maanantai 21. maaliskuuta 2011

Japanin tapaus

Japanin tsunami ja maanjäristykset ovat aiheuttaneet kauhean tuhon tuolla nousevan auringon maassa. Valitettavasti japanilaiset (ja muukin maailma) sai tilanteeseen ylimääräistä jännitystä, kun ydinvoimalat ottivat rytäkässä osumaa.

Ydinvoiman käyttö energianlähteenä ylipäätään on melko kinkkinen juttu. Siitä aiheutuva ydinjäte on hengenvaarallista vielä tuhansia vuosia ja, kuten saimme huomata, sen käytön turvallisuutta ulkopuolisten tekijöidenkin kannalta pitäisi miettiä tarkemmin. Vaikka uraanin käyttö on energianlähteenä ilmastoystävällistä, niin vahingon sattuessa se ei todellakaan ole ympäristöytävällinen vaihtoehto.

Ydinvoima haiskahtaa, ja suorastaan löyhkää kuten seuraava japanilainen opetusfilmi havainnollistaa Fukushiman ongelmaa. 

Tiedän, että asia on vakava, mutta yritän nyt repiä vähän huumoria näiden synkkien aikojen kestämiseksi.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Puoliksi rikki

Tällä viikolla yhtenä päivänä olin liikenteessä mp3-soittimeni mukanani, ja ajattelin päivän sujuvan rattoisasti musiikkia kuunnellen. Vaan kuinkas sitten kävikään - kuulokkeistani oli hajonnut joku piuhan pätkä, ja sen vuoksi vasen puoli niistä oli mykkänä. Kuitenkin kuulokkeet ovat puoliksi kunnossa, sillä toisesta luurista kuuluu vallan mainiosti musikki sunmuu entiseen malliin. Ja mikä ärsyttävintä, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on tapahtunut. Lähes poikkeuksetta kuulokkeeni (tai toinen niiden luureista) sanoo itsensä irti käytöstä kerran vuodessa.
   Kuulokkeet ovat melko pieniä elektroniikkalaitteita, eikä niitä voi oikein korjauttaa missään tai sitten niiden korjauttaminen tulisi kalliimmaksi kuin uusien kuulokkeiden ostaminen. Se "hyvä" puoli vuoden sisällä hajoavissa kuulokkeissa on, että niiden takuu on udeimmiten yhä voimassa ja uudet saa ilmaiseksi. Kuitenkin minusta olisi kivempaa, että vanhat kuulokkeet korjattaisiin.
 Ja miki sitten kuulokkeita, tai muitakaan elektronisia laitteita, ei tehdä kestävämmäksi? Vanhempani ja isovanhempani ovat ihan ällikällä lyötyjä siitä, kuinka nopeasti nykyää muun muassa tietokoneet, pesukoneet ja puhelimet joutavat kaatopaikalle. Heidän aikanaan oli ihan tavallista, että samat laitteet palvelivat toiminnassa parikymmentä vuotta, ehkä välillä pientä korjausta vaatien.
Nykyinen kulutushysteria ja markkinatalous ovat aiheuttaneet kertakäyttöyhteiskunnan. Tätä aihetta sivuutinkin postauksessani Käyttöikää pidentämässä.
   On päivän selvää, että suuryritykset tekevät tarkoituksellisiesti lyhytikäisiä tuotteita, jotta kulutus (siis yritysten näkökannalta rahantulo) olisi jatkuvaa. Näin ihmiset ovat riippuvaisia kuluttamisesta. Tänään TV1 esittää ohjelman Hehkulamppuhuijaus klo 21.19, jossa kerrotaan muun muassa, että hehkulampun elinkaari lyhennettiin aikoinaan tahallisesti (ohjelman uusinta lauantaina 19.3. klo 12.35).

On melko ristiriitaista, että maailmassa paasaataan ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä samaan aikaan, kun kulutusta ja ympäristön kuormitusta tarkoituksellisesti pyritään lisämään. Kysymys kuuluu, kuinka tuotteiden elinkaari pitenisi, ja ihmiset eivät lähtisi mukaan kertakäyttökulutukseen? Pystyisimmekö pärjäämään vähemmällä, jos se vähä kestäisi pidempään?

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Uusavuttomuutta ilmassa?

Ihan tässä parin päivän sisällä olen miettinyt, että vaikka nykypäivänä nuoret ja nuoret aikuiset ovat melkoisen taitavia tekniikan käyttäjiä, suvaitsevaisia ihmisiä kohtaan ja reippaita harrastajia, mutta silti heidän joukossaan kytee uusavuttomuuden alue (jos näin karkeasti saan yleistää). Tämä alue koskee usein kotitalouden hoitoa.
   Ihan tässä menneellä viikolla, joku nuori olikin aukaissut sanaisen arkkunsa asiaan liittyen Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Hän kirjoitti, että vaikka nykyinen lukio tähtää monipuolisesti kehittämään nuoria selviytymään elämästään, ei siellä kuitenkaan opeteta esimerkiksi verojen tai laskujen hoitoa, saati vaatteiden pesulappujen merkintöjen tulkintaa.
   Monelle meistä ainoat kotitalouden oppitunnit ovat peruskoulun köksän tunnit, joita esimerkiksi minä olen käynyt vain yhden vuoden, ja sekin oli silloin 13-vuotiaana. Tietysti oletetaan, että sellaiset asiat kuin siivous ja ruoanlaitto opetetaan kotona vanhempien opastuksella, mutta näin ei aina ole.

Moni häkeltyy esimerkiksi siinä tilanteessa, kun on aika muuttaa omaan kotiin. Yhtäkkiä arkea täytyy pyörittää omin avuin: laskut pitää maksaa, asunto olisi hyvä siivota, jokapäiväiset tarpeistot on hankittava aina vessapaperista mausteisiin ihan itse ja sitten olisi vielä hoidettava se kodin ulkopuolinenkin elämä. Vastuu tuntuu suurelta, varsinkin silloin jos ei ole saanut avustusta (tai ehtinyt/halunnut ottaa sitä aiemmin vastaan).  Siinä vaiheessa voi olla aika pulassa, jos ei osaa keittää edes kaurapuuroa itse.
   Tietysti nykyaikana on helppoa erityisesti ruokien suhteen. Jos ei osaa laittaa ruokaa, voi aina turvautua eineksiin. Mikroruoka kun on nopeaa ja ihan edullista. Vai onko sittenkään?

Jos katsoo tarjouksia, ainakin ravintoköyhä ruoka on halpaa: osta 2 maksa 1 makkarapaketit ja limupullot huutavat kuluttajien huomiota, ja päätyvät turhan helposti ostoskorin ja kassan kautta omaan jääkaappiin. Taitaisi kuitenkin olla järkevämpää ostaa jotain, mikä oikeasti ravitsee. (Tiesittekö, että normaalipainoiset ja ylipainoisetkin voivat olla aliravittuja? Kyllä vain. Jos elintärkeitä elimistön ravintoaineita puuttuu ruokavaliosta, voi keho kärsiä melkoisista puutosoireista vaikkei sitä ekana ajattelisi vaivojensa syyksi.)
   Jos vaihtaa pakastetarjouspitsat vaikka alennuksessa oleviin pakastewokvihanneksiin, niistä saa taatusti tehtyä suuremman määrän terveellisempää ruokaa, kun vähän viitsii keskiä niille käyttökavereita. (Tiesittekö, että pakastevihanneksissa on usein jäljellä enemmän vitamiineja kuin kaupan tuorevihanneksissa? Kasvisten vitamiinit kärsivät tehotuotannosta, kuljetuksista ja valosta sekä pitkästä aikavälistä, joka kuluu pominnasta lautaselle päätymiseen asti.) Sitä paitsi kasviswok valmistuu yhtä nopeasti, ellei nopeamminkin, kuin pizza ja terveydelle edullisten vaikutusten lisäksi sen valmistus (sekä kuljettaminen ja tuottaminen) tuottaa vähemmän ilmastokaasuja.


Itse olen onneksi oppinut kotona siivoamaan, hoitamaan hieman paperitöitä ja laittamaan ruokaa. Pyykinpesusta olen oppinut pukuompelijakoulutuksen kautta (sekä unohtanut paljon sillä välin kuin äiti on pyörittänyt pyykkiä). Olen vähän liiankin "minä itse", mikä tulee hyvin esiin ruoanlaitossa.
   Mitä enemmän itsetehtyä, sen parempi. Joskus on tullut naurettua, että kohta mun huoneessa on joku pieni maatila, jossa lypsään omat lehmät ja kasvatan omat vihannekset. Hyvä kun en ole vielä ketsuppia tehnyt itse (itsetehty ketsuppi! jes! sitä pitääkin kokeilla). No ennenvanhaa kaikki tehtiin itse, jauhot jauhettiin oman pellon viljoista, maidot ja kermat tulivat omilta eläimiltä, ja auta armias jos leipä oli jonkun muun leipomaa!
   Minussa taitaa olla nykypäivän Martan vikaa, täytyy kai liittyä Martta-kerhoon! :D

Arjen uusavuttomuus on korjattavissa. Hieman viitsimistä, ajattelemista, välittämistä ja kokeilemista, niin huushollin hoito helpottuu ja olo saattaa kummasti kohentua siinä ohella. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että ketsupit olisi tehtävä itse ja marjat poimittava joka syksy talteen. Aluksi voi riittää, että keittää koko kaurapuuron itse sen sijaan, että sekoittaisi pikapuuropussukan sisällön veteen. :)