lauantai 19. helmikuuta 2011

Hiusvärihaalistusharmistus

Joulukuun alussa bloggailin siirtymisestäni Herbatintin kasvipohjaisiin kestohiusväreihin. Ajattelin tehdä pientä hiuspostausta pitkästäaikaa, ja kertoilla muun muassa, mitä hiuksilleni tällä hetkellä kuuluu ja miten väri on kestänyt.

Kun siis ensimmäistä kertaa värjäsin hiukseni edellä mainitulla tuotteella, olin tyytyväinen lopputulokseen: hiukset olivat mustat kuten kuuluikin olla. Valitettavasti jo kahden viikon jälkeen sävy alkoi muuttua rusehtavaksi, ja joulukuun loppu puolella oli hiusten väri jotain mustan, tummanruskean ja vaaleanruskean sekoitusta.
   Tammikuun puolivälissä juurikasvuni alkoi olemaan melko huomattava, joten ruskeahko sävy hiuksissani ei lisännyt tyytyväisyyttäni omaan kuontalooni. Oli siis uudelleen värjäämisen aika.

Taisin mainita joulukuisessa värjäysraportissani, että Herbatintin väri oli pakattu niin, että sen pystyi jakamaan useammalle värjäyskerralle, jos tarvitsi. Käytin siis vanhasta pakkauksesta jäljelle jääneen puolikkaan (joka omalle lyhyehkölle/ohuelle tukalle oli sopivasti).
   Värjäyksen jälkeen hiukset tulivat taas mustiksi ja juurikasvu peittyi, niin oli tarkoituskin. Valitettavasti taas parin viikon kuluttua alkoi ruskeahko väri paljastua hiusten seasta, vaikken pesekään hiuksiani shampolla yleensä kuin kaksi kertaa viikossa.

Erityisesti kirkkaassa valossa ja auringon valossa hiusten  ruskeus näkyy selkeästi. Hämärässä puolestaan sävy on hyvin tumma, ihan musta. Tässä vähän kuvaa hiuksistani nytten, eli n. kuukausi edellisestä värjäyksestä. Toinen kuva on otettu sisällä päivänvalossa ja toinen kuva samasta kohdasta tukkaa, mutta ikkunan tuomaa valoa kohden.
Voi olla, että kasvipohjaisena hiusvärinä (vaikka kuinka kestokesto olisikin) värin pysyvyys hiukissa ei ole ihan marketti/kampaamovärien luokkaa.
   Myös alkusyskyisillä hennavärjäyskokeiluillani on taatusti vaikutusta. Henna nimittäin tekee hiuksen pintaan kalvomaisen pinnan, joka yleensä saa hiukset tuntumaan paksummilta ja vahvemmilta. Olenkin huomannut, että ruskea sävy hiuksissani on ajoittain punertava, kas kummaa...

Jatkan luultavasti vielä Herbatintin mustalla seuraavankin värjäyskerran, jotenkin on iskenyt taas joku musta-kausi (ja vanhat kunnon hevarinevari ajat tulleet mieleen).
Kuiturastat suorastaan kruunaavat tämän nostalgian! :D

Hiukseni ovat edelleen sen verran hauraassa kunnossa, etten ajatellut kuitenkaan siirtyä takaisin Garniereihin sun muihin kemikaalipommeihin. Herbatintilla värjäily on ollut sen verran hellävaraisempaa puuhaa, että sillä mennään.
   Ärsyttää oman tukan hauraus ja ohuus. Mur! Syksyllä aloittamani "kananmunavahvistuskin" on ollut välillä vähän kausiluontoista, mutta pähkinöitä menee silti joka päivä. Mutta eihän noilla sapuskoilla ihmeitä tehdä ellei koko ruokavalio ole monipuolinen, riittävä ja muutenkin kunnossa. Myös stressillä saattaa olla näppinsä pelissä hiusteni heikossa kunnossa, ylppäreihin valmistautuminen ja opinnäytetyön pakerrus kun eivät aina ole ihan niitä rentouttavimpia hommia...

Mutta tavoitteena siis hiusvärille kestoa ja koko tukalle (ja miksei samalla kropallekin) kuntoa ja voimaa, sekä hieman nostalgiaa mukana. 

Ohoi kevät, täältä tullaan tukka putkella! :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Käyttöikää pidentämässä

Voi kuinka minua ärsyttää se, että kerran käytetyistä uusista kengistä irtoaa soljet tai vuoden vanha kännykkä simahtaa lopullisesti. Enkä usko olevani ainoa, ketä nämä tilanteet ketuttavat!
   Kulutuksen kannalta maailmaa hallitsee kertakäyttöyhteiskunta, jossa uusia tuotteita on saatava markkinoille nopeasti ja halvalla. Laatu on mitä on, ja siksi hajonneet tuotteet aiheuttavat kierteen, jossa on pakko ostaa vanhan tilalle uutta, sillä vanhan korjaaminen tulisi uutta tuotetta kalliimmaksi investoinniksi.
   Ostoksilla kannattaa käyttää ihan tervettä maalaisjärkeä: tarvitsenko minä tätä vai ostanko tämän kun "kerta halvalla saa"? Köyhän ei tunnetusi kannata ostaa halpaa.

Vaikka tästä päivästä lähtien alottaisikin laadukkaan ja kestävän kulutuksen aikakauden, niin kannattaa pitää kiinni myös siitä mitä jo on tultu hankittua. Tämä tarkoittaa juuri niitä reikäisiä sukkia ja napittomia jakkuja siellä vaatekaapissa!
   Turha väittää, että neulaan ja lankaan tarttuminen tässä asiassa olisi taitokysymys. Vaikka olenkin melkein valmis ompelija koulutukseltani, en todellakaan osaa parsia oikeaoppisesti sukkia. Ja onko siihen edes mitään oikeaa "kaavaa"? Tärkentähän on se, että sukka on ehjä. Mulla ainakin on miljoona paria parsittuja sukkia, joita en näyttäisi ammatilliselle valmistuksen opettajalleni näyttötyönä. :P

Ja by the way, juhlavaatteissa kannattaa todellakin panostaa laatuun ja pitkäikäisyyteen. Perus jakku/puvun takki ja mustat suorat housut ovat niin miehen kuin naisenkin pelastus, kun kutsu esimerkiksi ristiäisiin tai hautajaisiin yllättää.
   Viime viikonloppuna pidensin yhdet miesten mustat suorat housut, kun omistaja oli päässyt venähtämään. Hän oli viisaasti ostanut aikoinaan tarpeeksi pitkälahkeiset, mutta silti istuvat housut ajatellen tulevaa pituuskasvua.
Olin tuolloin lyhentänyt lahkeet niin ,että niiden pidentäminen ei olisi myöhemmin ongelma. Nyt kun ratkoin vanhat käsinpistoni auki ja käänsin lahkeet, olin tyytyväinen laadukkaaseen hankintaan: edes taitoksia ei ollut jäänyt lyhyempien lahkeiden ajalta kankaaseen.

Rohkeasti vaan lankaa ja neulaa käteen, ettei turhaan tarvitse heittää käyttökelpoista vaatetusta roskiin! Ja jos tuntuu ettei omat taidot ihan oikeasti riitä, niin varmasti lähipiiristä löytyy joku näppäräsorminen kaveri, joka suostuu tekemään paveluksen puolestasi. Olkoon se sitten vaikka se oma äiti.

                                                          ***
Ja vielä lopuksi kaikille nälkää näkeville kuolattavaa.
Viime viikonloppuna tehtiin niin maan maukasta sipulipiirasta!
Katsokaa ja nauttikaa

Kiitos vastanneille

Viikko vierähtänyt, joten kiitos sen aikana mielipidemittaukseen osallistuneille parille vastaajalle. Kuten ajattelinkin, suunilleen kaikki kirjoittamani (aihepiireistä huolimatta) mennöö. Ja jos ei mee, niin ei tarvtise lukea. :D

Bloggailu jatkuu suhteellisen entiseen malliin, eli ei mihinkään tiettyyn malliin ainakaan. Juttua tulee silloin kun tulee, ja siitä mistä tulee. Toivottavasti jaksatte aina silloin tällöin niitä lukaista! :)

Ja edelleen kommentoida saa, jos tulee mieleen jotain sanottavaa.
Kiitos ja noin!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kysely

Vaikka pidänkin tätä blogia ihan omaksi ilokseni, olen havainnut, että jotkut taitavat oikeasti lukea ja seurata, mitä minä tänne oikein kertoilen.

Siksi laitoinkin tuohon oikeaan ylänurkkaan pikkuisen kyselyn, että mikäs teitä mahdollisia lukijoita oikein kiinnostaa lukea (tai edes silmäillä). On ihan hauska saada nimetöntä kannanottoa, ja jos on jotain suurempaakin sanottavaa, saapi sisäänkirjautuneet kommentoidakin!
   Kyselyyn voi vastata viikon aikana, ei ole pakollinen. ;)

Ihanaista viikon jatkoa vaan kaikille tasapuolisesti!