keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Hiusvärivertailu

Olen värjännyt hiukseni, taas kerran, mutta tällä kertaa eri kosmetiikkamerkin tuotteella. Siksipä ajattelin verrata aiemmin käyttämääni Herbatintin mustaa hiusväriä kokeilemaani uuteen Naturigin Organic Beautyn mustaan tököttiin.

Edellisen kerran värjäsin Herbatintin mustalla sävyllä, enkä ollut kauhean tyytyväinen sen pysyvyyteen hiuksissani. Kuulin kuitenkin tässä kevään kuluessa, että mm. Anttila on alkanut myymään Naturigin Organic Beauty hiusvärejä, ja hinta on melkein puolet noihin Herbatintin väreihin verrattuna. Lisäksi nämä kaksi tuotetta ovat hyvin samankaltaisia ominaisuuksiltaan, lisäksi molemilta löytyy tarvitsemaani mustaa kestoväriä, niin ajattelin, miksen antaisi Naturiginin uutuudelle mahdollisuutta päässäni.


Katsokaa ja kauhistukaa. Siinä on karmea juurikasvuni pariviikkoa sitten (!), joten voitte vain kuvitella minkä näköinen se oli sitten viime viikonloppuna... Eli olin taas kipeästi hiustenpelastuksen tarpeessa. Riensin siis Anttilaan ostamaan Naturiginin mustan sävyn 2.0 ja ryhdyin pelastusoperaatioon, alias hiustenvärjäykseen.



Kuten Herbatintkin, tämä tuote lupaa olevansa täysin ammoniakki- ja parabeenivapaa. Kuitenkin tämäkin hiusväri sisältää PPD:tä, joka voi aiheuttaa yliherkkyysreaktion, jos on joskus esim. ottanut mustan huijaushennatatskan. Tämä tuote on luomusertifioitu, ja kumpikaan (ei Herbatint eikä Naturigin) käytä eläinkokeita tuotteissaan (tosin nykyään eläinkokeiden käyttö kosmetiikkateollisuudessa taitaa olla maailmanlaajuisesti täysin kielletty, että jopa garnieerit ja l'oreaalit voisivat ratsastaa "eläinystävä"-väitteellä).
   Suuria eroja, en havainnut sisältö ja lopputulos väittämissä Naturiginin ja Herbatintin välillä. Ulkonäöllisesti Naturiginin paketti on ehkä kuluttajia ajatellen houkuttelevampi, se nimittäin muistuttaa ulkonäöltään hieman enemmän muiden merkkien tuotteita. Lisäksi sen pakkaukseen on painettu suomenkieliset ohjeet, kun taas Herbatintin ainut suomenkielinen teksti on paketin takana erikseen liimatulla tarralla.

Naturiginin väriputelit muistuttavat ulkonältään ja sekoitustavaltaan muita markettien värejä: erikseen on siis väriaine tuubissa, joka sekoitetaan jonkun sortin emulsiopulloon. Yleensä kotivärjäyspakettien mukana tulee vain hoitoaine, mutta Naturiginin paketissa on yhditettynä hoitoaine ja shampoo, mikä laitetaan päähän värin poishuuhtelun jälkeen.
   Värin sekoittaminen ja sheikkaaminen putelissa oli helppoa, ja levittäminen sujui hyvin - väriseos kun oli geelimäistä. Siinä missä Herbatint oli hajuton, Naturiginin tuote haisi hieman pistävältä. Lisäksi värin kiinnittymisen odotusaikana päänahkaa kutitti ajoittain, mitä en ole kertaakaan huomannut Herbatintia käyttäessäni.
Huuhtelu oli nopeaa, mutta värjäyksen ja hoitavan shampoon jälkeen hiukset tuntuivat rutikuivilta. Aiavan kuin ne olisi pesty kymmenen kertaa peräkkäin voimakkaalla shampoolla! Hiukset eivät kuitenkaan katkeilleet operaation jälkeen ja juurikasvuni oli tipotiessään. Valoa vasten hiusten sävy on hieman rusehtavanpunertava, vaikka täysin mustalta muuten näyttää. Mietin, että onkohan se edelleenkin viime syksyisen hennauksen tuotosta, vai näiden kasvipohjaisten värien oma ongelma...

Seuraavaksi odottelen, kuinka tämä väri kestää päässä, eli kuinka nopeasti se kuluu ja haalistuu. Toistaiseksi olen tykännyt enemmän Herbatintin miellyttävämmästä värjäystuntumasta (hajuttomuus ja kutiamattomuus), mutta lopputulos kuitenkin ratkaisee.
Jääkäämme siis odottamaan.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen meni jo

Pääsiäinen oli ja meni multa aika ohi lomaillessa sekä matkustaessa taas pohjoiseen ja sieltä takaisin. Ei tullut kauheasti nautittua pääsiäiselle perinteisiä ruokia, kun ei oikein meinannut muistaa koko juhlapyhiä. :D Sen verran huhlan makua tuli suuhun, että söin ekaa kertaa Kympin sokeritonta luomu-mämmiä ja se oli hyvää (olen toki muita perusmämmejä syönyt vuosien varrella ja ihan tykkäillytkin niistä).

Keskityin loman aikana lähinnä lukemiseen, erityisesti ystäväni suosittelemaan Elizabeth Gilbertin kirjaan Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (alk.per. Eat, pray, love). Olen nyt teoksen puolivälissä - ja voi elämän kevät - se on hyvä. En ole hirveä lukutoukka, ja luen lähinnä informatiivisia opuksia, mutta tämä teos koskettaa omaa elämääni sen verran, että välillä olen saanut varsinaisia "tää on niin totta" tai jopa "ahaa" -elämyksiä. Ja siis olen vasta puolivälissä. Lisäksi stoori on Gilbertin omaelämänkerronnallinen, eli ei mitään taivaasta temmattua diipadaapaa. Jos joku on tuominnut tämän teoksen pelkän sen pohjalta tehdyn elokuvan perusteella (itse en ole elokuvaa nähnyt), suosittelen antamaan uuden mahdollisuuden paperiselle alkuperäisversiolle.
Ja tosiaan, uusin KT-lehti tuli myös hankittua. Sieltä erityismaininta hyvästä osteoporoosi-artikkelista, kannattaa lukea!

Viimeisenä lomapäivänäni olin super laiska saavuttuani 15 tunnin yöjuna/bussi matkustelun jälkeen, joten niin hieno juhlapäivä kun toinen pääsiäispäivä vain onkaan eri uskonnoissa, mun ateriani eivät ehkä olleet siitä juhlallisimmasta päästä. Ainut mihin jaksoin vähän edes sapuskassani panostaa oli paistaa kananmunaa. Mutta tämä muna olikin suorastaan kuninkaallinen makuelämys!
   Halusin vaihtelua perinteiseen kananmunani paistoon, ja siksi otin selvää japanilaisen munakasrullan, eli Tamagoyakin, valmistuksesta. Sovelsin löytämiäni ohjeita, kuinka saisin yhdestä munasta valmistettua minulle hieman japanivivahteisen (tai jotain siihen suuntaan). Muna säätöni onnistui paremmmin kuin uskalsin odottaa ja mussutin rullani onnesta soikeana. :D (Eikös pääsiäisenä kuulukin syödä munia, joten kai tää oli aika oikeana päivänä kokkailtu...) Mutta tässä teille vähän ohjetta, jos haluatte kokeilla:

KUNINKAALLINEN MINI TAMAGOYAKI
1 kananmuna
1/3 tl sokeria
1 tl soijakastiketta
1 tl kalakasfondia/-lientä

- Riko muna pieneen kulhoon ja mausta se. Sekoita ainekset keskenään niin, että keltuainenkin on rikki.
- Kuumenna suurehko pannu ja sivele sen pinta rypsiöljyllä talouspaperipalalla hyvin (näin pannulla on öljyä tasaisesti ettei munakas tarraa kiinni).
- Kun pannu on kuuma, kaada munaseos pannulle. Kallistele pannua, jotta seos leviää tasaisesti ohueksi lätyksi pannulle (tee se nopeasti, sillä muna hyytyy nopeasti!).
- Laita liesi pois päältä, ja ala rullaamaan munakaslättyä kun se on tarpeeksi hyytynyt.
- Syö heti sellaisenaan tai pistä mini sushien päälle.
ps. Tämä yksinkertainen herkku voi muuttua lisäainepommiksi, jos käytettävät maustekastikkeet ovat perusmarkettielintarvikkeita. Esim. Ruohonjuuresta saa luomu-soijakastikkeita, mutta kalaliemiin en ole tarkemmin perehtynyt. Ja siis yleisestihän japanilaiset ja kiinalaiset ovat tunnettuja natriumglutamaatin aktiivikäyttäjiä, joten jos kyseinen lisäaine pelottaa, niin syynää maustekastikkeesi ennen tämän valmistusta. :P

pps. Ainiin, värjäsin tässä äskettäin hiukseni! Kuhan kerkiän, kirjoittelen siitä vähän raporttia, tuli nimittäin vaihdettua kosmetiikka merkkiä edellisestä... So, stay tuned if interested!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Sosiaalinen media ja asiateidonvälitys

Sosiaalinen media on osa tätä päivää. Lähes jokaisella nuorella, puhumattakaan aikuisista, on vähintään profiili naamakirjassa ja usealla heistäkin oma blogi. Netin kautta on helppo kehittää keskustelua tärkeästä ja turhasta, ja tiedon levityskin on helppoa. Tällöin mediakriittisyys on poikaa, pitäisikö kaikkea uskoa heti ilman kyseenalaistamista?

Kemikaalikimara-blogin Anja kysyykin lukijoiltaan seuraavaa:
Miten sosiaalisen median avulla voi mielestäsi edistää tiedonvälitystä ja keskustelua tämän blogin (Kemikaalikimara) aihepiireistä: arjen kemikaaleista, kuluttamisesta ja ekologisuudesta  - tai vaikkapa median tavoista toimia, joka myös on täällä silloin tällöin esillä?

Omasta mielestäni sosiaalinen media on mahdollisuus levittää edellä mainituista aihepiireistä kattavaa tietoa - aihepiirit ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Tosin välillä mediassa tarttutaan epäolennaisiin yksityiskohtiin tai tehdään yksipuolisia nostoja (esim. "Vältä tätä ruokaa" tai "Lapset altistuu tälle kemikaalille"). Välillä keskustelupalstoilla asioita vellotaan hysteriaan asti, ja toisten pilkkuja on kiva viilata varsinkin anonyymisti.

Jos teillä on asiasta mielipidettä, kertokaa se Anjan blogissa, ja osallistutte samalla kolmen kevään uutuuskirjan arvontaan.

Linkki omaan blogiini.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kirppislöytöjä ja kukkahame

Kävin tänään Suomen Kansallistetterin puvuston kirppiksellä ja tein mahtavia löytöjä. Niistä ylivoimaisin oli kuitenkin styroksinen sovitusnukke puujalustalla. Styroksin päällä oleva trikoo on vähän löystynyt, joten muodot eivät ehkä näy hirmu hienosti, mutta asia on korjattavissa.
   Toinen mainitsemisen arvoinen upeus oli tummanvihreä samettinen vyötärökorsetti kunnon luilla, vyötärönympärys sen avulla 57 senttiä. Parit saumat siinä hieman repsottavat, mutta ei haittaa, kun kerta halvalla sai. :)


Kevään tullessa ovat taas kukkakuosit tulleet todella trendikkäiksi tai jotain sinne päin. No minä en kovin trendikäs ole, vaikka muotilukiosta valmistunkin, joten kukkahameeni takana on joku muu idea kuin muodikkuus. 

 Kangas on seissyt kaapissani nyt viimeiset 3½ vuotta, sillä tein siitä ihka ensimmäisen oman ammattikoulun ompelutyöni. Kyseessä oli yksinkertainen hihaton-kaulukseton kietaisupusero.
   Heh heh, nyt vasta tajusin, että kietaisuteema jatkuu. Nimittäin äskettäin väsäämäni hame on myös kietaistavaa mallia. :D
Kangasta ei ollut jäljellä kovin paljoa, lähinnä vain pitkästi mutta kapeasti.


Koska pelkäsin hameen näyttävän turhan lyhykäiseltä, lisäsin helmaan jämäpitsiä, jota käytin wanhojentanssipuvussani. Kaappini on täynnä jämäkangaspaloja, joita säästelen "tää on niin nätti"/"tätä tarvii vielä" -periaatteilla. Nyt kerrankin joillekin niistä tuli käyttöä!



Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen, vaikken kauheasti aikaa (tai huippulaatua) tähän projektiin panostanutkaan. Mukava vappu/kevät/kesähamonen. Ja muhkea!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Lisäainepäiväkirja

Viikko taas vierähtänyt, ja nyt on aika pistää oma lusikkani lupaamaani lisäainesoppaan. Aloitan raporttini ihan sieltä yksinkertaisimmasta päästä, siispä:


Mitä itseasiassa ovat lisäaineet ja mihin niitä käytetään?
Lainaan vastaukseksi Eviran-sivujaElintarvikelisäaineet ovat aineita, joita ei yleensä kuluteta varsinaisina elintarvikkeina vaan ne lisätään tarkoituksellisesti elintarvikkeisiin jotakin teknologista tarkoitusta varten, esimerkiksi elintarvikkeiden säilyvyyden takaamiseksi.
   Lisäaineet tulee lainsäädännön mukaan ilmoittaa ryhmänimellä. Ryhmänimi ilmaisee, miksi lisäainetta on elintarvikkeen valmistuksessa pääasiallisesti käytetty. Yksittäisellä lisäaineella voi olla monenlaisia vaikutuksia ja siten se voi kuulua eri ryhmiin eri elintarvikkeissa.


Mitä sitten ovat lisäaineryhmät?
Ne ovat niin sanotusti pääryhmiä, joiden alle eri lisäaineet siis lajitellaan. Niitä ovat mm. makeutusaineet, emulgointiaineet, säilöntäaineet ja hapot. Kaikki lisäaineryhmät ja niiden tarkemmat selitykset löytyvät täältä.


Entäs ne e-koodit sitten?
E-koodi on Euroopan unionin maiden merkintätapa eri lisäaineille. Eli eri lisäaineet voidaan ilmoittaa elintarvikkeiden sisällysluotteloissa joko oikealla nimellään (esim. natriumglutamaatti) tai e-koodillaan (esim. E621).  Lyhennetty merkintätapa on kai ajateltu olevan kätevä tapa ilmoittaa lisäaineista EU:n sisällä kaikille ymmärrettävästi, tosin harvoille kirjainnumeroyhdistelmät kertovat yhtään mitään. Siksi esim. Eviran kotisivuilta saa tilattua ns. E-koodiavainta, joka on pikkuinen lehtinen, jossa lukee E-koodi ja aineen suomenkielinen nimi. Toisaalta välillä nimetkin ovat melko mystisiä, eikä nekään sano kuluttajille mitään. Yleensä elintarvikkeet kertovat sisällysluettelossaan mainittujen lisäaineiden yhteydessä, mihin pääryhmään aine kuuluu (esim. makeutusaineet).

Nyt kun termejä on vähän availtu, siirrytään itse asiaan eli raporttiini.

Näin aluksi "paljastan", että pyrin yleensäkin syömään ihan tietoisesti mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, ja siksi lisäaineita ei ole ehkä kiertynyt ihan niin paljoa kuin olisi voinut kauppojen tuotetarjontaan nähden odottaa. Lisäksi taisin vähän fuskata - tsekkasin hieman aiempaa tarkemmin esim. jogurttipurkkien kyljistä sisällöt ennen niiden ostamista/syömistä, ettei tarvitsisi kirjata ylös niin paljon lisäaineita. (Tosin tämä on todiste siitä, että jogurtit ovat nykyään melkoisia kemikaalikocktaileja, jos kerta saa ihan etsimällä etsiä esim. lisäaineettomia maustettuja jogurtteja.)

Koska viikko on pitkä aika, tuli lisäaineita syötyä lähes päivittäin. Kuitenkin useimmissa elintarvikkeissa niitä oli hyvin vähän ja käyttötarkoitus päivän selvää (esim. viilissä hapate), keskityn suurimpiin syömiini e-pommeihin. Vertailen myös joidenkin samankaltaisten valmisteiden ja tuotemerkkien tuoteselosteiden eroavaisuuksia, joita söin menneellä viikolla, jotta näkisi eron, miten saman tapainen ruoka voidaan valmistaa erilaisista aineista.

MAANANATAI
Natrual soijajuoma (Alpro Soya)
Lisäaineethappamuudensäätöaine (monokaliumfosfaatti), aromi, stabilointiaine (gellaanikumi)
Tulkinta: Lisäaineiden pääryhmät on ilmoitettu , eikä e-koodeja ole käytetty, vaan lisäaineen oikea nimi annettu. Aromi on käsitteenä epämäärinen, eikä sitä ole selvitetty tarkemmin. Arominvahventeesta ei käsittääkseni kuitenkaan ole kyse, sillä niille on oma pääryhmänsä elintarvikelainsäädännössä, ja kun kerta muut käytetyt aineet pääryhmineen on sisällössä annetu, niin joo. Lisäksi juomaan oli lisätty kalsiumia, ja vitamiineja, joiden määrät on ilmoitetttu pakkauksessa. 
   Otin soijamaidon esille erityisesti siksi, että sen ero lehmänmaitoon vähän avautuisi. Otetaan huomioon, että maitotuotteet käy läpi melkoisen prosessin (homogenointi, pastörointi, vitaminointi) joten kyllä nämä maidonkaltaiset juomat (soija-, kaura-, riisijuomat) on aika samalla viivalla (Huom! Luomumaidot asia erikseen). Ja koska soijamaito ei ole oikeasti maitoa (se ei siis tule lehmän tissistä), soijapapua pitää vähän vääntää ja kääntää muuttuakseen kuluttajakelpoiseksi juomaksi. 

Lisäaineet: täytteen perunahiutaleeissa (emulgointiaine (E471), happamuudensäätöaine (330), hapettumisenestoaineet (E304, E222)], , kasvimargariiniissa (emulgointiaine (E471), aromit),  maitoproteiini.
Tulkinta: Perunapiirakoiden suurin lisäainemäärä tulee käytettyjen ennalta prosessoitujen raaka-aineiden kautta (perunahiutaleet ja kasvismargariini). Itse tulkitsen maitoproteiinin lisäaineeksi, sillä itse käsitän proteiinin ravintoaineena. Tute on laktoositon, mikä on mahdollista, sillä laktoosi on maitosokeria ja sokeri on hiilihydraattia, eikä hiilihydraatti voi olla proteiinia. Tässä yhteydessä se on kenties lisäravinteen kaltainen ainesosa? Tarkempaa tietoa on hankala löytää.

TIISTAI - ei mitään jännittävää

KESKIVIIKKO
Juustokakunmakuinen lakkajogurtti
Raparperivanilja-jogurtti
Tulkinta:Kenen muun mielestä juustokakunMAKUINEN jogurtti kuulostaa epäilyttävämmältä kuin raparperi-vanilja? Olin aivan varma, että juustokakkuinen olisi sangen lisäaineinen, mutta olin niin väärässä. Kuten jälkimmäisestä kuvasta huomaa, voi viattomamman kuuloinen raparperi-vanilja yllättää sisällöllään.
   Osa ainesosista on kerrottu omilla nimillään, osa e-koodeilla. Valinta siihen, kummalla nimellä lisäaineet on kerrottu, on varmaan siinä, kummat kiinnostavat kuluttajia enemmän (useimmiten ihmisiä kiinnostavat keinotekoisten aromeiden lähteet enemmän kuin happamuudensäätöaineiden).

TORSTAI - ei taaskaan mitään jännää

PERJANTAI
Jogurttia, vähän toisenlaista vain.
Lisäaineet: stabilointiaine (pektiini), happamuudensäätöaineet (natriumsitraatti, sitruunahappo), luontainen aromi, emulgointiaine (lesitiinit), hapate (S. thermophilus, L. bulgaricus), hapettumisenestoaineet (askorbyylipalmitaatti, tokoferoliuute)
Tulkinta: soija vaatii ilmeisesti enemmän käsittelyä jogurtin kaltaiseksi muuntuakseen. Huomatkaa termi "luontainen aromi" - aromi on siis oikeasti jostain luonnon tuotteesta peräisin, eikä täysin keinotekoisesti valmistettu.

LAUANTAI
Tältä päivältä taitaa tulla viikon lisäainepommit! :D

Lisäaineetmakeutusaineita (ksylitolia 50%, maltitolisiirappia), sakeuttamisainetta (arabikumia), kosteudensäilyttäjiä (glyserolia, E460, E464, E570), aromeja, emulgointiaineita (E471, soijalesitiiniä), pintakäsittelyainetta (karnaubavahaa), happamuudensäätöainetta (omenahappoa), värejä (E100, E171)
Tulkinta: Tuotteen sisällysluettelo on tuossa lisäaineiden kohdalla täysin, lukuunottamatta KOVETETTUA kasvirasvaa (kovetettu kasvirasva on prosessoitua rasvaa, joka on haitallisten transrasvojen lähde, joka vaikuttaa haitallisesti veren kolesteroliarvoihin).Täysin keinotekoinen tuote siis. 

Vanilja-pehmis (Valio)
Lisäaineet: rasvaton maitojauhe, tärkkelyssiirappi, emulgointiaine (E471), sakeuttamisaineet (E410, E412, E407) ja aromit (vanilja, vanilliini).
Tulkinta: Prosessoituna jäätelönä melko vähälisäaineinen. Pehmiksen rakenteen huomioon ottaen, sakeuttamisaineiden määrä ymmärrettvä, mutta onko se kohtuullista...? Tuote on vähälaktoosinen, joten siksi luultavasti maitojauhetta on käytetty.

Söin jäätelön kinuski/toffee-kastikkeella, mutta sen valmistajasta ei ole tietoa. Sen verran vilkaisin kastikepurkkia, että näin sitä säilytettävän huoneenlämmössä,. Lisäksi kastikkeen rakenteesta voisin sanoa, että se oli sitkeää, tahmeaa ja maultaan melko mautonta. Tästä kaikesta päättelin sen olevan melkoisen prosessoitua tavaraa. Siksi etsinkin netistä perus "tuubikinuskikastikkeen" raaka-aineet, jota lainaan tähän. Nämä tiedot ovat Pirkan kinuskituubista.
Lisäaineet: tärkkelyssiirappi (vehnäpohjainen), rasvainen maitojauhe, poltettu sokerisiirappi, emulgointiaine (soijalesitiini E322), aromi (mm. vanilliini ja vanilja) ja säilöntäaine (E202)
Tulkinta: Lämpimässä säilyvät kinuskikastikkeet ovat lisäaineisempia kuin kylmäkaappien kinuskit. Pirkalta löytyy siis vähälisäaineisempi ja tuoreempikin kinuski! Tästäkin tuotteesta löytyi kovetettua kasvirasvaa.

Kaikenlaista sitä on siis tullut syötyä, mutta lauantairuokani taisi jymäyttää koko potin. :D Täytyy vielä muistuttaa, että päivittäin tulee syötyä paljon muitakin lisäaineita sisältäviä tuotteita (kuten raejuustoa ja kasvimargariinia), että nämä edellämainitut ovat vain pomintoja!
   Siispä lisäainetta jos jonkinmoista sapuskoistani löytyy, vaikka niitä yritän vältellä. Ei ne minua ole tietääkseni sairastuttaneet tai elämänlaatuani pilanneet, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä syödä, jotain mitä ei kotikokin resepteistä löydy.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Messulöytö

Tänään kävin äidin kanssa visiitillä Pet Expossa Helsingin Messukeskuksessa. Samassa yhteydessä järjestettiin jättiläismäiset Lapsimessut. Alun perin suunnitelmissa oli pysyä vain ja ainoastaan eläinten puolella (erityisesti maailman söpöimpiä marsuja ja kissoja katsellen), mutta tänä vuonna se osuus jäi vähän laimeaksi. Viime vuonna Pet Expossa oli suuren suuri rotukissanäyttely, mutta valitettavasti se järjestettiin nyt Turussa. Eli Messukeskuksen kissanäyttely oli hyvin rajallinen, ja vaikutti siltä, että lähes kaikki kissat olivat persialaisia tai pyhiä birmoja. Olin vähän haaveillut näkeväni taas sfinxejä ja muita rex-sukuisia kisuja, mutta tällä kertaa bongasin paikalta vain pari cornish rexiä, höh. Marsuja onneksi näkyi viime vuotta enemmän!
                     Sfinx-misut (kuva täältä näin)

Siispä eläin osuus meni melko nopsaan ohi, ostettiin sieltä vielä marsuillemme kilo pellettejä, ja mentiin sitten syömään lounaaksi jäätelöä.
Tässä sitä vedetäänkin ihan kaksin käsin. :D No nej, toinen on äidin tötterö (seli seli...).

Jäätelöt mussutettuamme mietimme, että kai sitä voisi niitä Lapsimessujakin vilkaista, kun kerta ollaan messuliput maksettu. Viime vuonna kierrettiin lasten osuus kaukaa, kun väenpaljous ja rattaidentungos lähinnä ahdisti, mutta nyt lampsittiin rohkeasti "lasten maailmaan". Ja siitähän me vasta innostuimme! Sisäinen lapsi pääsi kunnolla valloilleen, kun hamuttiin ruokanäytteitä kassiin - hedelmäsoseita, banaaneja, xylitol-pastilleja... Ja sitten  vielä löydettiin ihan laatusafkaakin!
Kyseessä oli Biokian marjat, joista saatiin parin marjan verran maisitaisia suoraan pussista käteen. Äitini ihastui kuivattuihin karpaloihin ja minä innostuin kaikista marjoista. Hyödynnettiin Biokian messutarjousta, ja ostettiin mukaan kuivattuja karpaloita, mustikoita ja puolukoita sekä mustikkajauhe. Kaupanpäällisiksi saatiin suklaakuorrutteisia puolukoita, tieto- ja reseptivihkosia sekä värityskirja. :D Marjat ovat lisäaineettomia ja kotimaisia (suklaamarjat on poikkeus suklaakuorrutteensa vuoksi). Mitä herkkua!

Ja kun kerta taas lisäaineista tuli puhe, niin muistattehan viime viikon postaukseni aiheesta. Lupasin kirjata ylös ruokieni sisältämiä lisäaineita, ja niin olenkin tehnyt. Huomenna paljastan lisäainepäiväkirjani, ja jatkan aiheen jauhamista. Muistakaa tsekata!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Teveydeksi

Sattuiko kukaan lukemaan sunnuntai Hesarin d-liitettä, josta löytyi aukeaman kokoinen stoori eri vuosikymmenten terveysruokavillityksistä? Jos ei, niin asiaan voi ottaa lyhyen katsauksen Hs.fi -verkkosivuilta.  Tämä vuosikymmen kuuluttaa lisäaineettomuutta, ekologisuutta ja luomua. Ihmisillä on enemmän rahaa panostaa ruoan laatuun, ja heidän atteensa näkyvät entistä enemmän lautasella - mitä ruokaa syödään, mitä jätetääne syömättä ja miksi.
Viime aikoina on muutenkin terveys ja ruoka -keskusteluissa pyörineet erilaisten aatteiden myllerrys: viime vuonna rasvakeskustelu oli pinnassa ja tämä vuosi on ollut vahvasti lisäaineita vatvova. Muun muassa Noora kirjoitteli Uuden Mustan sivuille, että kouluruoka on varsinainen lisäainekoktail - oppilaat syövät jopa 400 eri lisäainetta per viikko. Kukaan ei tosin ole näihin pöperöihin kuollut, mutta ei ihme, jos kouluruokaa "kehutaan" mauttomaksi/pahanmakuiseksi, huonolaatuiseksi ja peräti epäilyttäväksi. Itse olen aika etuoikeutetussa asemassa kouluruokailujeni suhteen, sillä ammattikoulun puolella kokkiopiskelijat tekevät päivittäisen kouluruokamme, joka on tuoretta ja maukasta. Se todistaa, että olisi järkevämpää suurentaa koulukeittiöitä ja palkata vähän lisää keittäjiä, jotta lämpimät ateriat tuoreista raaka-aineista olisi kaikkien oppilaiden ja opiskelijoiden perusoikeus.

Tällä hetkellä EU:n ja Suomen sallimat lisäaineet eivät ole ainakaan vielä todistettu terveydelle vaarallisiksi, mutta moni haluaa kuitenkin niitä välttää. E-koodilla merkityillä aineksilla on toki omat funktionsa muun muassa ruoan koostumuksessa, maussa, hajussa tai ulkonäössä.
   Pohdin kuitenkin ,että käyttääköhän elintarviketeollisuus vähän liian herkästi ja turhaan erilaisia kemikaalihöysteitä ruoissaan? Ostaisivatko kuluttajat värjäämättömiä karjalanpiirakoita, tai vähemmän punertavia leikkeleitä? Säilyisikö leivän kulutus, vaikka niistä puuttuisikin jauhonparanteet? Olisiko mausteseokset yhtä maukkaita ilman arominvahventeita? Ovatko väriaineet välttämättömiä makeisissa tai virvoitusjuomissakaan?
Monet elintarvikeyritykset ovat havainneet kuluttajien kaipuun "aidompaan" ruokaan. Siksi monesta elintarvikkeesta onkin karsittu turhimpia raaka-aineita, ja kauppa käy kuhan paketissa lukee isolla "lisäaineeton" tai vähintään "ei sisällä natriumglutamaattia".

Ajattelin, että tutkailen viikon ajan ruokani sisältämiä lisäaineita. Kirjaan ylös minkälaisia lisäaineita tulee popsittua ja minkä mukana. Aion myös tarkastella niiden tarkoitusta, eli miksi niitä käytetään juuri niissä elintarvikkeissa, sekä ovatko ne välttämättömiä, vai pärjäisikö kyseinen tuote ilmankin.
   Katsotaan siis viikon päästä, mitä e-koodeja olen muistanut kirjata ja minkälaista huttua saan niistä tänne vatkattua. :)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Väriympyrä lautasella

Kevät on vihdoin ja viimein alkanut tehdä tuloaan (näin karkeasti arvioiden kuukauden tavanomaisesta saapumisajastaan myöhässä). Toistaiseksi säät ovat olleet melkoisen sateisia, mikä on ihan mukava, sillä se auttaa lumia sulamaan. Tänään kuitenkin paistaa väliin vähän aurinkoa ja siksi haluankin värittää tämän bloggauksen herkullisilla hedelmillä ja marjoilla.

Kohta koittaa aika, kun kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan. Kevätsipulia, uusia perunoita, kesän ensimmäiset marjat... Omnom! Talven yli olen sinnitellyt ulkomaisilla tuontihedelmillä, mutta minkäs sille mahdan, en voisi elää ilman tuoreita herkkujani.



Tänään pilkoin tuoretta ananasta viikonlopun naposteltavaksi ja sen seurassa maistui vähän mansikkakin. Kuten arvata saattaa, mansikat olivat mauttomia espanjalaisia yksilöitä, mutta kyllä mieli virkistyi jo niiden näkemisestä. :D Äitini hankki mansikat minulle palkkioksi hyvin menneen ylioppilaskirjoitusurakan päätteeksi. Ja ne minä syön ihan mielelläni kesää ja kotimaisia marjanamuja odotellessani.



Monet tutkijat ovat todenneet, että värikäs ruokavalio edistää terveyttä. Marjat, hedelmät ja vihannekset sisältävät paljon vitamiineja ja terveydelle edullisia antioksidantteja. Mutta kannattaa muistaa, että pelkillä kasviksilla ei elä. Joten niitä nautitaan vähintään 6 annosta päivässä monipuolisen ruokavalion oheella. Ylimääräiset he-vi annokset eivät haittaa terveyttä, jos ateriat muuten täytetään tasapainoisesti eri ruoka-aineryhmistä.
Täytyy lisätä, että valitettavasti tuontikasvisten vitamiinit kärsivät kuljetuksissa ja varastoinnissa, joten joskus niiden c-vitamiinipitoisuudet voivat olla aivan onnettomia siinä vaiheessa, kun ne vihdoin päätyvät suuhun.

Lisävahvistusta lautasen väriympyrään saa esimerkiksi näistä kuvan vihertävistä pakkauksista. Vihreää teetä on nautittu muun muassa Japanissa jo tuhansia vuosia, ja sieltä löytyvät maailman vanhimmat ihmiset. No jos se ei kuitenkaan ole ikuisen elämän juoma, on se silti loistava vaihtoehtoinen antioksidanttien lähde. Lisäksi vihreä tee sisältää vähemmän kofeiinia kuin mustat teelaadut (kuten useille suomalaisillekin tutut Liptonin Yellow Label Tea, Twiningsin Breakfast Tea yms.).

Suomalaisen Valion funktionaalisesta Gefilus-tuotesarjan piimästä saa maidon hyvien ominaisuuksien (proteiini, kalsium) lisäksi myös d-vitamiinia ja annoksen vatsaa avustavia bakteereja. Hapanmaitotuetteissa (kuten piimät ja viilit) on luonnostaan jo suolistoa tasapainottavia bakteereita, mutta Gefiluksesta saa niitä vielä ekstrana.
Niin ja omena päivässä pitää lääkärinloitolla, ainakin palcebo-vaikutuksella. :P

Lopuksi vielä aimo annos energiaa kevääseen mustikkarahkasta! Sisältää kotimaista mustikka-supermarjaa suoraan pakastimesta antioksidantteineen ja vitamiineineen, lisäksi saat lihaksille proteiinia ja luille kalsiumia sekä d-vitamiinia.
(mansikat on kuvausrekvisiittaa, mutta saa niitäkin mukaan laittaa)

MUSTIKKAVOIMAA
1,5 dl vaniljavispiä
3 dl rasvatonta maitorahkaa
2 dl mustikoita
1 rkl vanilliinisokeria
-Vaahdota vaniljavispi vatkaamalla, lisää rahka sekä sokeri ja vatkaa tasaiseksi. Lisää vielä mustikat ja sekoitta. Anna muhia jääkaapissa tai käy kimppuun heti.

Terveysvalistuksen voimin toivottelen vähän väriä kevääseen!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Haluan vaikuttaa

Politiikka. Jo pelkka sana saa minut useimmiten haukottelemaan. Mieleen tulee asioita kuten eduskunta, kansanedustaja, hallitus, oppositio, lobbaus... Mielikuvat pyörivät uuvuttavissa täysitunnoissa ja kyselytunneissa sekä kukkuvan nukkuvissa politikoissa pääistuntosalissa.
Mutta nyt on eduskuntavaalien aika, ennakkoäänestys on jo käynnissä. Saamme taas itse vaikuttaa ja äänestää, ketkä edustavat meitä kansalaisia maamme päätöksentekokeskuksessa.
   Edellisten vaalien aikana olin vielä lapsi, politiikka ei minua kiinnostanut saati liikuttanut - nimittäin elämääni vaikuttivat paljon enmmän koululaitos ja omien vanhempieni tekemät päätökset kuin valtakunnalliset asiat.
   Nyt olen neljä vuotta vanhempi ja toivottavasti vähän viisaampikin. Tajuan, että päätökset, joita kansanedustajt tekevät, koskettavat oikeasti minun elämääni. Samalla kun identiteettini on kehittynyt, olen pohdiskellut arvojani ja saanut omia mielipiteitä, jotka ovat minulle tärkeitä. Ja koska ne ovat minulle tärkeitä, tahdon puolustaa ja edesauttaa arvojeni toteutumista sekä kunnioitusta.

Aion todellakin äänestää. Minusta äänestämättä jättäminen olisi sama, kuin antaisi oman äänensä jollekin toiselle ihmiselle. Ja minähän en tahdo, että joku äänestää minun puolestani, vieläpä hyvin mahdollisesti aivan päinvastoin kuin itse äänestäisin!

Jos oma ehdokas on epäselvä, kannattaa leikkiä esim. nettien vaalikoneilla. Sieltä löytyy ainakin samoja arvoja ja ajatuksia jakavia politikkoja, jos puolue ja oma ehdokas on vielä hukassa.

Linkkejä:
www.eduskunta.fi
www.vaalit.fi
www.vaalikone.fi
Älä äänestä homofobiaa eduskuntaan

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Tuuletusta!

En olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että hehkuttaisin tätä viikonlopunvettotapaa, mutta niin vain kävi. Ai mitäkö niin? No ulkona tanssimista!
   Absolutistina olen ollut hyvin skeptinen klubeille menemisestä, siellähän jengi lähinnä huojuu kännissä musiikin tahdissa ja yrittää epätoivoisesti pokata ihmisiä... Kuitenkin annoin ulkona tanssimiselle mahdollisuuden, kun ystäväni viime joulukuussa velvoitti minu tulemaan mukaan hänen ylppärijuhliensa jatkoille. Ja kuinkas sitten kävikään? Löysin tanssimisen riemun, ja täysin vesi(tai tee)selvänä!

Parasta on hyvä olo, joka tulee kun saa itse huojua tanssilattialla musiikin tahdissa. Kukaan tuskin arvioi tanssitaitoa- saati tyyliä, ja hyvässä porukassa se on ihan superia pomppia yhdessä.
   Suosittelen kokeilemaan itsensä tuulettamista tanssimalla! Jos on tottunut siihen lähinnä alkoholin turvin, niin kannattaa kokeilla tanssahtelua myös selvin päin, ei se niin noloa ole. :)

Hyvää oloa voi saada monella tapaa, tässä niistä yksi ja sopivalla moodilla minulle mieluisa. Lopuksi vielä vähän rasittavaa hittimussaa viikonlopun viettoon ja tanssilämmittelyyn. Dance the night away! (Jos ei tota jaksa niin kuunelkaa vaikka Lambadaa...)