keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Joulu tuli ja meni

Nyt on vatsa täynnä joulupuuroo, rosollii ja loodaa - toivottavasti myös teillä lukijoillakin!

Olen varsin tyytyväinen, että tänä vuonna vältin "jouluähkyn" niin joulujärjestelyissä kuin sen juhlinnassakin. Lahjat oli hankittu ja pakattu ajoissa sekä ruoat olivat myös oikein valmiina etukäteen. Kiitos kuuluu suurelta osin myös ahkeralle joulumuorilleni, eli äipälle. 
   Lahjat tuli jaettua ja itsekin saatua, kiitos siis kaikille minua muistaneita. En sen kummemmin jaksa lahjoja hehkutella, mutta yhden lahjan sisällöstä haluan nostaa esille vihreäteesuklaan. Aivan, kyseessä on Keikon vihreäteesuklaa, joka on vieläpä luomua ja rawfoodia (eli valmistuksessa mitään ainesosaa ei ole kypsennetty yli 42 asteen).
   En tosiaan ole mikään suklaan suurkuluttaja - yhden ohuen 180g tumman 70% suklaan syömiseen minulta meni reilu vuosi... Mutta tämä suklaa oli kyllä mielenkiintoisin ja olenkin jo maistellut sitä. Ja se oli hyvää. Oikeasti! Vaniljan ja vihreän teen maut yhdistyvät kivassa suhteessa ouhuessa suklaalevyssä. Kiitos tästä, tämän herkun syömiseen menee varmasti vähemmän aikaa kuin vuosi (30 gramman pakkauskokokin auttaa asiaan). :P
Tosin ulkonäkönsä puolesta se saattaa monien mielestä olla varsin epäilyttävää. :D

Tänä jouluna tavanomaisten arkiruokieni syönti unohtui kokonaan muden ruokien paljoudesta, joten tapaninpäivän iltana havahduin, kun jääkaapista löytyi miltei täysi purkki piimää. Onneksi huomasin asian ajoissa, ja päätin keksiä entistäkin happamammalle litkulle jotain hyödyllisempää tekemistä kuin seikkailut viemäriverkostossa. Siksipä päätin, että piimä pääsee osaksi arkiruokiin paluuta, joten heivasin sen ohraryynirieskaan.
   Käytin ohjeena Myllynparhaan ohraryynirieskareseptiä. Siinä ei sen tarkemmin spesifioitu, että minkälaatuisista Myllynparhaista ohraryynien käytöstä on kyse, joten itse käytin rikottuja ja esikypsytettyjä ohraryynejä. Liotin niitä 1½ tuntia maidossa, mikä reseptin mukaan olisi iha nriittävä aika. Kuitenkin liotuksesta ja noudatetusta paistoajasta huolimatta ryynit tuntuivat hieman raaoilta valmiissa rieskassa. Suosittelen niille siis vähintään kahden tunnin liotusta.
Maku oli kuitenkin hyvä, sopii suolaisen tai makean lisukkeen kanssa syötäväksi, tai ihan pelkiltään!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Vielä vähän puuhaa ennen joulua...

Johan nyt on, kun taas postailen jouluaiheisesti, vaikkei joulukaan ole vielä alkanut! Noh, kaiketi se johtuu siitä, että olen tänä vuonna suhteellisen aikataulussa ja hyvin valmistautunut rauhoittumaan joululomalle.
Mitenkö sitten olen valmistautunut? No askartelulla ja ruuanlaitolla tietenkin!

Askartelu ja kaikenmaailman näperteylyinto iskee paketteja ja kortteja väsäillessä, oli sitten mikä juhla tahansa kyseessä. Vietin eilisestä päivästä reilut pari tuntia miettien pakettikokonaisuuksia ja tehdessä joulukortteja. Näpit olivatkin sitten ihan liimassa ja kimalteessa, mutta se ei etenemistä estänyt.
   Tänä vuonna olen ihan yllättynyt, kuinka ekologisesti olen tätä askartelua harrastanut, kierrätys on kyllä kova sana. Kortteihin käytin paljolti edellisvuosilta jääneitä lahjapaperin palasia, kortteja väsäilin sukkahousupakettien jätepahvista, sekä lahjapakettien sisältä löytyy myös joitakin kierrätettyjä osasia. Esim. eirilaisia lasi- ja muovipurkkejä sun muita rasioita on ihan hyödyllistä käyttää pitämään paketin koossa. Jotain uutta ja jotain vanhaa. :)


Tein myös valmiiksi lanttulaatikkoa. Tekoprosessi oli yllättävän simppeli, ja mietinkin, miksen ole aiemmin tehnyt sitä itse. Noh, silloin on vaivannut varmaan pahempi ajanpuute ja väsymys...
Pakastin laatikot kolmessa osassa, ettei kaikkea tarvitse kerralla ahtaa sisään pilaantumisen pelossa. Nyt vaan aattoon odottamaan, että niitä saapi maistella. :)


Samalla uuninlämmityksellä sain tehtyä ekan oman mysli-mixin! Ja taas ihmettelen, miksen tätäkään ole tehnyt aiemmin itse. :D Näin saa päättää itse muun muassa makeusasteen, sattumat sekä kuitupitoisuden. Vieläpä valmistus on helppoa ja nopeeta! Tässä myslin peruspohja à la Iridium:

Müsli-Mixi
5 dl kaurahiutaleita
4 dl neljänviljan hiutaleita
1 dl ruishiutaleita
2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

- Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja levitä mixi uunipellille. Paahda 175-200 asteisessa uunissa n. 10-15 min aina välillä sekoittaen. Voilaaaa, it's ready!

- Mysliin saa lisää makua ja väriä, kun lisää sinne kaikenlaista kivaa. Minä sekoitin uunituoreeseen mixiin vielä Punnitse&Säästän Luomu snäksiä (sisältää mm. auringonkukansiemeniä, kookoshiutaleita, banaanisiivuja..), maapähkinöitä, sekä rsuinoita. Lisukkeet siis oman maun ja fiiliksen mukaan!


Näillä taas joulua kohden! Vielä ei ole lähellekään valmista, mutta hyvältä näyttää. Eiköhän sen jälkeen pysty rauhoittumaan. :D

lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulu lähestyy...

Tosiaan, jouluun on vajaa kaksi viikkoa, joten monessa taloudessa on varmasti täysi tohina päällä. Ai miksikö? No joulun valmisteluja varten, otaksun.
   Täytyy hankkia lahjat, valmistaa ruuat ja suunnitella kaikki niin valmiiksi, että taas tulisi aivan unohtumaton, ihana ja rauhallinen joulu. Tosin tämä kaikki stressaava joulun esivalmistelu usein aiheuttaa "jouluähkyn" jo ennen varsinaisen joulujuhlan alkua. Siksipä suosittelen kaikkia relaamaan, ja ottamaan oppia esimerkiksi Uuden Mustan Ähkytön joulu -haasteesta.
   Täytyy myöntää, että "suurta juhlaa" alustava aika puskee hikeä pintaan omalta otsaltakin. Onneksi olen tänä vuonna saanut hankittaviin joululahjoihin ajoissa tolkkua, sekä joulupöperöiden tekeminen/hankintakin tuntuu olevan toistaiseksi hallussa. Silti joka aamu, kun otan söpöstä joulusukkakalenterista ylläriteepussin (mullapa onkin teekalenteri, lällällää), havahdun: jouluhan on pian täällä! (Tai me olemme joulussa, miten sen nyt voisi muotoilla...)

Itsenäisyyspäivä oli menneellä viikolla, ja meidän perheessämme on ollut tapana leipoa silloin joulupiparit (kuten vuosi sitten jo asian tiimoilta postailin).  Viime vuoden piparisatsista jäi niin paljon pipareita yli, että jouduin vielä lokakuussa leipomaan niistä runebergintorttuja! Siksipä varauduimme vähentyneeseen piparintarpeeseemme tekemällä vain yksinkertaisen taikinan, perinteisen tuplamäärän sijaan.
Olemme tehneet aina saman reseptin mukaan piparit, ja minusta näistä tulee aivan parhaimman makuiset! Nyt tosin taikinan käyttäytyminen yllätti, kun taikinaa olikin puolet vähemmän aikaisempaan verrattuna. Esimerkiksi piparit eivät kohonneet yhtä paljon kuin silloin ja niiden värikin oli hailakampi... Mutta minusta se on ihan kivaa vaihtelua, sillä maku on yhtä ihana kuin ennenkin. :) Ja hieman ohuempi ja kovempi keksimäisempi rakennekin tuntuu kivalta hampaissa. Täytyy vain toivoa, etteivät nämä ohuemmat jouluherkut sitten kuivu korpuiksi, kun edelliset olivat sen verta muhkeita, että pysyivät melko pitkään sisältä suhteellisen pehmoisina. Noh, se nähdään, ja maistetaan!

Innokasta joulun odotusta! Ja hei, relatkaa. Joulu on kerran vuodessa, ei sen vuoki kannata kuolla stressiin. :)

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Semisti kemikaaleja päähän

Lokakuussa kerroin hiustenvärjäämisestäni mustaksi indigokasvipohjaisella Sante-luonnonkosmetiikkahiusvärillä. Värjäysprosessi oli pitkäjänteinen, eikä lopputuloskaan meinannut onnistua haluamallani tavalla. Internetistä olin lukenut suhteellisen tyytyväisiä palautteita kasviväreillä värjäämisestä sekä niiden lopputuloksen kestävyydestä, mutta itselleni sävyn pysyvyys omassa päässäni oli värjäämkisen päätteeksi täysi mysteeri. Ottaen huomioon, että hiukseni olivat kokeneet vuosien aikana lukuisia kemikaalikäsittelyjä, sekä faktan, että hiuslaatuni on hyvin ohut, hento ja liukas, en uskonut, että hiukseni pysyisivät mustina kovinkaan pitkään. Ja kuinkas ollakaan, olinkin oikeassa: hiukseni olivat kahden viikon jälkeen taas tummanruskeat.

Lokakuun lopusta lähtien olen miettiny, että mitä ihmettä aikoisin tehdä hiusteni kanssa seuraavaksi. Olin jo silloin niin kypsä ruskeaan sävyyni, että harkitsin jo markettiväreihin siirtymistä epätoivoissani. Kuitenkin se olisi ollut varmaan tyhmin veto sitten... noh, ensimmäisen hiusvärin laittamiseni päähän ylipäätään vuonna nakki ja keppi.
   Ai miksikö? Oletteko koskaan lukeneet markettihiusvärien varoitustekstit? Siellä nimen omaan varoitetaan, ettei värjäystä kyseisellä tuotteella suositella mm. hennauksen jälkeen. Tämä siksi, että henna tavallaan tekee hiuksen ympärille värikalvon, jota edes kemikaalit eivät välttämättä riko tai peitä. Ja siis minullahan oli siinä vaiheessa hiuksissani 1 hennaväri ja 2 hennapohjaista muuta kasviväriä. Eli huono idea.

Syvällisen hiusväriarvuuttelun jälkeen päädyin semipahaan vaihtoehtoon, eli vähäkemikalisen hiusvärin käyttöön. Ostin Ruohonjuuresta Herbatint-sarjan mustan sävyn. Tuote ei sisällä lainkaan ammoniakkia, ja siksi se ei haise yhtä vahvalta ja vastenmieliseltä kuin esim. perus markettivärit. Mutta HUOM! Suurin ongelma Herbatinteissa on, että se sisältää kaikesta huolimatta varmaan haitallisinta hiusväriallergeenia eli PPD:tä.
Eli jos huono tuuri käy, tästäkin voi saada järkyttäviä allergisia reaktioita (paljon hiusväreistä ja PPD:stä mm. Kemikaalikimara-blogissa!)

Siinä maha missä painitaan...

Minulla kävi tuuri, kun kroppani ei vieläkään ole saanut kemikaalien ylikuormitusta, ja selvisin hiustenvärjäyksestä ilman sivuvaikutuksia. ;) Täytyy kyllä sanoa, että jos kemikaaleilla hiuksiaan ja kroppaansa haluaa kuormittaa, niin tämä ei ole kovin tyhmä vaihtoehto. Se  ei todellakaan haissut pistävältä, pyörryttävältä saati oikein miltään muultakaan. Eikä sitä levitettäessä päänahkaa alkanut kihelmöimään, kutiamaan tai polttamaan (O-ou, yleensä perus Garniereilla niin on välillä käynyt. :/ Mikäköhän myrkky sen on aiheuttanut ja miten muuten se on muhun aikoinaan vaikuttanut...). Lisäksi värigeeli oli helppo sekoittaa (mun hiuksillani paketista riittää kahdelle värjäyskerralle) sekä levittää,
   Olin myös peloissani lopputuloksesta. Nyhräsin Ruohonjuuressa väripakettia hyvin tarkkaan käsissäni etsien pientäkin mainintaa siitä, ettei väri sovellu, jos pohjalla olisi hennausta. En kuitenkaan tällaista varoitusta löytänyt, ja se olikin yksi suurimmista syistä miksi juuri tämän tuotteen valitsinkin vähäkemikalisuutensa lisäksi. Pidin suunilleen koko värjäyksen ajan sormia ristissä ja toistin päässäni mantraa tyyliin: "älä tule paha musta, tule hyvä musta..." :D
   Kun viimein huuhdoin värin pois ja näin pääni, olin helpottunut:


Eli se olikin hyvämusta! Ihanaa! Nyt vaan toivon, että väri olisi kestävä (tuote on siis kestoväri), ettei tarvitsisi taas kahden viikon päästä olla miettimässä uutta värjäysoperaatiota.

Värin plussat ja miinukset näin summa summarum:
+Kyseessä on vähäkemikaalinen kestoväri
+Lopputulos oli tahdotunlainen
+Värigeeli oli helppo sekoittaa ja levittää
+Värigeeli ei haissut tai tuntunut ikävältä päänahassa

-Väri on silti allergisoiva! (Merkki ratsastaa luontoystävällisyydellä ja vähäkemikalisuudella, vaikka se sisältää pahinta allergisoijaa PPD:tä) Ei siis hiusväriallergigoille tai raskaanaoleville!
-Värillä voi sotkea ja pilata kylppärin pinnat, jos ei ole huolellinen

Oih, on kyllä ihanaa olla "itsensävärinen".