä. Tuote siis  koostui seuraavista ainesosista: soijapapu, vesi, kasviöljy, mausteita, chili, härkäpapukastike (chili, härkäpapu, jauho, suola) E621 eli mononatriumglutamaatti (lisäaineissa lisäksi magnesiumkloridi, kaliumsorbaatti). Eli toisin sanoen tuote on soijasuikaleita mausteöljyssä valmiina nautittavaski. En kuitenkaan suosittele ensimmäisenä tätä maistamaan.
    Rapeat tuliset pikkukalat olivat kummallisia: makeita mutta suolaisia sekä todella tulisia. Lisäksi ne maistuivat hieman eltaantuneilta. En tiedä kuuluisiko niitä käyttää ruoanlaitossa vai mitä, mutta pelkiltään niistä ei irronnut mieluisaa makuelämystä.

Hiukan terveellisempää
Päätin maistella myös "terveysruokia". Kuvassa vasemmalta oikealle: korealaista mausteista hapankaalia eli kimchiä, aloevera-juomaa sekä japanilaisten hapatettuja soijapapuja eli nattoa. Aloevera-juomaa en ole vielä maistanut, mutta pullon ulkonäkö huokuu virkeyttä eikä sisöltökään ole paljoa aloverageliä, sitruunahappoa tai C-vitamiinia kummoisempi - ei siis lisättyä sokeria.

Hapankaalin kaveri Koreasta

 Kimchi on siis vahvasti ja tulisesti maustettua kaalia sekä sipulia, jota valmistetaan maitohappobakteerikäymisellä. Se sisältää vatsalle hyviä bakteereja sekä kaalien omia terveellisiä kuituja, vitamiineja sekä kivennäisaineita. Itse maistoin kimchiä nyt ensikertaa, eikä se ollut oikeastaan hullumpaa. Valitettavasti tämäkin tuote sisälsi mononatriumaglutamaattia ja sen maistaa läpi vahvoista mausteista huolimatta. Tämän merkin kimchiä pystyn syömään pari ruokalusikallista mutten enempää, sillä sivumaku käy liian ellottavaksi. Olisi kiva syödä joskus homemade kimchiä (siinäpä minulle haaste).

Well well, who's there...

Nattoa sen sijaan olen maistanut kerran aiemminkin. En ymmärrä, miksi edes ostin sitä nyt (ja vieläpä three-packinä!), sillä edellisella kerralla se suorastaan oksetti minua. :D Tällä kertaa natto oli kiinalaiselta valmistajalta, ja tein lisukkeeksi täysjyväriisiä. En tiedä mitä makuaistilleni on tapahtunut, mutta jostain syystä tykkäsinkin natosta. Söin sitä tässä aamiaiseksikin! Lieneekö tottumiskysymys vai eri valmistajan erilainen hapatus, mutta nyt se vaan... maistuu. Hapatetut soijapavut ovat myös varsinainen terveyspommi: paljon kuitua, kasviproteiinia sekä K2-vitamiinia, jonka on havaittu vaikuttavan positiivisella tavalla luuston kuntoon. Tätä ostan jatkossakin!

Perusruokaa
Ja sitten vielä ihan peruselintarvikkeita: kikherneitä, papulasinuudeleita sekä riisipaperiarkkeja. Kikherneet olivat mukavan halpoja (halvempia kuin lähikaupoissani), joten niihin tarrauduin ehdottomasti kiinni. Täysin papujauhoista valmistetut nuudelit kuulostivat sen verran mielenkiintoisilta, että täyytyy kokeilla. Valitettavasti pakkausseloste oli thaimaankielinen niin en osaa sanoa, onko tässä nyt enemmän vai vähemmän proteiineja sekä hiilareita kuin riisi tai vehnänuudeleissa. Riisipaperiarkit ovat erityisesti vietnamilaisienrullien valmistusta kärkkyen - niitä teen vielä joku kerta! Ja tällaiset tuotteet pitäisi käydä gluteiinittomaankin ruokavalioon, kannattaa kuitenkin kysyä apua myös auttavaiselta henkilökunnalta. Vii-Voanissa palvelu pelaa!

Varsinainen maistelumenu! :D