perjantai 27. toukokuuta 2011

Musta ja sen monet vivahteet

Nyt on kulunut aika tarkkaan tasan kuukausi viimeisestä hiustenvärjäyskerrastani. Kuten ehkä jotkut saattavat muistaa, tein siitä pienen raportin vetailuineen tänne blogiini. Erityisesti mysteeriksi tuossa vaiheessa jäi värin kestävyys, sitä kun ei etukäteen voi ennustaa. Nyt kuitenkin aika (ja hiusten pesu) on tehnyt sen verran tehtäviään, että osaan kertoa jotain sävyn pysyvyydestä.

Ottaen siis huomioon, että värjäsin hiukseni kuukausi sitten kestovärillä mustaksi, ovat hiukseni mielestäni tällä kertaa suhteettoman epämustat.
Varjossa hiukseni ovat vielä mustat, mutta valon (ja erityisesti auringon/päivänvalon) alla ne ovat suorastaan punaiset, ei siis ainoastaan rusehtavat.

En usko, että viimesyksyinen hennaus enää vaikuttaa hiusten sävyyn niin paljoa, tämän hetkinen väri kun sattuu punertamaan jo juurikasvun rajasta lähtien. Lisäksi pesen hiuksiani joko miedolla tai värjätyille hiuksille tarkoitetuilla shampoilla korkeintaan 2 kertaa viikossa (pelkällä vedellä huuhdon lisäksi vain satunnaisesti), joten en usko liian tiuhan pesunkaan aiheuttaneen liian ankaraa kulutusta hiuksilleni.
   Kevät (ja kesä) auringolla sen sijaan saattaa olla vaikutusta, se kun tunnetusti vaalentaa hiuksia. En tosin ole mikään auringon alla nautiskelija, yleensä viihdyn varjossa, ja suojaan pidempi aikaisen auringon altistuksen ajaksi pääni hatulla tai huivilla.

Johtopäätöksenäni on, että Naturiginin musta hiusväri ei ole ainakaan minun hiuslaadussani kovin kestävä. Ottaen kuitenkin huomioon, että kyseisen merkin värit ovat sertifioituja ja suhteellisen halpojakin, ovat ne mielestäni markettiväreistä suositeltavin vaihtoehto, jos haluaa itse tukkaansa kestovärjäillä.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Suklaasta vaihtelua

Tässä oiva vinkki, jos kaapeistanne löytyy suklaan jäänteitä (esimerkiksi pääsiäiseltä), joita ei huvita syödä siltään muttei raaski heittää poiskaan. Itselläni oli eräät pääsiäiskukon rippeet odottamassa syöjäänsä, kunnes tajusin, ettei ne tuunaamatta päädy kenenkään vatsaan...
Ongelman ratkaisuksi päätin suklaamuffinssit! 
   Suklaamuffinssit eivät mielestäni tarvitse hirveästi lisättyä sokeria, sillä onhan suklaa makeaa jo itsessään. Lisäksi leivoin muffinssit öljyyn, oikeastaan sekoitin kahta eri öljylaatua, jotta rasvahappokoostumus olisi terveellisempi kuin voihin tai teolliseen margariiniin leivotuilla. Leivonnaisiin päätyi myös kaakaojauheidet jämät, sillä niiden päiväykset olivat umpeutumassa. Niitä riitti vain desin verran, mutta muffinneista tuli silti kivan ruskeat. Jos haluaa tummemman suklaan sävyisiä leivonnaisia, suosittelen 2 desiä kaakaojauhetta.

YLIJÄÄMÄSUKLAIDEN LOPPUSIJOITUSMUFFINSSIT (n. 12 kpl)
1 dl öljyä
1,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoa
1-2 dl kaakaojauhetta
1,5 tl vanilliinisokeria
0,5 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
100-150g suklaata rouhittuna
Koristeraidat chilisuklaakastiketta

- Sekoita juokseva öljy, pehmitetty fariinisokeri, kananmunat sekä maito keskenään. (Itse käytin ½ dl pellavansiemenöljyä ja ½ dl rypsiöljyä)
- Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaakaojauheen määrällä voit säädellä muffinssien ruskeaa sävyä.
- Rouhi suklaa sopivan kokoisiksi paloiksi ja sekoita ne taikinan joukkoon.
- Jaa taikina muffinnivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 c asteessa n. 20-25 minuuttia.
- Odota, että muffinssit jäähtyvät ennen koristelua. Tee lusikalla "roiskeita" kastikkeella. Koristelun voi tehdä myös sulatetulla suklaalla, itse käytin chilisuklaasoosia.
- Nauti muffinssit esim. kuuman mustateepohjaisen teen, kahvin tai kaakaon kanssa. Olen kuullut, että olut ja suklaa opisi hyvin yhteen (absolutistina en voi taata tiedon todenperäisyyttä), joten nautiskelijoille voisi muffinssien kyytipojaksi sopia vaalea luomuolut. Ja lapsille suotittelen luomumaitoa tai kaurajuomaa!


keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Keväiset yrtit

Rakastan yrttejä, erityisesti basilikaa. Valitettavasti markettiyrtit ovat usein nahistuneita, lyhytikäisiä ja torjunta-aineiden kyllästyttämiä raatoja, joiden elinkaari päättyy usein jo kaupan hyllyllä. Kuitenkin viime kesänä hankkimamme basilika on ollut kumma poikkeus.

   Olemme onnistuneet varjelemaan ja hoitamaan kyseisen yrtin jäänteitä läpi syksyn ja ankaran talven. Olin varma, että sen hatara olemus pudottaisi viimeistään tänä keväänä viimeiset lehtensä kuivuneina keittiön pöydälle, vaan toisin kävi!
   Kun ilmat lämpenivät viime kuussa, alkoi valo ja ilmankosteus tehdä taikojansa, ja kaksi säälittävää heiveröistä basilikan vartta alkoivat pukkaamaan uutta tuoksuvaa lehteä. Nyt se on kasvattanut pituutensa jo kaksi kertaa korkeammaksi siitä, mitä se oli vielä maaliskuun alussa!

Parvekkeemme on saanut taas uutta keväistä ilmettä, ja tällä kertaa sinne on hankittu kukkien joukkoon myös ihania yrttejä, kuten laventelia ja sitruunamelissaa. Myös uusi basilika on saanut siellä paikkansa!
   Toistaiseksi ilmat ovat olleet taas aika koleat, joten basilika ja sitruunamelissa ovat saaneet kerätä voimiaan kasvamiseen sisätiloissa. Siispä lämpimämpiä ilmoja odotellessa...

Loppuun vielä herkullinen lohisalaattiohje, jonka annos syntyi "mitä kaapista tänään löytyy" -periaatteella. :D

LOHINEN JÄÄKAAPIN JÄMÄHERKKUSALAATTI (1 annos)
n. 150 g paistettua lohta
 jäävuorisalaattia
½ isohko tomaatti
10 cm kurkkua
1 tl kapriksia
puolikaan sitruunan mehua
sopiva nippu basilikaa
loraus oliiviöljyä (tai muuta maukasta öljyä)

- Purista ensimmäisenä sitruunanmehua kalan päälle erillisessä astiassa(antaa maun vähän muhia kasviksia pilkkoessa).
- Revi salaattia sopivasti lautasen pohjalle ja pilko kurkun pala sekä lohko tomaatti joukkoon.
- Pieni haarukalla lohta, jos se on yksi iso möntti, ja lisää se salaatin joukkoon. Purista vielä päälle sitruunaa jos huvittaa ja lorauta öljyä.
- Ripottele joukkoon vielä kapriksia ja silputtua basilikaa.
- Nauti heti siltään tai tee seuraksi maailman helpoin ja nopein kermaviilikastike. Joku ciabatta- tai focaccia-leipäkin sopii seuraksi.

Helppo kermaviilisoosi
1 prk kevytkermaviiliä
reilu tl aromisuolaa/yrttisuolaa
reilu tl mustapippuria
ripaus viisipippuria

-Mausteet vaan kermaviiliin ja sekoita lusikalla, valmis.

Helposti ja nopeasti valmista, ja kaikki löytyi valmiiksi jääkaapista. :)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Hyvää päivää äideille!

Tänään on äitienpäivä, ja meillä päivän sankaritar sai perinteiseen tapaan aamiaisen sänkyynsä. Tämä aamiainen sisältää lasin kuohuviiniä sekä kakkua kahvin kera. Yleensä äippä on ostanut valmiin kakun kaupasta tai konditoriasta, mutta tänä vuonna ilmoitin itseni pääleipuriksi. Kakku tuli olemaan minun ensimmäinen täytekakkuni ja kas näin se syntyi:

Unelmien kinuski-vaniljakakun stoori

Tässä piensyömäreiden taloudessa ei kannata kokonaista kakkua valmistaa, ellei syöjäavustajia ole paikalla, täytekakut kun pilaantuvat suhteellisen nopsaan. Siksi käytin äitini tekemää valmista puolikasta kakkupohjaa, joka löytyi pakastimesta. Siitä sitten lähdin väsäämään omaa kokeiluani täytekakusta.
Olin etukäteen netistä selaillut mm. Kinuskikissan kuuluisaa herkullista blogia, mistä oli suurta apua.
   Kakun kostukkeeksi tein vaniljamaidon (maitoa ja sopiva ripaus vaniljasokeria). Päätin valmistaa vaniljaisen täytteen, joka ei olisi liian löysä, mutta kuitenkin sopivan kiinteä, että sitä voisi käyttää myös kakun päällä/reunoilla. 

Vaniljainen kakkutäyte
1 prk Flora Vanilla vispiä
1 prk vaniljarahkaa
2 rkl vaniljakreemijauhetta
(Koska vaniljakreemijauhe tarvitsee hieman aikaa tehdäkseen tehtävänsä, pidin täytettä parikymmentä minuuttia jääkaapissa.)

Kun täyte oli sopivan kiinteää, levitin sitä suhteellisen paksun kerroksen. Kaapista löytyi myös valmiskinuskituubi, ja tein sillä vielä sopivat makuraidat täytteen päälle.



Kinuskikissan sivuilta löytyi aivan mahtava kinuskin valmistusohje, jota noudatin raaka-aineiden puolet pienemmillä määrillä. Minua pelotti kinuskin keittäminen, sillä olin aivan varma, että polttaisin sen pohjaan. Hyvien ohjeiden ansiosta mitään kamalaa ei tapahtunut, ja sain ensimmäisen kinuskini kunniallisesti valmiiksi! 



Kun kinuskipäällinen oli paikoillaan, oli aika pursottaa loppu täyte kakun reunoille. Kummallista kyllä, meiltä löytyi miljoonia erilaisia pursottimien päitä, muttei yhtäkään pursotinpussia. Teippasin sitten yhden pursotinpään kiinni tavalliseen pakastinpussin kulmaan, ja homma toimi ihan tarpeeksi hyvin.

Pursottelun jälkeen tarjosin kaalimista vailla olevat kinuskikattilat ja kakkutäytekipot äidilleni iltapalaksi, ja kyllä maistui. :D

Valmiiseen kakkuun olin ulkonäöllisesti ihan tyytyväinen, en todellakaan olettanut että ensimmäinen täytekakkuni olisi mikään Oscarin arvoinen suoritus. Tänään sitten perheemme sitä mutusteltua on jokainen vilpittömästi kehunut makua (ja jopa hassua puolikuunmutoista vinokreemipylväsulkomuotoa). Aamulla ensimmäistä biittiä maistettuani totesin, että olisin kuitenkin voinut kostuttaa kakkua vähän enemmänkin, täytteenä kun ei ole mitään valuvaa (marjoja saati hedelmiä), jotka lisäisivät kosteutta. Mutta ei mikään löysä mössökakkukaan oilisi kiva! 
  Tämä on melkoisen makeaa tavaraa, joten sopii erityisesti herkkusuille! Jos haluaa vastapainoa makeudelle, suosittelen lisäämään esim täytteeseen karpaloa marjoina, survoksena tai mehuna (sopivat hyvin kinuskin kanssa!).
   Niin, ja tämä ei nyt ole mikään lisäaineeton luomukakku. :P Tässä keskityin vain ja ainoastaan, että MUN äiti tykkäis, ja niin hän tykkäsikin. Mutta pojot itsetehdystä kinuskipäällisestä!

Hyvää äitienpäivää siis!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vinhaa vappua!

Hyvää vappua kaikille! Tapani mukaan olen viettänyt tämän vuoden alkoholillisimman juhlan täysin vesiselvänä (absolutismihehkutus). Käytiin perinteisesti sukuloimassa vappu aattona, ja siellä oli tarjolla mahtavat herkut, kiitos vaan emännälle. Alkupaloina oli söpöjä mätitoast-sydämiä (kuvaa niistä tuossa alapuolella) . Olen itsekin haaveillut käyttäväni piparkakkumuotteja muunlaisenkin ruoan kuin vain keksien muotoiluun, muttei koskaan ole tullut tilaisuutta siihen. Ehkä vielä joku kerta... Mutta hauskaa inspiroitua ruoasta! :D
                     
                                             ***
Vappu ja pääsiäinen olivat tänä vuonna vain viikon päästä toisistaan, ja siksi ainakin meillä pääsiäisruohot rehottavat yhä varsin hyvännäköisinä ruukuissan. Ei niitä kuitenkaan viitsi vielä pois heittää, ehei, vaan tarjoilemme ne tuoreherkkuina (sopivissa määrin) höpöläisillemme. 
Tosiaan näiden karvapalleroiden syömisiä saa välillä vahtia, he kun mutuistaisivat koko ruohon vatsat pinkeinä ja saisivat varmaan järkyttävän ähkyn mahakipuineen. Ei kiva. Siispä ei makeaa mahantäydeltä. :)





Tykkään laittautua ja karnevaalit/naamiaiset on aina ihan jeejee juhlia. Ylltätäen olin vappunakin mustissa, mutta kuitenkin elegantisti. Toivottavasti muillakin ollut vähän karnevaalitunnelmaa yllään.