Vauvanruokaa

Luulitteko jo, että olisin tänä vuonna jättänyt kevään messupäivän väliin? Ehen! PetExpo sekä Lapsimessut kuuluivat edelleen huhtikuun lopun tapahtumaohjelmistooni, ja ilokseni samalla lipulla pääsi myös Luomu- ja lähiruokamessuille. Tämä on minun ja äitini jokakeväinen vakiopäivämme, ja "rutiinit" sille ovatkin jo muotoutuneet seuraavanlaisiksi: ensin söpistellään eläimiä (alias marsuja ja kissoja), jonka jälkeen suunnataan nälkäisenä lapsimesuspuolelle. Jaa, miksi? No sieltähän saa ilmaisia vauvansapuskanäytteitä sekä -maistatuksia! Nyt kun samaan messupakettiin kuuluu virallinen ruokatapahtumakin, niin päivän syöpöttelynaposteluosio venyykin hieman pidemmäksi... Oh, nevermind.

Yleensä olen ostanut Lapsimessuilta Biokian marjatuotteita, mutta tänävuonna päädyinkin ostamaan itselleni Berrypickerin pöperöitä. Pöperö on kylmään maitoon tai jogurttiin sekoitettava kaurapuuron ja myslin sekoitus, jota pöperönimitys kuvaa parhaiten.

Puolukkapöperöä, namnam

Yksi annospussi pöperöä sisältää mm. kuivattua marjaa, kaurahiutaleita sekä paahdettuja pellavansiemeniä. Sokerin sijaan makeuttajana toimii isomaltuloosi, joka on glukoosista ja fruktoosista koostuva hiilihydraatti. Pöperöannoksesta saa omega-3-rasvahappoja sekä C-vitamiinia. Ei huono! Makuja pöperöissä on valittavana kahta sorttia, mustikka ja puolukka.

A Tower of  mah baby food!

Ostin itselleni kaksi puolukka- ja yhden mustikka-pöperöboksin. Yksi pakkaus sisältää 7 annospussia, joita on muun muassa kätevä kuljettaa eväinäkin mukana.

   Ilmaisnäytteinä sain mukaani uuden Piltti luomuhedelmäsoseen sekä Valion Onni-omenakaurapuuron. Niitä en ole vielä maistanut, mutta kyllä ne omaan kitaani ennemmin tai myöhemmin päätyvät. 

   Suuri pettymys oli, kun emme saaneet  viime vuotiseen tapaan Chiquitan banaaneja: nyt nimittäin niitä jakanut tyttö tokaisi, että banaaneja vain lapsille. Mööö! :( Mulla oli äitikin mukana, miksenmäkinsaabananananaa?! Mentiin sitten syömään luomukaurapuuroa suruumme Lähiroukamessuille.

Onneksi sain kuitenkin vielä jaksuhalit tältä ihanaiselta pehmokaiselta:

Ever dream of me

Trendikäs terveysmunakas

Blogien, instagramien, tumblerien ja naamakirjojen ansiosta lähes mistä tahansa asiasta on mahdollisuus tulla ilmiö. Viime vuosilta tulee nyt mieleen laajemman alueen sekä pienemmän piirin sosiaalisen median trendeistä muun muassa harlemsheikkaus, avocadopasta sekä pastellinväriset hiukset. Tänään tarrauduin uuteen ruokatrendiin, jota on hehkutettu tumblerin fitblreissä, Facebook-seinillä sekä fitness-blogeissa: kahden aineen terveyspannareihin alias kananmuna-banaanikomboon.

Tämä supersuosittu ruoka perustuu tosiaan banaanimössöön sekoitettuna kevyesti vatkattuun kananmunaan. Yhden henkilön annokseen tarvitsee vain kaksi kananmunaa ja yhden banaanin. Ei ole vaikeaa, eikä edes kallista - sopii myös opiskelijoiden pudjeteille!
   Myönnettäköön, että olin aivan törkeän skeptinen tätä "pannukakkua" kohtaan. Eninnäkään: ei banaanista ja munasta voi mitenkään tulla pannukakkua, sehän on noilla aineksilla omeletti! Toisekseen epäilin makua: ei se nyt NIIN hyvää voi olla.
   Jep, ei näistä aineksista pannukakkua tule, mutta oikein kelpo makea munakas, jossa on vähemmän munainen rakenne. Mutta maku on kyllä ihan hyvä eli banaaninen. Lisäsin seokseen hyppysellisen jauhettua aitoa vaniljaa sekä hieman kanelia, lisäksi käytin paistossa neitsytkookosöljyä tuomaan vähän lisäaromia.

Paistuu!

Tein kaksinkertaisen satsin, jonka jaoin ystäväiseni Sallan kanssa. Nämä munakkaat voi tarjoilla mieleisten lisukkeiden kanssa, tai syödä ihan siltään. Meillä oli höysteenä kotimaista puolukkahunajaa, maapähkinävoita sekä (espanjalaisia) mansikoita. Itse ihastuin komboon munakas +  maapähkinävoi + mansikka!

Makeita munakkaita

Suosittelen kokeilemaan, jos tykkää banaanista.

ps. Tiedän, että kolesterolitarkkailuruokavalioni ei mielellään sisällä kananmunaa, mutta tuskin silloin tällöin syöty munakas saa LDL-arvojani riehumaan. Ja ongelmani oli lähinnä kokonaiskolesteroli, ja hyvää HDL:lää minulla on vaikka muille jaksaa.

Kehokuulumisia

Hiljaista on taas ollut tällä blogilla, mutta nyt vähän nykykuulumisia kehoasioista!

Muistaako kukaan kolesterolishokkiani? Jos ei muista, niin tässä lyhykäinen kertaus:
Eli viime vuoden loppupuolella paljastui normaalin verikokeen yhteydessä, että kolesteroliarvoni olivat lievästi koholla. 5.8 oli lukema tarkalleen tuolloin, ja suositeltava viitearvohan on semmoiset 5. Tulos kummastutti minua, sillä olinhan kala-kasvissyöjä, jonka ruokavalioon kuului lisäksi kananmunat sekä maitotuotteet. Päätin tuloksesta kauhistuneena viisastuneena tehdä pieniä elämäntapamuutoksia, jotka liittyivät erityisesti ravinnon rasvoihin.
   Uusi kolesteroliarvojen tarkistus otettiin maaliskuun lopulla ja tulos oli parempi kuin viimeksi: kokonaiskolesteroli oli pudonnut 5.2:een! Ensimmäiseltä mittaukselta en saanut tietää LDL- sekä HDL-kolesterolien suhdetta, mutta tällä kertaa muistin ne kysyä. HDL eli ns "hyvän kolesterolin" määrä oli yli 2, kun suositus sille olisi olla yli 1. Siispä hyvä näin.

Millaisia muutoksia siis tein mittausten välissä?
1) Ensinnäkin jätin kananmunan syönnin lähes kokonaan. En kuitenkaan ravintoloissa ole ollut asian suhteen nipo. Tosin monissa ravintoloissa, joissa olen syönyt, ei asiaan ole tarvinnut kiinnittää huomiota: käyn aika usein kasvisruoka/vegaani ravintoloissa ja tykkään muutenkin ruoista, joiden valmistuksessa ei tarvita kananmunia laisinkaan. Lisäksi jälkkäreiden suhteen ei ole ollut kuoleman vakavaa, niitä kun en aina viikottain nautiskelekaan.
---> En tosin tiedä oliko kananmunan poistamisella mitään vaikutusta kolesteroleihini. Talvella kun julkaistiin tutkimustulos, jonka mukaan kananmunansyönnillä ei havaittu olevan kehon kolesterolin kannalta merkittäviä vaikutuksia...
2) Lupasin jättää maitotuotteetkin pois ruokavaliosta, mutta salireenien jälkeen rahkanhimoissani en voinut olla "sortumatta" happamaan valkoiseen herkkumössöön. Tosin kolesterolin kannalta rahkan syönti ei ole ollut suuri rikos - minä kun satun syömään sitä rasvatonta ja maustamatonta versiota. Mutta juustoihin, kermaviileihin, ruokakermoihin tai rasvaisiin maitotuotteisiin en ole sen sijaan kajonnut. Jälkiruoat ovat tosinnmuodostaneet poikkeuksen, sillä herkut ovat harvinaisia eikä niillä ole kokonaisuuteen juurikaan vaikutusvaltaa. Siispä Ben&Jerry's on ollut minun satunnainen kananmuna-maitopaheeni. :)
3) Lisäsin pähkinöiden määrää ruokavaliossani. Ne kun sattuivat olemaan viime syksynä vähän tauolla syömisistäni, mutta nyt niiden nauttiminen on ollut lähes päivittäistä.
4) Muutenkin kiinnitin huomiota päivittäisiin rasvanlähteisiin: niitä pitää olla! Olen ollut liian pitkään rasvakammoinen, mutta nyt olen tehnyt tuttavuutta avocadojen, siementen ja öljyjen käytön kanssa arkisinkin. enkä vain erityistilanteissa. Ihminen tarvitsee rasvaa - jokaisessa kehomme solussa on elintärkeä fosfolipidikalvo, joka siis koostuu rasvasta. Lisäksi rasvaa tarvitaan paaaaaljon muuhunkin kuin vain solukalvoille.
5) Jatkoin kalan/merenelävien syöntiä. Tavoite popsia niitä vähintään 2 kertaa viikkoon, mutta  aina ei ole toteutunut. Toisinaan on viikkoja jolloin en syö kalaa laisinkaan, ja sitten on viikkoja joilloin syön sitä jokapäivä. Tonnikalaa pyrin välttämään eettisistä syistä, lisäksi sen hyvin pikkuinen rasvakoostumus ei pahemmin vaikuta kolesteroliin. Haluaisin suosia suomalaista kalaa enemmän, mutta tuota Norjan lohta taitaa kyllä mennä eniten kylmä- tai lämminsavumuodossa... Neulamukkuija siis enemmän kehiin (ilman voita!).
6) Aloitin kuntosalilla käynnin. Päätin, että päivittäinen arkiliikunta sekä kerran viikkoon tapahtuva hoop dance tunti eivät riitä, ja hankin salikortin. Kuntoni alkoi kohentua vauhdilla, ja ensimmäisen kuukauden jälkeen vaihdoin kuntoklubille, jonka kirjoilla olen edelleen. Vaihtelevat ryhmäliikuntatunnit sekä kuntosalimahdollisuus ovat jotain huippua. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni liikuntakoukussa. En kestä viikkoa ilman kuntoklubille pääsyä. Tämä on minulle outoa, mutta ihan hyvä terveyden kannalta. En olisi ikinä uskonut, että MINÄ juoksisin jokaisena vapaapäivänäni reenikassi olalla kohti kuntosalia tai odottaisin malttamattomana seuraavan päivän uutta ryhmäliikuntatuntia. Tuloksia on tullut ja kai se kroppa on vähän kiinteytynytkin: selluliitti on jopa vähentynyt reisistä! :D

Tsekkaa rasvat!

Kaikki asiat ei valitettavasti ole kehossani niin kivasti. Vuodenvaihteen jälkeen olin iloissani paksuuntuneista hiuksistani, mutta parin viime kuun aikana ne ovat ottaneet ilmeisesti jalat alleen. Hieman ennen kuin vaihdoin Tea Tree -shampoon hellävaraisempaan Aloe Veraan, alkoivat hiukseni tippuilla. Eivät radikaalisti, mutta silti runsain määrin aiempaan verrattuna. 

   Tea Tree shampoo oli kyllä tuju sekä kuivattava, mutta sen käyttö olikin neuvottu minulle kahdeksi, enintään kolmeksi, kuukaudeksi. Venytin sen käyttöä juuri sinne kolmannen kuukauden loppuun. Olisi ehkä pitänyt vaihtaa miedonpaan aiemmin. Mutta sen siitä saa, kun on laiska. 

   Lisäksi stressi ei ole vähenynyt, vaan pikemminkin lisäänynyt. Lähestyvät pääsykokeet hirvittävät ja jännittävät eikä työstressiltäkään ole vältyttty, saati omilta paineilta, joita tykkään ilmeisesti niin kovasti itselleni luoda...

Jos jotain hyvää, niin jotain huonoakin - eikös se ole jokin sanonta. Moni hakee keholleen optimaalista terveyttä ja tasapainoa, mutta itse toivoisin sen toimivan hyvin ja mahdollisimman vähillä ongelmilla. 

Tällä hetkellä nautiskelen kipeistä lihaksista ja iloisista uutisista kolesteroliarvojeni suhteen. Lisäksi kuntosalilla omaohjaaja teki minulle hiljattain kehonkoostumusmittauksen (tosin suhtaudun  erittäin skeptiseksi mittaukseen mahdollisen epätodenmukaisuuden vuoksi), minkä tulokset olivat yllättäviä, mutta ihan mieluisia - erityisesti lihasteni kannalta.

Vähästressistä kevättä kaikille, ja muistakaa maistaa Ben&Jerry's uutuuksia: peanutbutter on parasta!

ps...
- Suomen Käypä suosoitus Duodecimin kautta on uusinut korkean kolesterolin hoito-ohjeet. Sieltä löytyy nyt tarkempaa ja päivitettyä tietoa ravinnon vaikutuksesta kolesteroliin.
- Fiksujen ruoka-kalojen lista löytyy WWF:n sivuilta. Tue siis kestävää kalastusta lautasellasi.

Hipsteriruokaa

Anteeksi hämäävä otsikko, sillä en aio kertoa tehneeni avocadopastaa (vaikka jääkaapissani on 700 gramman pussi avocadoja). Kerron sen sijaan, kuinka tein lähiruokaostoksia Kluuvin Eat&Joy Maatilatorikellarissa.

Herkkua on siinä monelaista.

Jo heti ens alkuun kerrottakoon, että palvelu siellä on rentoa sekä miellyttävää. Kauppiaat sekä työntekijät eivät katso nenän vartaan myöten edes tällaista parikymppistä blondia hevihippiä, vaan auttavat mielellään ja vastailevat mieltäaskarruttaviin kysymyksiin.
   Olen asioinut Kluuvin Eat&Joyssa siitä lähtien, kun se paikalleen rakentui. Ensi tuttavuuteni mestaan oli lähinnä kiertelyä, tutkailua sekä ihmettelyä: mistä ruoka tulee, mikä on valikoima, onpas hintaa, ehkä joskus vielä ostan täältä kaikkea hyvää... Sitten tuli maisteluvaihe, jolloin kävin aina silloin tällöin syömässä päivän keitto- tai salaattilounaan (tai mutustamassa ohimennen niitä pikkuisia esilleasetettuja maistiaisia :D). Jupisin myös mielessäni, kun aamupuuron tarjoaminen lopetettiin vähäisen kysynnän vuoksi.
   Ja viimeinkin koitti hetki, jolloin oikeasti saatoin ostaa kyseiseltä maatilatorilta ruokaa mukaani, sekä edelleen sopivan päivän sattuessa, kävin vetäsemässä päivän lounasannoksen. Ja nyttemminhän paikan ruokamesta on ollut kovassa nosteessa sekä julkisessa huomiossa, sillä lounasruokaa valmistava Armas Pikaruokala on ottanut kellarin keittiön haltuunsa, jonka myötä lounaslistan tarjonta on laajentunut sekä aamiainen (puuroooo!) palannut paikalleen. Mainittakoon, että ennen saatoin olla paikan ainoa lounaanmussuttaja, mutta nyt on väkeä ollut niin, ettei pirttipöydän ympärille ole aina meinannut mahtua.

Mutta tämänpäiväinen ostoskorini! Se oli hyvin fiilispohjainen. Heti ensimmäisenä tahdoin ruisleipää. Mikäs sen maukkaampaa kuin uunituore repeakuorinen pehmeäsisuksinen ruisleipä... Hyväntuulinen leipurimies oli juuri asettelemassa uunituoreita perunarieskoja paikoilleen, kun minä pyrähdin paikalle tuijottelemaan valikoimaa. Hän avuliaasti ojensi minulle haaveitani vastaavan ruisreikäleivän paperiseen pussiin. Voi juku - tuoksu oli rukiinen ja leipä lämpöinen! Vaikka savulohi on tuoreen ruipparin ykköspäälinen, päätin, että jääkaapissa odottava vajaa kilo avocadoja toimii myöskin herkullisesti ruisleivän kanssa: joko pelkiltään tai chilillä sekä valkosipulina höystettynä. Myös pesto + kurkku toimii!

Ruisleipäää.... Ei vaan uunituoretta lähiruislepää!

Ruokakellaria kierrellessä tartuin pariin tarjoukseen sekä ostin myös työvälipaloja, eli aika perusruokaostoksia mitä kaupoissa noin yleensä tehdäänkin. Mutta sitten halusin  vielä jotain specialea, vaan mitä...

   Pysähdyin tuijottamaan kaunista pöytää, jonka päällä oli näteissä design-pakkauksissa suklaalevyjä. Jäin lukemaan pöydän päällä ollutta infolappusta: suklaata, ei maitoa ja silti maitosuklaamainen aromi, paikanpäällä valmistettu ihan kaakaopavun paahtamisesta lähtien. Rento kauppias tuli vierelle, ja kysyi teidänkö mistä on kyse, ja vastasin, että ehkä vähäsen tuon infon luettuani. Hän kysyi tahdonko maistiaista ja myöntävästi vastattuani, hän harppoi takahuoneeseen ja takaisin hakien avatun levyn suklaata, josta nappasin palasen. Kieltämättä maitosuklaamaista olemusta, ei kitkeryyttä ja törkeen hyvää!

 Tämän jälkeen toinen herra tuli paikalle asettamaan näytille lisää suklaalevyjä suoraan pahvilootasta ja siitähän alkoi reilu vartinmittainen suklaakeskustelu. Minulle selvisi, että kyseiset Eat&Joyn suklaat olivat tosiaan paikan päällä valmistettuja ja koostuivat vain kahdesta raaka-aineesta: paikanpäällä paahdetusta kaakaopavusta sekä sokerista. Suklaita oli kolmea erilaista: 67%:sta, sekä kahta erilaista 71%:sta tummaa suklaata. Tummemmat suklaalaadut sisälsivät raakaruokosokeria ja pikkuisen vaaleampi ruokosokeria. Nämä kaikki laadut olivat käsitöin valmistettuja, pitkällisten kokeilujen ja kehittelyiden tuloksia, joista Maatilatorin on turha edes yrittää tehdä siitä tuottotuotetta - eikä se olekaan se juttu, vaan palata suklaanvalmistuksen juurille tehden alkuperäiseen tapaan suklaata ja lisätä mukaan vielä ripaus luovaa hulluutta sekä rakkautta.

  Keskustelimme myös raakasuklaasta, raakakaakaopavuista sekä niiden tuoreudesta sekä "raakuudesta". Sehän ei ole lainsäädännössä sallittua myydä oikeasti raakaa kaakaopapua. Joten sori vaan terveyshifistelijät, mutta salmonellan ja muiden bakteeripöpöjen välttämisen vuoksi on superfood nibsitkin käyneet läpi vähintään jonkinasteisen ionisointisäteilytyksen ennen kaupanhyllyille päätymistään. Ja kuka oikeasti tietää, kuinka vanhoja saati laadukkaita papuja niissäkin pakkauksissa on... Enivei, Eat&Joyn omien nättien suklaalevyjen kaakaopavut ovat laadukasta maukasta lajiketta sekä tuoretta tavaraa. Ja he siis ainoana Suomessa aloittavat suklaan valmistuksen paahtamalla kaakaopavut, ennen kuin monivaiheinen valmistusmenetelmä pääsee kunnolla vauhtiin.

   Oli kyllä niin mielenkiintoista juttua, ja asiantuntijan suosituksilla päätin maistaa Madagascar-nimistä levyä. Hyvää, pehmeänmakuista, napsahtavaa, ei kitkerää tummaasuklaata.

Näin se kertoo.

Siihen oli hyvä lopetella ja suunnata kassan kautta päivän muihin puuhiin.

ps. Tämäniltaisesta vatsakivusta saan toki syyttää ainoastaan itsäni liiasta tuoreen ruisleivän ahnehtimisesta. Mutta minkäs teet kun on niin hyvää, että mielummin vähän kärsii maun vuoksi...

RavintolaTour

Tiedättekö mikä päivä tänään oli/on? Kyllä vaan, Ravintolapäiväpä tietenkin. Tämä pop up -safkaloiden hullupäivä on jo ilmeisesti vakiintunut järjestettäväksi neljä kertaa vuodessa, elikäs tämän päiväinen olikin sitten vuoden 2013 korkkaus.
   Ja minä taisin hipoa henkilökohtaista ravintolaravausennätystäni. Aiempina kertoina olen bongannut korkeintaan pari mestaa syötäväksi (lukuun ottamatta ystäväni kanssa vietettyjä mässäilypäiviä), mutta tänään asiointeja kertyi kahdelle kädelle laskettavaksi. Tässä poimintoja:

Mässäilypäivän startti oli Raaka Baari 7 Elävänravinnon yhdistyksen tiloissa. Raw Mexican Fiesta tarjosi minulle superterveellisen myöhäisen aamiaisen, mikä oli herkullinen trotillarulla. Se sisälsi mm. ituja, kuakamoolea sekä cashewhapankermaa. Nomi nomi!

Raakaa meksikolaista

Superterveellisyys jäi päälle, ja suuntasin tämän jälkeen No Guilt Dessert mestaan. Valitettavasti kuvat jäi paikassa ottamatta, mutta siellä söin kyllä taivaallisen hyvän raakasuklaamoussekakkubiitin. Vaikka olin saanut synninpäästön pop up -ravintoloitsijoilta, täytyy myöntää, että kakkupala oli tuhti. Mutta tuhti antaa puhtii, joten sen voimin jaksoin kipittää seuraavaan paikkaan.

  Kino Engelin tiloissa pistäydyin TV:stä tuttujen MasterChef kokkien herkkuparatiisiin. Väkeä oli kuin pipoa, ja jonottaa sai aikansa ennen kuin pääsi lähellekään ruokia. Minua olisi kiinnostanut (taas) superterveelliset gluteiinittomat, sokerittomat, korkeaproteiiniset sekä kevyet herkulliset kakut, mitkä oli leiponut innovatiivinen terveysintoilija Anna. Valitettavasti hyvinvointifanatismini päättyi siihen, sillä kaikki hänen leipomuksensa sisälsivät liivatetta, joka ei kuulu ruokavaliooni. Tyydyin sitten ostamaan mukaan ihan ehdan suklaabrownien (jonka tekijä jäi kysymättä..). Lisää tuhtia suklaamattöä siis (ja vieläpä syntisesti!). Söin sen illalla kotiin tullessa ja oli muuten helvetillisen hyvää. En yhtään ihmettele, että kyseisen leivoksen valmistanut oli kilpailussa mukana, oli nimittäin sellainen jälkkäri että.

Ei se ulkonäkö, vaan maku!

Välipalaksi minulle maistui japanilaista. Matcha soijalattea ja makealla adukipaputahnalla täytettyä pannukakkua tarjosi Nippon Sweets ArtGallery Lokalin tiloissa. Pannukakku ei ollut oikeastaan mistään kotoisin, kuivahko pesusieni täytettynä ylimakealla papumössöllä... Matcha soijalatte sen sijaan oli onnistunut. Miksei sitä saa ihan taviskahviloista!?

Kawai!

Ei makeaa mahantäydeltä, ja siksi jälkiruoaksi jotain suolaista... Ja kun kerta terveysintoilu muuntui lennokkaasti japaninmatkaksi, suuntasin Zen Roomiin Kampin ytimessä. Vaikka kyseinen mesta oli etukäteen hehkuttanut Facebook-sivuillaan, että heidän sushitaiturinsa osaavat asiansa, olin hiukan pettynyt. Rakenteeltaan riisi oli hajoavaa ja melko pitkäjyväistä puuroa. Lisäksi nigirien lohi oli ihan riekaleinen lörtsykkä ja wasabi kuivaa sekä rakeista. Nigirien maku oli onneksi kohdallaan (taas ulkonäkö voi pettää) mutta kasvismaki oli vähän mitäänsanomaton - lähinnä riisinen levärulla. Mutta paikka oli erittäin tunnelmallinen ja viihtyisä!

Sushhhiii

Ravintolapäiväni päättyi Chiliin, jossa söin ihan vain rehellisen tulisen chilin ilman carnea. Lämmitti mukavasti, kun ulkosalla olin kuitenkin reippaasti kierrellyt. Myyjät oli sympaattisia ja antoivat kaupanpäällisiksi chilinsä reseptin mukaan. Kuvia en kuitenkaan muistanut ottaa...

Kaiken tämän jälkeen oli sitten hyvä lähteä hooppaus reenihin! :D Hyvin kuitenkin pyöritys sujui, ei ollut liian palleroitunut tuo minun mahani. Vanteeni oli saanut uuden teippauksen, jeij.

Shakeshakemovemove...

Vilkaisin tuossa äskettäin askelmittariani, joka kulki koko päivän laukusussani. Reilu 18700 askelta ja pikkusen vajaa 14 kilometriä tuli tänään käveltyä syömisen välissä. Ehkä se ruoka siitä suli? Mutta oli kyllä maukas päivä. Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa!

Kirjasta lautaselle

Intouduin tänään ihan kokkaamaan, kun selailin alennusmyynnistä bongattua Vegaanikeittiön Käsikirjaa (Celine Steen, Joni Marie Newman; Moreeni).

Lähde: moreenikustannus.fi

Kolesteroliton ruokavalioni on jätättänyt tietysti kananmunan pois, ja siksi selailin hieman sitä "korvaavia" ohjeita...

   Olin onneksi ostanut viikonlopuksi jääkaapin täyteen kaikenlaista kasvishyvää, mikä inspiroi minua tarttumaan keittövälineisiin. Päätin aiheuttaa ruokavaliolleni hieman monipuolisuutta, silllä usein kasvikseni rajoittuvat niihin perinteisiin kurkkuun, tomaattiin, lehtisalaattiin, porkkanaan sekä omenaan. Nytpä ostin näiden perusjuttujen lisäksi salottisipulia, vuonanakaalia, babypinaattia, kurttukaalia sekä pensasmustikoita. 

   Kah, mitä sitten sain aikaan?

Jonkunnäköistä tofuhakkelusta, hyvää sellaista. Vähän sävelsin edellä mainitusta kirjasta löytynyttä ohjetta ihan omaan ruokavarastooni sopivaksi.

   Heittelin pannulle muun muassa kurttukaalisuokaleita, salottisipulia, valkosipulia, parsakaalia, savutofua murennettuna, kurkumaa sekä pinaattia. Ja kelpo lounashan siitä syntyi.

Suosittelen Vegaanikeittiön Käsikirjaa kaikille kasvistenysätville, sekä maito- että muna-allergikoille. Teoksesta löytyy maittavia ohjeita, joita voi sovellella sopiviksi todella helposti.

Perjantai on rullapäivä

Jos Pohjois-Helsingissä sijaitseva lähiruokakauppa Liike 51 on tuttu, niin sitten ymmärrät mikä päivä perjantai on. Jos ei ole, niin kerron toki!

Perjantai on epävirallinen rullapäivä, sillä silloin saa Liike 51:stä tuoreita rullia eli vietnamilaisia riisipaperikääröjä herkullisilla täytteillä dipin kera. Rullat valmistaa ja paikalle tuo keskustassa sijaitseva Rulla. Saatavilla on neljän kappaleen satsi, joissa yleensä vaihtoehtoina on kalainen, vege tai lihaisampi joukkio. Valikoima ei ole lukkoon lyöty, joten jos omanmakuiset tai mieleisenmääräiset rullat kiinnostavat, kannattaa ottaa yhteys ennen viikon puoliväliä Liike 51:n kauppiaaseen.

Takuutuoretta

Olen aiemmin syönyt vietnamilaistyyppisiä riisipaperinyyttejä ravintola Bambussa, mutta ne olivat suuri pettymys. Kääröjen sisällä oli jotain kummallista rouskuvaa hiekkamaista hippua ja kastikkeena oli huononmakuinen majoneesi. En tykännyt.
Rullan tarjonnasta olen kuullut pelkkää hyvää, siksipä kerrankin tämä perjantaisatsin hakeminen.

Tuossa ylempänä onkin kuvallisenkirjallisena oma kalaisa rullakkoni, ja tässä itse ruoka kotona tarjoiltuna:

Läpikuultavaa herkkua kera oman saalatin sekä hapankaalin.

Kuinkahan usein hoen blogissani sanaa "herkku" ...? Ihan sama, sillä herkku on herkku eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Eli hyvää oli!

Dippi oli jokin jännä ja maukas sweet&sour tyylinen etikka(?), joista loput käytin salaatinkastikkeena.

Kannattaa käydä Liike 51:ssä rullapäivänä, tai ottaa yhteys itse Rullaan, jos alkoi makustaa.
Pitsaperjantait hiiteen, perjantaisin rullataan!