torstai 27. tammikuuta 2011

Haaste: Keittiön kulmakivet

Mediassa on viime aikoina uutisoitu, että kotitaloudet heittävät paljon ihan käyttökelpoista ruokaa roskiin, ja ilmeisesti eniten sapuskaa poisheittävät ovat naisia. Uuden Mustan teoria tälle ruokahaaskaukselle on, että naiset ovat alttiimpia turhalle hamstraukselle sekä kenties erikoistuotteisiin ja tarjouksiin lankeamiseen.
   Tästä johtuen Uusi Musta haastaa listaamaan keittiön kulmakivet, eli mitä takuu varmasti suuhun päätyvää, tarpeellista ja tärkeää omasta ruokakaapista löytyy.

Asun useamman hengen taloudessa, enkä itse vastaa kaikista elintarvikkeiden ostopäätöksistä, saati niiden kulutuksesta. Kuitenkin minulla on tietyt perussapuskat, joita kaapista tulisi löytyä ja jotka taatusti päätyvät vatsaani (eikä avaamattomina sinne roskakoriin).

Omat Keittiön Kulmakivet on kategorisoitu säilytysmestansa mukaan. So here we go:


Jääkaappi
Piimä (Gefilus-piimän pehmeys ja maku on koukuttanut minua viime vuoden)
Viili/Maustamaton jogurtti/soygurtti
Kananmunat
Leipälevite
(hummus/tahini/avocadolevite...)
Hedelmä
(aina on oltava jotain hedelmää saatavilla, lajilla ei niin väliä)
Tomaatti
Porkkanat
Oliivi-/rypsiöljy

Kuivakaappi/-muona
Puurohiutaleet
Pähkinät
Kuivahedelmät (mm. kuivatut
luumut on must)
Näkkäri/hapankorppu
Mysli/Muu kuituinen muroke
Tonnikalasäilyke (sertifioitua tiätty)

Pakastin
Marjoja (mustikka on lemppari)
Hyvää ruisleipää*




*("Ruisleipää pakkasessa!?" - Kyllä vain. Jos ostaa tuoreen ruisleivän, ja tietää ettei sitä ehdi syödä kokonaan ennen korppuuntumista, pakastan sen kätevästi valmiiksi viipaloituna. Se sulaa n. tunnissa ja saa aina tuoretta leipää kun tekee mieli.
"Mikä on sitte hyvää?" - No mun mielestä hyvää on ollu esim. Salosen Ruisreikäleipä 
se on lisäaineeton, hiivaton, laktoositon muttei suinkaan mikään mauton. Tuoreena ihanan mehevää ja paahdettunakin ihanaa! Ja tietty 100% ruista viljaraaka-aineista)


Näillä selviää ihan kivasti, jos huomaa, ettei jääkaapissa enää ollutkaan valmista ruokaa jäljellä. Hätä keinot keksii, näillä hoituu munakkaat, lämpimät leivät, ruokaisammatkin puurot...
   En tykkää syödä samaa ruokaa useita kertoja peräkkäin, mutta peruspohja päivittäisessä ruokavaliossani sekä kuluttamissani elintarvikkeissa vaikuttaisi olevan aika vakio. Esimerkiksi vaihtelua jokapäiväiseen myslin mussutukseen tulee, kun kaappiin on hankittu viilin sijasta soygurttia, tai tekee leivänpäälliseksi loppuneen tahinin tilalle välillä hummusta.
   Ai niin! Epäselvyyksien välttämiseksi kerrottakoon, nuo kauttaviiva-merkit listassani tarkoittavat vaihtoehtoisuutta. En siis kerralla vaadi jokaista laatua löytyvän kaapista, vaan vähintään yhtä melko samaan lokeroon luokiteltavaa ruoka-ainesta.

Ottakaa toki muutkin haaste vastaan, ja kertokaa omat kulmakivenne Uudelle Mustalle.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Lihansyönnistä ja kasvisravinnosta

Hyvää Uutta vuotta kaikille näin reilu viikon myöhässä! Toivottavasti kaikilla on alkanut vuosi railakkaan onnellisesti eikä 2010 kummittele liian pahasti takaraivossa. Minulla viime vuosi pyörii sen verran mielessä, että tartunkin heti alkuun ikuiseen väittelynaiheeseen - eli lihansyönti vs. kasvissyönti. Tämä siksi, että jo ennen vuoden vaihdetta Helsingin Sanomien Tiede-osiossa oli tiistaina 28.12.2010 melkoisen mielenkiintoinen artikkeli nimeltään "Lihansyönti teki meistä ihmisiä".
   Artikkelissa kerrottiin, että lihansyöntiin (tai niin kutsuttuun sekasyöntiin eli kaikkea syödään) siirtyminen oli välttämätöntä, jotta meistä tuli tällaisia isoaivoisia kaksijalkaisia, joiden ei tarvinnut kiipeillä enää puissa välttääkseen villipetojen kidat. Jutussa kerrottiin myös, että pelkän raa'an kasvisruoan mussuttaminen vaatisi reilusti pidempää suolistoa, koska kuitupitoinen kasvisruoka sulaa hitaammin kuin eläinproteiini. Lisäksi sen kaltaisen kasvisruoan syönti vaatisi keholta paljon pidempää sulatusaikaa, joten silloin ihmiset viettäisivät puolet päivästä ruokalevolla. :D




  Paljon muutakin mielenkiintoista asiaa selvisi lukaistani sen  läpi, ja aloinkin miettimään kasvissyöntiä nyky-yhteiskunnassamme sekä omalla kohdallani.


Olen osittainen kasvissyöjä. Syön aina kun vain voin mahdollisimman kasvispainotteista ruokaa, mutta ruokavaliooni kuuluu myös maitotuotteita, kananmunaa sekä kalaa/äyriäisiä. Semi-vegetaristina, (eli henkilönä, joka ei syö punaistalihaa) olen syönyt myös jonkin verran kanaa ja kalkkunaa, mutta nykyään syön niitä vain kompromissi tilanteissa omien eettisten vakaamusteni vuoksi. Kasvissyöntini on siis hyvin eettisellä pohjalla, ja siksi tunnustan myös luomua.
   En ole paasaaja tyyppiä, eli syököön muut lihaa jos huvittaa, mutta toivoisin ihmisten suosivan enemmän luomua ja riistaa ihan oman terveytensäkin vuoksi. (Jos olisin sekasyöjä, söisin ehdottomasti luomulihaa!) Tunnen kalansyöjänä huonoa omaatuntoa ryöstökalastuksen seurauksista, ja siksi suosin erityisesti suomalaisia "massafisuja" ja mahdollisimman sertifikaateilla varustettuja tonnikalapurkkeja.
[Lisää infoa fiksuista kalavalinnoista syömistä ajatellen tsekkaa WWF:n Kalaopas]


   Aluksi semi-vegetaristiksi ryhtymisen syynä oli puhtaasti terveydellisiin syihin vetoaminen. Nykyään ettisyys on kuitenkin etusijalla, sillä olen huomannut että vaaleanlihan syöminen saattaa olla terveydelle jopa haitallisempaa kuin punaisenlihan pitäminen ruokavaliossa mukana (jos siis syö muutenkin monipuolisesti kasviksia, öljyjä, kuitupitoisesti jne.).
   Nimittäin vaalealiha ei sisällä lähes yhtään rautaa, joka on välttämätöntä ihmiselle jos haluaa välttyä anemiaoireilta. Kasviksista löytyy erityisesti tummanvihreistä vihanneksista paljon rautapitoisia lajikkeita, mutta imeytyääkseen kasvisrauta tarvitsee aina C-vitamiinia, joten ruoka täytyy yhdistellä viisaasti. Lisäksi noita vihanneksia täytyy syödä tosi paljon, että määrä vastaisi lähellekään sitä mitä esim. 100 grammaa naudanlihaa sisältää. Eläinproteiinin rauta ei sitä paitsi tarvitse ruokailu kumppanikseen C-vitamiinia, jotta kroppa hyödyntäisi sen.
   Myös kasvisproteiinilla on pienoinen ongelma: keho tarvitsee enemmän aikaa ja tiettyjen ruoka-aineiden yhdistelyä hyödyntääkseen sen parhaiten. Siksi viljojen ja papujen syönti vaatii monipuolisen ja riittävän kokoisen annoksen ollakseen terveellinen. Soijapapu on poikkeus, sillä se sisältää kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja, ja siitä saa kaikkea mahtavaa ja monipuolista aikeiseksi : tofua, soijajogurttia, soijamaitoa... Soijan suhteen kannattaa myös suosia luomua, sillä se on tavallisena useimmiten geenimanipuloitua.
   Uskon kaikesta huolimatta siihen, että MONIPUOLISESTI ja RIITTÄVÄSTI koostettu kasvisruokavalio kalalla höystettynä olisi se kaikista terveellisin ruokavalio.


Ja sitten kasvisruokaan ja nyky-yhteiskuntaan. Vaikka ihmisen kehitykselle on ollut välttämätöntä syödä kypsennettyä lihaa, ei sen syöminen enää kehityksen tässä vaiheessa olekaan niin välttämätöntä. En ainakaan vielä ole löytänyt näyttöä sille, että kasvisruokailijat olisivat vähemmän älykkäitä tai heikompia kuin sekasyöjät. Urheilussa lihasten kasvamiselle ja kehittymiselle punaisenlihan pitäminen ruokavaliossa puolestaan on merkityksellisempää, sillä proteiini on nopeammin hyödynnettävissä, samaten rauta, joista jo edellä höpötinkin.
   Nykyään jotkut ihmiset syövät liikaa lihaa, mikä rasittaa suolistoa ja on yksi mahdollisista ylipainon aiheuttajista. Kasviksia suositellaan syötäväksi vähintään puolikiloa päivässä, ja pakollinen ksavisruokavaliopäivä meni viimeinkin läpi ajatuksena ja tulee pian konkreettisesti esille oppilaitokissa.
   Vaikka kasvissyönti tuntuu lisääntyneen ja tuleen arkipäiväisemmäksi, siihen saatetaan suhtautua yhä hyvin varauksellisesti. Se aiheuttaa ennakkoluuloja ("ootko sä joku ituhippi?","sillä taitaa olla joku syömishäirö", "oot vaan nirso", "mistä sä saat sun proteiinis?") sekä joskus päänvaivaa päivälliskutsuilla ("voi etkö sä syönykään lihaa?). Kasvisruokavaliosta pitäisi ehkä infota paremmin, jotta siitä kiinnostuneet eivät saisi huonoja kokemuksia koostettuaan lautasentäytteensä väärällä tavalla tuhoten terveyden sekä viemällä jaksamisen.


Summa summarum:
Kasvissyöntiin liittyy edelleen ennakkoluuloja, mutta tietoa on saatavilla entistä nenemmän ja helpommin. Silti monet kasvisruokailijat voivat toisaalta havahtua, etteivät he koostakaan aterioitaan tarpeeksi
monipuolisesti saadakseen oikeasti riittävästi ravinteita kehonsa käytettäväksi.
   Lisäksi lihansyönti on ollut ihmisen kehitykselle välttämätöntä, mutta monet kyseenalaistavat onko se enää tarpeellista.
  Kuitenkin liahnsyöjät ja kasvissyöjät voivat molemmat elää terveellisesti omilla ruokavalioillaan oikein koostettuna.


That's how I see this at the moment. Amen.
Lähteet:
Helsingin Sanomat, D-liite: Tiede, tiistai 28.12.2010
Gisela van der Ster: Lupa syödä, Edita Publishing Oy
Jill Fullerton-Smith: Totuus ruoasta, WSOY