keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Maalaiselämää?

Viikko vierähti maalaismaisemissa, kun käväisin Kainuun korvessa sukuloimassa.
Lisäksi toimin pienimuotoisena harjoittelijana kyläbaarissa/mummulassa Suomussalmi Rock -tapahtuman aikana. Talon pihamailla järjestettiin pieni lämppäribändi-iltama ennen kylän virallista festivaalipäivää, ja paikalle saapui noin pari sataa blues-rockin ystävää.








Makasiinirokkia à la Backyard band.








Nämä musiikin ystävät taisivat olla myös alkoholin ystäviä, sillä minulta meni isäni bändin soittaminen ihan ohi, kun blokkasin pöytiä ja toin puhtaita tuoppeja tiskille täytettäväksi.

Jossain vaiheessa puhtaiden oluttuoppien tulo ehtyi, kun tiskikone ja avustavana tiskarina toiminut sukulaisemme eivät ehtineet pestä tuppeja juojien tahtiin ja siirryimme kertakäyttötuppeihin. Kierrätimme juhlien jälkeen kertakäyttöiset tuopit, tässä vähän esimerkkiä tiskipöydällä pesua odottavista torneista.

Kun rockjuhlat olivat ohi ja kansa oli karkoitettu baariin sisälle, jatkoille tai kotiinsa, siistimme pihaa pahimmasta roskasta. Vaikka tuhkakuppeja oli levitelty ympäri piha-aluetta, oli silti moni tumppi eksynyt maahan, osa ihan tuhkakuppien lähiympäristöön. Keräsin löytyneet tumpit läjään ja pinosin tuhkakupit. Oi kuinka kiva syöpäkääryleasetelma siitä tulikaan!

Työntekijänä näin lähinnä kuinka olutta katosi litratolkulla alas kurkusta ja tupakkaa paloi metrikaupalla savustaen pihailmaa ja keuhkoja. Tietenkin tällaisissa tapahtumissa viinan kyytipoikana raha liikkuu ja totesin, että toisen rappio onkin toisen elanto. Jos yleisönä olisi olluit pelkkiä absolutisteja nauttimassa musiikista kahvin tai teen voimin, tuskin sillä palkalla olisi edes kokonaista leipää saanut tienattua.

Kuitenkin itselleni tuollainen elämäntapa on hyvin vierasta ja ihmettelin illan viimeisiä örveltäjiä seuratessani, eivätkö he lainkaan välitä terveydestään. Luultavasti he välittävät, mutta tälläisissa tapahtumissa varsinkin hetken nautinto ja hauskuus voittavat terveysarvot. Toivon kuitenkin, että juhlijoilla oli hauskaa eikä aamu ollut liian krapulainen (tai kukaan saisi maksakirroosia sitten joskus myöhemmin...).

***

Olin jo etukäteen päättänyt, että kun kerta maalla käyn, tahdon päästä marjametsään! Viimeiset muistoni marjastuksesta ovat niin kaukaisesta ajasta kuin laspuudestani (tosin ehkei se nyt suhteessa ikävuosiini niin kaukainen ole) joten ajatus kumisaappaat jalassa ja ämpäri kädessä metikössä ryömimisestä tuntui oikein houkuttelevalta.
Koko viikon kyselin mummiltani kuin kärsimätön kakara, että "joko tänään mennään mustikkaan?" ja lopulta päädyimme Kainuun viikkoni viimeiseen päivään, jotta marjojen säilöminen pitkää kotimatkaani varten onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Kun metsään mönkimisen aika koitti, oli sää kyllä melkoinen: +30 astetta ja auringon paistetta. Ylläni oli musta pitkähihainen abi-hupparini, jalassa mustat urheiluhousut, joiden lahkeet oli tungettu isomummun vanhoihin kumppareihin ja päähän iskin Kodin Pellervo-lehden mainoshuivin peittämään paksua kuiturastapehkoani/lisäämään maalaisidylliä/estämään mäkäräisiä, hyttysiä ja hirvikärpäsiä mönkimästä hiuksiini.

Mustikoita löytyi runsaasti, vaikka olin koko edellisviikon lukenut Hesarista varoituksia kuivuneesta ja vähäisestä sadosta. Innoissani kahmin marjoja ämpäriin kaksin käsin ja mättäällä kyykkiminen kävi siinä helteessä varsinaisesta kuntosalisuorituksesta. Hiki virtasi ja ilo oli ylimillään: "Kattokaa, poimin mustikoita!".

Reilun tunnin pomimisen jälkeen, kun jättimäinen ämpärini oli about puolillaan huomasin, että vasemman käden pikkusormea kihelmöi ikävästi. Vilkaisin kättäni ja huomasin sormen turvonneen melkoisesti ja väriltään se oli punertavan violetti. Sormi ei suinkaan ollut värjäytynyt mustikoista, vaan jonkun ikävän otuksen pistoksesta.

Aluksi meinasin saada pakokauhun tyyliin "Ääääääääk, mä en tunne mun sormea. Mä kuolen metsäään!", mutta tutkailin pikkurilliä ja totesin ettei suuri hengenvaara taida olla kyseessä. Merkit eivät viitanneet kyyn tai muun käärmeen puremaan ja turvotus-punotus oli vain yhdessä puolikkaassa sormessa eikä oloni muuttunut huteraksi tai puhe aikaisempaa sekavammaksi.
Olimme muutenkin aika väsyneitä helteisestä marjastusretkestä ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme valmiiksi paluuseen.

Olin varsin tyytyväinen saaliiseeni. Illalla poimin mukaani muutamat villivadelmat ja punaviinimarjat mummulan pihalta ja pakkasin marjat sopiviin rasioihin kotiinkuljetusta varten.

Tämän päivän Hesarissa (HS 28.7.2010) oli ensimmäisellä aukeamalla vertailu "superfoodeiksi" kutsuttujen gojimarjojen ja mustikoiden välillä. Lehdessä oli kuulemma enemmänkin juttua mm. goji-marjojen sisältämistä ja EU-säädöksien ylittävistä torjunta-aine jäämistä. (En ole vielä ehtinyt artikkelia lukea, mutta sen aion tehdä.) En ole goji-marjoja maistanut, mutta kotimaisuus kunniaan. Mustikka on mulle ihan tarpeeksi superia ja itsepoimittuna tosiaankin luomua!
Kun itse lähtee poimimaan, tulee marjasaaliin lisäksi kuntoiltua ja haukattua happea (ja mun tuurilla sormikin turpoaa). Suosittelen!

Sormen turpoilusta ja metsähiestä pääsin samana iltana eroon, kun juoksin uimaan melkoisen viileään Kiantajärveen. Samalla tuli heitettyä veks kolmen vuoden talviturkki. :D



Rock-juhlien järjestäminen tai oluthanan käytön opettelu ei taida kuulua ihan jokaisen suomalaisen käsitykseen maalaiselämästä, mutta mulla ne jotenkin taitaa kulkea käsi kädessä. Mummulassa kun sattuu olemaan baari, mutta onneksi sielläkin voi tehdä jotain tavanomaisempia maalaisaktiviteetteja.

This is country life.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Tekopyhyyttä ja purkkiruokaa

Ekologiset arvot ovat minulle tärkeitä ja hehukutan/saarnaan/kailotan/vihjailen luonnonmukaisen ja ekologisen elämistavan perään. Haluan, että kestävä kehitys on taattu ja olen huolestunut ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta.
Kuitenkaan en aina voi toimia kuten ajattelen, vaikka ehkä haluaisinkin olla ekoenkeli. Mutta kaikilla meillä on hiilijalanjälkemme (vähintään niiden pierujen ja röyhtäisyjen muodossa).

Ulkonäkö ja varsinkin hiukset ovat minulle asioita, joissa arvoni joutuvat nupit vastakkain. Luomukosmetiikkaa kun ei aina saa juuri omille tarpeille räätälöitynä (eikä sen puoleen luomusapuskaakaan).
Enivei, yritän tässä tunnustaa, että värjäsin hiukseni kemikaalipommilla eli shokkihiusvärillä (OMG!). Vanha hiusvärini oli oranssinvaaleanpunaiseksi haalistunut kirkkaanpunainen (sekin shokkiväri) ja päätin, että käytän tänä kesänä loppuun nuo shokkihiusvärieni purkkien pohjat, jotta pääsisin (toivottavasti) luonnollisempien hiusvärien pariin.



Olen jo aikaisemmin kertonut, etten ole kovin innostunut palaamaan luonnolliseen hiusväriini eli tuohon, ah niin tavalliseen, maantienvaaleaan, jolla lähes jokainen suomalainen on siunattu (Tai kirottu. Riippuu miten asian näkee.). Kuitenkin erilaisia artikkeleita ja blogipostauksia muilta luettuani olen alkanut vakavissani harkita oman luonnollisen värini palauttamista päähän tai sitten kokeilemalla ympäristöystävällisempiä sekä ihoystävällisempiä hennahiusvärejä. En nyt väitä, että hennavärit olisivat ekojeesuksen taivaanlahja ja täysin synnitön tuote, mutta tällaiselle monivuotiselle hiusväriaddiktille ehkä alustava synninpäästö.

Lisäksi laitoin hiuksiini taas muovikuiturastapidennykset. Kuitenkin on ehkä parempi ettei kyseessä ole aitohiuksista tehdyt intialaislapsen kutrit, jotka oli alunperin uhrattu jumalille ja sitten päätyneet minulle... Ei, vaan ihan muovia ovat nämä. Ja olen omistanut samat kuidut jo useamman vuoden ja aina käytön jälkeen (toki myös niiden käytön aikanakin) olen pessyt, kunnostanut ja muulla tavoin hoitanut niitä, jotta voin käyttää niitä uudelleen.
Monilla kuiturastat menevät huonoon kuntoon, jolloin koko muoviläjä heitetään kylmän viileästi käytön jälkeen roskiin. Itse haluan "kierrättää" kuituni, ja siksi pidän niistä mahdollisimman hyvää huolta pidentääkseni käyttöikää.

***
Ruoka on myös kinkkinen juttu ekoilijalle. Tänään hämmensin vähän lisää tekopyhyyssoppaa, johon olin jo edeltävänä päivänä tunkenut hiusvärisen lusikkani:


Kuten useat Hakaniemi-Sörnäinen-akselilla liikkuneet henkilöt voivat todeta, että kyseinen Helsingin osanen on täynnä etnisiä ruokamestoja ja -kauppoja. Sieltä löytyy mm. intialaista eväspuotia, aasialaista markettia ja afrikkalaista pöperöä... Tänään piipahdin Hämeentien varrella olleeseen aasialaiseen ruokakauppaan ihmettelemään, mitä se oikein pitää sisällään. Useille ihmisille, varsinkin maahanmuuttajille, on aivan arkipäivää asioida sen kaltaisissa minimarketeissa, mutta itselleni kokemus oli uusi.

Kaupasta löytyi mm. pakastealtaista erilaisia mereneläviä ja lihoja, hyllyiltä mausteita ja puolivalmisteita, isoja säkkejä basmatiriisiä, laajat valikoimat nuudeleita + paljon muuta. Itse etsin japanilaista nattoa (eli hapatettuja soijapapuja), mutta sitä ei löytynyt. Minua kuitenkin neuvottiin käymään japanilaisessa ruokakaupassa.

Aikani puodissa pyörittyäni ja tuotteita ihmeteltyäni, olin varmaan herättänyt kummastusta tavanomaisten asiakkiden sekä omistajien keskuudessa. Joten ei sieltä kehdannut poistua tyhjin käsin. :D Ostin Tom Yum-keittosäilykkeen, sillä se ei sisältänyt epämääräisiä säilöntä/lisäaineita tai arominvahvikkeita. Kyseessä on siis aasialainen äyriäiskeitto, ja mm. Tom Yumin makuisia nuudeleita löytyy ihan tavallisista supermarketeistakin.



Tykkään paljon eri kulttuurien ruoista ja rakastan maistella uusia ruokalajeja. Varsinkin japanilainen trendiruoka sushi on koukuttanut makunystyräni, sekä thaimaalaisen keittiön tuliset kasvispöperöt. Kiinalainen ruoka oli ensimmäinen aasialainen ruoka johon ihastuin, mutta natriumglutamaatti-aromivahventeen vuoksi olen vähentänyt kiinalaisen ruoan syöntiä.
Natriumglutamaattia löytyy hyvin paljon etnisistä ruoista (myös japanilaisesta ja thaimaalaisestakin, joita tällä hetkellä suosin eniten), joten puolivalmiita tai valmisruokia ostaessa kannattaa vähän vilkaista tuotteen sisälmysluetteloa.
Ja tietysti lähiruoan suosiajana ei ole kovin eettistä ostaa toiselta puolelta maapalloa valmistettua, teollisesti tuotettua ja kovia kuljetusmatkoja kokeneita ruokia.

Tässä hieman arvoristiriitoja, joita olen kohdannut parin päivän sisällä. En tiedä onko se tekopyhyyttä, että toimin vastoin arvojani, mutta ainakin tiedän ja kannan vastuun tekojeni seurauksista (ainakin ympäristömorkkis siitä seuraa).
Enkä minä ole väittänytkään olevani mikään 100% ekojeesus. Nyt kuitenkin voisin esittää väitteen, että olen ihan hyvä opetuslapsi. ;)

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Taas niitä torjunta-aineita



Olen jo parissa tämän kesän postauksessani hehkuttanut mansikoiden perään ja varoitellut niiden torjunta-ainejäämistä. Siksi päätinkin etsiä lisää tietoa torjunta-aineiden käytöstä ja niiden jäämistä noin Suomen kasviksissa ylipäätään. Samalla löytyi infoa Suomeen tuontikasvisten tilanteesta.

Suomen elintarvikeviraston Eviran kotisivuilta löytyi artikkeli, josta aika hyvin sain pääasiat poimittua:

Eli kotimaisista kasviksista saamme suurimmat torjunta-ainejämät mansikoiden ja viljatuotteiden kautta. Koska Suomessa torjunta-aineita väitetään käytettävän melko vähän erilaisten rajoitusten vuoksi, ovat kotimaiset kasvikset turvallisempia tämän suhteen ulkomaisiin verrattuna.
Ulkomaisista kasviksista saammekin suurimmat myrkkyjäämät, erityisesti kuorineen syötävistä hedelmistä kuten omenista, päärynöistä ja viinirypäleistä.
Lopussa vielä todetaan, että erityisesti kasvisruokailijat saavat eniten jäämiä elimistöönsä, koska he syövät normaaleja "sekasyöjiä" enemmän kasviksia.

Kuinka torjunta-aineiden joutumista elimistöömme voidaan välttää tai edes minimoida?
Otin siitäkin hieman selvää, ja eviran sivuilta löytyi artikkeli "Usein kysyttyä torjunta-ainejäämistä".

Evira vakuuttelee, että pestyinä hedelmiä voidaan syödä kuorineen eikä pienistä jäämistä ole elimistölle haittaa. Monelle voi tulla yllätyksenä, kuinka paljon torjunta-aineita hedelmän pintaan loppuen lopuksi jää pesunkin jälkeen: Hedelmien pesu poistaa karkeasti arvioiden noin 30–40 % kuoren jäämistä; tässä on kuitenkin suuria yhdistekohtaisia eroja, sillä jotkin aineet imeytyvät kuoren läpi kasvin sisään.

Olen hieman skeptinen, erityisesti näin kasvisruokailijana, että eikö tosiaankaan suurella kasvisten kulutuksella aiheudu vakavaa vahinkoa elimitölle tai terveydelle kasvisten pesusta huolimatta? Erityisesti pitkäaikaisvaikutukset mietityttävät. Voinko saada allergian tai yliherkkyyden kasvisten pintaan jääneistä hyönteismyrkyistä tai homeenestoaineista?

Pesen useimmiten ulkomaiset hedelmät kuuman veden alla (en tiedä onko sillä oikeasti suurta eroa haalealla tai kylmällä vedellä pesuun, mutta äidin niksinä oletan sen olevan ihan toimiva) ja joskus juuresharjalla hangaten, jos syön ne kuorineen. Itse tykkään syödä kuorten kera esim. omenat ja päärynät, sillä niiden suurimmat terveyspommit piilee juuri kuoren alapuolella (ja valitettavasti mahdollinen myrkkypommi siinä yläpuolella).
Jos hedelmän alkuperämaa on turhan kaukainen, saatan kuoria sen osaksi tai kokonaan.

Kotimaiset kasvikset ja hedelmät usein tyydyn huuhtelemaan vain veden alla ja hedelmät päätyvät suuhuni kuorineen päivineen. Toivon, että Eviran vakuuttelut niiden vähätorjunta-aineisuudesta siis pitävät paikkansa...

Marjat ovat koti- ja ulkomaisina pesupoikkeus, sillä niitä en huuhdo lainkaan ennen poskeen pistelyä (elleivät ne ole silmiinpistävän likaisia esim. mullasta).

Luomukasviksiin usein riittää vedellä huuhtelu, sillä niiden kasvatuksessa ja kuljetuksessa ei saa käyttää torjunta-aineita. Eli siis niiden päällä oleva lika lähtee pesemällä pois ilman pesukonetta.
Luomu olisi siis eettisyyden ja oman terveyden vuoksi paras vaihtoehto.

HUOM!
Kyse on hedelmistä ja kasviksista, jotka kasvavat maan päällä. Juurekset, olivat ne sitten luomua tai tuontia, täytyy aina pestä hyvin ja harjata juuresharjalla sekä KUORIA ellei niitä keitä tai kypsennä yli 100 asteessa, jotta bakteerit kuolisivat.

Summa summarum: torjunta-aineiden elimistöönjoutumisen minimoimiseksi kannattaa suosia luomua ja kotimaista, sekä huuhtoa kasvikset hyvin ennen niiden nauttimista.
Ja siis eihän kukaan (ainakaan tiedettävästi hyönteisiä lukuunottamatta) ole niihin ulkomaisiin omppuihinkaan kuollut, joten kyllä niitäkin hyvin pestyinä kannattaa syödä. Kuitenkin kasvisten terveellisyys voittaa lisäaineiden tuoman epäterveellisyyden.

Ps. mut siis luomu ja kotimaisuus on kuitenkin ihan the best thing! suosi kotimaista ja luomua, ne ovat valintoja kaupassa, joilla on merkitystä itsellesi ja yhteiskunnalle. ;)
Pps. nii ja reilukauppa myös merkityksellinen suosittava.
haluan pelastaa maailman. tai ainakin yrittää sitä.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Lisää mansikoita!

Äiti tuli äskettäin piristämään päivääni rakkausmansikalla. Toimi hyvin, sillä en voinut muuta, kuin nauraa tämän nähdessäni. Huomatkaa sydämmen muotoinen sitruunamelissa suu ja kaikki! :D
Grazie mamma!



Kotimaiset mansikat ovat nyt parhaimmillaan, ja siitä uutisoi myös Helsingin Sanomat (13.7.2010). Nämä helteet auttavat mansikoita kasvamaan nopeasti ja se teee niistä supermakeita. Vaikka marjan koko saattaa jäädä pieneksi, ei makua jää uupumaan. Edellisessä postauksessani kerroin kotimaisten mansikoiden korkeista torjunta-ainejäämäpitoisuuksista, kannattaa niitä silti syödä nimittäin mansikan terveysvaikutukset voittavat tuon pienen pahan.
Eilen tulikin syötyä litra mansikoita, kuin istuin kaverini kanssa merenrannalla sorsien elämää ihmetellen. Toivottavasti siinä tuli aimo annos vastustuskykyä ruumiille ja mielelle. ;)

torstai 8. heinäkuuta 2010

Vihdoin ja viimein päivitystä

Uusien blogipäivitysten tekemeninen on jäänyt tässä parin viikon aikana, sillä italialainen ystäväni oli täällä Suomessa viimeiset pari viikkoa. Ihan kohteliaisuussyistä en viitsinyt datailla liikaa hänen läsnäollessa, joten keskityin bloggauksen sijaan hostaukseen eli Suomen näyttämiseen ja hänen viereilunsa onnisumisen takaamiseen.


Juhannuksen vietimme Suomussalmella, joten italiaanani sai kokea aidon suomalaisen juhannuksen tuntua. Näimme juhannuskokon polton ja maistelimme grilliruokia, mutta alkoholista jäimme paitsi absolutismini ja hänen alaikäisyytensä vuoksi. :P

Suomussalmella riisiaamupuuroa väelle vääntäessäni huomasin iloisen yllätyksen Valion punaisen maidon kyljessä. En voi sietää punaista maitoa, mutta ukin reseptin mukainen riisipuuro ei vaan onnistu ilman sitä, ja siksi oli "vapauttavaa" lukea seuraavanlainen armahdus purkin kyljestä:

Ei muuntogeenistä rehua maitokarjalle, tästä meitsi tykkää!

Pariin viime viikkoon on sisältynyt myös kesän ensimmäiset Suomalaiset mansikat (ja tässä vaiheessa ne alkavat olla jo kohtuuhintaisia!). Tosin luin juuri tämän aamun Hesarista (HS 8.7.2010 Ruoka-osa), että kotimaisista mansikoista löytyy enemmän torjunta-aineiden jäämiä kuin ulkomaisista mansikoista! Tämä on aika ikävä juttu sen suhteen, koska en yleensä pese mansikoita ennen niiden syöntiä, koska muuten ne lässähtävät. Muutenkin kannatan enemmän kotimaisia maun ja lähiruoan vuoksi, joten ei ollut niin iloinen tieto tuo... No, siitä huolimatta kotimaiset mansikat maistuu kesältä: varsinkin kauppatorilta ostettuina Tuomiokirkon portailla!


Tuska-festareilla tuli vierailtua perjantaina ihan alueen sisäpuolella kuin lauantaina aitojen ulkopuolellakin. Italiaanalleni oli upea kokemus nähdä Tarot livenä lähietäisyydeltä, sekä saada nimmarit ja yhteiskuvat bändin jäsenten kanssa. Minuakin ilahdutti näin Nightwish-fanina Hietalan Marcon kuuleminen/näkeminen pitkästä aikaa livenä. :)


Koska olen heinäkuun alun lapsi, olen viettänyt syntymäpäiviäni jo virallisesti sekä epävirallisesti. Asiaan kuuluu tietenkin synttärikakku, ja olenkin saanut nauttia jo kahta erilaista kakkua. Ensimmäinen kakku naitittiin jo kesäkuun puolella Suomussalmen sukulaisten parissa. Päällä oli aivan mahtava sokerimassasta tehty Hello Kitty (joo hei, en yhtään tuosta kisulista tykkää, en... ). Violetti-pohja ei ole marsipaania vaan... sulatetttua vaahtokarkkia! Leipuri oli juuri saanut uuden kakku-kirjan (Ulla Svenskin Unelmakakut) ja sen pohjalta hän oli inspiroitunut kokeilemaan uusia tekniikoita synttärikakkuuni.

Kuitenkin ehdoton lempparikakkuni maun puolesta on äitini bravuuri: mansikkatäytekakku! Se on jo lapsuudesta asti pysynyt vakiosynttärikakkunani, eikä sen maku petä koskaan. Äippä tosin harmittelee aina välillä kakun ulkomuotoa, etenkin nyt kun kerma ei vatkautunut helteiden vaikutuksesta haluamalla tavalla. Mulle tässä kakussa ei ulkomuoto paljoa merkkaa, maku on kuitenkin aina ihana. Ja mun mielestä pienet esteettiset erheet on vaan suloisia. Love you mamma! <3

Hih, ja kyl äiti tiesi etten mä vielä niin aikuinen ole, että Hello Kitty uupuisi juhlista... ;)


Tässä näin tiivistettynä viimosen parin viikon kohokohdat. Helteet ovat saapuneet ja kesäloma tuntuu aika lomalta, kun välillä kuumuus uuvuttaa löhöämään. Muistakaa nesteyttää itseänne vedellä! Alkoholi aiheuttaa nestehukkaa, jos ei muista juoda samaa määrää vettä kuin alkoholi annokia ja sokerikin on aika ilkeä veden imiä eli limutkaan ei kauheasti nestetasapainoa helli. Puhumattakaan limujen sitruunahapon aiheuttamasta vahingosta hampaille! Omatekoiset smoothiet ja mehujuomat on just jees, maistuukin makoisilta. Ja hei, vesimeloni on kans aika herkkua!