torstai 16. kesäkuuta 2011

Säästä fiksusti

Usein luomun, reilun tai muun eettisen ja ekologisen vaihoehtotuotteen ostamatta jättämistä perustellaan sillä, että se on niin kallista. Se on totta, ja joudun usein itsekin valitsemaan kaupassa saman halvemman tuotteen, jos Matti kurkistaa kukkarostani. Kuitenkaan näin ei aina ole (niin, siis Matti saattaa olla kukkarossa, mutta saan kuitenkin ostettua ekoloogillisesti).

Esimerkiksi S-marketit ja Alepat myyvät eräpäivääntyvät tuotteensa -30% alennuksella. Jos satut olemaan onnekas, saatat törmätä tähän tarraan myös luomutuotteissa. Tietysti parasta ennen -merkintä tuo tiettyjä rajoituksia shoppailuun: täytyy siis miettiä ehtiikö ostokset syödä sinä tai seuraavana päivänä vai voiko tuotteita kenties pakastaa. Tänään oli tuuria, että sain ässästä itselleni luomu tofua ja vadelmajogurttia.
   Lidl on erityisen kuuluisa halvoista tuotteistaan, ja heidänkin luomuvalikoimansa on ollut kasvussa. Esimerkiksi luomu porkkanat ja pakastevihannekset löytyvät heidän valikoimistaan. Tänään mukaani tarttui Lidlin luomu mansikkahillo, sillä olin aikeissa tehdä kesäisiä vohveleita jälkkäriksi, ja lisäainemöykkyhillot eivät nostaneet vettä kielelleni. Ostin myös tonnikalapaloja, ja havaitsin niiden kyljessä jonkun sortin sertifikaatin. Jes, ei ilmeisesti mitään delfiinintappotonnikalaa!
Kannattaa siis pitää silmät auki kaupoissa pyöriessään, reilut ja luomut voivat välillä olla halvempia tai yhtä halpoja kuin verrokki tuotteet. Lisäksi K-kauppojen Pirkka-merkillä on jo huiman paljon luomu tuotteita (puurohiutaleista maitotaloustuotteisiin) ja S-ketjun Rainbow on myös ollut luomuuntumaan päin. Esimerkiksi Rainbowlta saa luomu soijajogurttia 500 gramman tötsässä. Lisäksi useat S-marketit ovat ihan alkaneet ihan yleisesti panostamaan luomutarjontansa lisäämiseen.
   Pitäkää siis silmänne auki, niin voitte shoppailla fiksusti, mutta silti kohtuu hintaisesti!

                                                ***
Kuten ehkä huomaatte, olen uusinut vähän blogini yleisilmettä. Toivottavasti uusi valkeampi sävy ei aiheuta päänsärkyä tutun ja turvallisen mustan jälkeen.. ;)

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Rokkia, roskia ja lähiruokaa

Sattuukohan kukaan muistamaan viime kesän Suomussalmi rock -tapahtumaan liittynyttä postaustani? Ei hätää jos aivosolut eivät raksuta, sillä kävin taas mummulassa sukuloimassa ja auttamassa tämän kesän ensimmäisen rock-juhlan järkkäämisessä talkootyöläisenä Wanhan Kalevan Baarissa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Suomussalmi rock, vaan ihan itsenäinen musisointi-iltama.
Isäni yhtye Backyard  Band soitti yhteensä parin tunnin setin, ja siihen väliin kuultiin vielä intrumentaalina kylän poikien High Destiny-heviä. Baarin takapihalle oli tällä kertaa pystytetty yleisöä suojaava teltta, jossa minä toimin juomavastaavana työparini kanssa (tai pikemminkin rahastajan rooli taisi olla se mun juttuni...)
Viuhuin vinhasti musiikin tahtiin ja ihan muuten vain, sillä kesän ensimmäiset mäkäräiset olivat kimpussani jatkuvasti. Mitkään mäkärä- tai hyönteiskarkotteet eivät todellakaan karkoittaneet niitä! Tuntui lähinnä siltä, että mitä enemmän myrkkyä suihki, sitä innokkaammin mäkäräiset pörräsivät työpisteen ympärillä. Siispä suosittelen vaan pysymään liikkeessä ja läiskimään hyönteisiä käsivoimin - tällä tavoin säästää rahaa monikansallisilta yhtiöiltä ja vähentää kemikaalialtistusta.

Kun musiikki oli kuunneltu ja myynti lopetettu, alkoi taas suuri siivous. Onneksi tällä kertaa rajattu anniskelualue ja useat roskatynnyrit vähensivät takapihan roskausta. Minun osuuteni oli kuitenkin erotella roskatynnyreistä tyhtä juomapullot ja tölkit kaatopaikkajätteistä
- ai kun kiva! :----D
Onneksi tölkit ja pullot menevät kiertoon, sillä Palpa on joku hienoin juttu! Sen lisäksi, että pakkausmateriaalit kierrätetään, niiden palauttamisesta maksetaan ja uskon sen lisäävän motivaatiota kierrättämiseen. Ajatelkaa jos muovipussien tai tonnikalatölkkien kierrätyksestäkin saisi panttia... Oisi kierrätys silloin aika kiva harrastus!  
   Vaikka jonkun verran tapahtumassa käytettiin kertakäyttötuoppeja, lasisilla perustuopeilla pärjättiin varsin mukavasti. Tiskikone ja tiskari olivat kovan rasituksen alla, mutta kyllä se on ihan kannattavaa puuhaa. Lisäksi tuopit ovat Kalevan baarissa sen verta vankkaa tekoa, että illan aikana ainoastaan yksi niistä taisi hajota.

Muistakaa siis ihmiset isommillakin festareilla, että pidetään juhla-alue siistinä ja nautitaan kohtuullisesti niitä tujumpia juomia ja runsaammin sitten siitä musiikista. Ymmärrän, että vesilinja ei motivoi monia, varsinkin kuin pullovesi saattaa maksaa mansikoita. Mutta todellisuudessa vesi nesteyttää olutta paremmin ja mahdollistaa mukavamman tapahtumaelämyksen kuin kaatokänninen joraus. Jälkimmäisestä tulee vain paha olo ja läsnäolijoille paha mieli.

                                              ***
Loppuun vielä lähiruokahehkutusta.

Suomussalmella yksi varma nakki on, että tulee väistämättä syötyä paikallisen leipomon Ämmän Leivän tuotteita. Monille maistuu maakuntaleipä Waljusrieska, mutta minä himoitsen rukista Orsileipää. Ensimmäistä kertaa innostuin myös heidän riisipiirakoistaan, ainesosat olivat sitä mitä riisipiirakoissa noin yleensäkin on jos kotona leipoo (toisi kuin Fazerin piirakoissa...). Myös rouhesämpylät saavat minulta peukun pystyyn: ei yhtäkään lisäainetta! Waljusrieskassa tosin on ainakin emulgointiaineita...

Mutta jos pistäydytte Kainuuseen, syökää toki Ämmän Leivän antimia!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Wanhasti kaffeleipää ja teetä

Nyt on meneillään Helsinkiviikot ja sunnuntaina 12.6. on Helsinkipäivä. Näinä jännittävinä aikoina on ympäri pääkauupunkia erilaista ohjelmaa ja meininkiä, ja itse kävin tänään katsastamassa Cafe Olsonin Sederholmin talolla.
Joka vuosi yhdelle Helsinkiviikolle Sederholmin talon alakertaan laitetaan pystyyn jonkun historian aikakauden teemainen kahvila. Tänä vuonna Cafe Olsoni on kunnianosoitus Suomen ensimmäiselle kotitalouden opettajalle Anna Olsonille. Tarjottavat ovat kaikki Olsonin alkuperäisreseptien mukaan valmistettuja ja edustavat 1800-1900 luvun vaihteen ruokamaailmaa.
Tarjolla on pientä kaffeleipää, niin suolaista kuin makeaakin, sekä tietysti kaffea ja haudutettua teetä. Hinnat ovat normikahviloihin verrattuna halvat ja santsikuppi on ilmainen! Myös Olsonin korppua saa maistella ilman maksuja.
Kahvila on avoinna vielä tämän viikon sunnuntaihin asti ja Sederholmin talo löytyy Senaatintorin kulmasta. (Yllä kuva kahvilan ikkunasta ulos.)
Tästä linkistä löytyy lisää infoa kahvilasta, tarjottavista sekä Anna Olsonista.

                                    ***
Pakko vielä näyttää näitä upeita korviksia, jotka sain ystävältäni valmistujaislahjaksi. Varsinaiset ammattikorvikset ompelijalle. :)

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kylmää jugurttia

Käväisin tänään Helsingin Iso Roballa katsastamassa Suomen ensimmäisen jugurttijäätelöpaikan Kipon. Jugurttijäätelö (frozen yogurt tai frogurt) on aika iso hitti Jenkeissä, mutta itse tutustuin tähän herkkuun ensimmäistä kertaa Italiassa reilut pari vuotta sitten. Se on vähän kuin pehmistä, mutta tehty jugurtista, ja siksi se maistuu tavallista jäätelöä happamammalta. Frozen yogurt syödään jonkin/joidenkinkin mieleisten lisukkeiden kuten tuoreiden hedelmien tai suklaahipun kanssa.

Jäätelöjugurttia saa Kiposta kolmea eri kokoa: pieni, perus ja iso. Otin pienen, mutta mun mielestä se oli suurempi kuin jos ostaisi pienen pehmiksen kulhoon. Lisukkeita on tarjolla runsaasti, ja ainakin minulle meinasi iskeä valinnan vaikeus. Sieltä löytyi mm. tuoretta marjaa, hedelmäpaloja, siitepölyä, erilaisia suklaahippuja, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä... Onneksi ei tarvinnut tyytyä yhteen höysteeseen, vaan 70 sentillä sai lisää sälää jääkylmän jugurttipehmyen ympärille.
Mustikalla ja raakakaakaohipulla kruunattu kipponi. Ja oli herkkua! Sää oli mitä mainioin, ja nautiskelin annokseni Kipon pikku terassilla paistatellen auringon alla ja katsellen ohikulkijoita.

Hinta siis riippuu koosta ja lisukkeiden määrästä, pieni + 1 lisuke on 3,70 erkkiä. Hinta voi kuulostaa suurelta, mutta ottaen huomioon, että Kipossa käytetään kuulemma kotimaisia luomumaitotuotteita, lisukkeet ovat monipuoliset ja laadukkaat eikä pieni kippo ole edes niin pieni, on hinta mielestäni kohtuullinen.

Suosittelen Kipon kippoja kaikille jäätelönnälkäisille ja jugurtin rakastajille.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Valmista on!

Tässä menneenä viikonloppuna päättyi neljän vuoden urakkani: valmistuin kaksoistutkinnosta pukuompelijaksi suoritettuani pukuompelijan perustutkinnon sekä yo-tutkinnon. Tähän pisteeseen päätyminen on ollut työn ja tuskan takana, kirjaimellisesti. Välillä on usko meinannut loppua kesken, ja ajoittain on tuntunut siltä, etten koskaan valmistu. Nyt kuitenkin voin huokaista helpotuksesta ja ilmoittaa ylpeänä, että tämä tutkinto on valmis!
   Ja pitihän sitä nyt juhlat järkätä, kun aihetta oli juhlia kaksin verroin...

Puvun tietysti suunnittelin ja valmistin itse.
Helma on Iceberg-muotisilkkiä ja ostettu Eurokankaasta. Yläosio on mattatekonahkaa, joka on peräisin äitini vanhoista nahkahousuista. :D Jotain uutta ja vanhaa siis. Tykkään tästä "luxusta ja kierrätystä" -teemasta. Ja tuo violetti on niin minun värini! Sain idean mekon tulppaanimalliin ja yksityiskohtiin löydettyäni juhlakengikseni galdiatorisandaalit. Halusin suht yhtenäisen asukokonaisuuden.
   Kaulakoru puolestaan on suomalaista designia, käsintehty lasikoru INXiltä. Se onkin ihanasti sävysävyyn helman kanssa.

Juhlapöytä notkui kaikenlaista herkkua.
Teimme suurimman osan ruoista itse. Äitini valmisti suolaiset ja minä osan makeasta. Menun suunnittelussa otimme huomioon omat ruokarajoitukset, vieraiden erityisruokavaliot, sapuskan maun, säilyvyyden, valmistuksen sekä riittävyyden.
Itse vastasin muffinssien ja mustikkapalojen valmistuksesta.
Ylioppilaslakkikakkua tilasimme etukäteen Marian konditoriasta kaksin kappalein, ettei juhlakakku vain loppuisi kesken.

Myös muita ruokia teimme niin suuren määrän, ettei mikään niistä loppunut kesken. Meinasimme hukkua ruokaan vielä juhlien jälkeenkin, mutta onneksi olemme onnistuneet lahjoittamaan sitä tuttavillemme, ettei tule niin suurta säilymis/säilöntä ongelmaa. Kiitos siis kaikille herkkusuille, joille ruoka maistui! :)

Kaiken kaikkiaan juhlat olivat onnistuneet. Oli ihana viimein päättää opinnot, ja vielä aivan ihanassa seurassa!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Päivän avaus

Aamupala on mielestäni yksi tärkeimmistä päivän aterioista, jonka tarkoitus on katkaista yöllinen paasto ja täydentää huvenneita energiavarantojamme. Tuntuu, että aamupala jakaa ihmiset kahtia - toiset eivät millään pysty syömään sitä ja toiset eivät kykene mihinkään syömättä sitä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään, enkä voisi kuvitellakaan, että aloittaisin päiväni tyhjin vatsoin.

Joka aamu, lähes poikkeuksetta, syön aamupalaksi puuroa. Lapsena ajatuskin joka-aamuisesta kaurapuurosta sai niskavillat pystyyn kauhusta, ja kyseinen ruokalaji oli lähinnä, noh, pakkopuuroa mummulan lomilla (tosin viikonloppuna aamupuuroksi oli tarjolla riisi- tai mannapuuroa, jonka avulla sitten sieti arkipäivien suolaisemmat kuitupuurot). Sittemmin on kaurapuurosta muotoutunut minulle puurojen herkku, ja voisin syödä sitä vaikka jokisella ateriallani. :D

Vaihtelua puuroon saa helposti, sillä valitsen fiiliksen mukaan eri puurohiutaleita (kauraa, ruista, neljää viljaa, ohrahiutaletta...), sekä puuron lisukkeita. Pelkkä puuro ei mielestäni pidä nälkää, ja siksi tykkään höystää puuroa hieman täyttävämmäksi ja ravintorikkaammaksi. Toinen vaihtoehto on syödä pelkän "paljaan puuron" oheella jotain lisäksi. Ja teitty paras aamianhan on höystetty puuro + kunnon side dishes (mm. leipää, hedelmää...). 
   Parhaat puurojen höysteet ovat mielestäni riippuvaisia viljalajista. Esimerkiksi ruispuuroon sopii puolukkasurvos ja kaurapuuroon taatelit sekä hunaja. Ohrahiutalepuuro on herkkua soijamaitoon keitettynä ja neljän viljan puuron kanssa maistuu monenltaiset marjat pakkasesta. Myös erilaiset siemenet tuovat puuroon pehmeitä rasvoja sekä arvokkaita mineraaleja ja leseistä saa lisää kuitua vatsan hyvinvoinnille.
   Puuron kanssa juon mieluiten piimää tai soija/kaura-maitoa, tällöin viljojen proteiinien aminohapot saadaan paremmin kehon hyötykäytöön.

Jos olet puuron ystävä, kokeile toki seuraavaa ohjetta. Sopii erityisesti viikonloppuaamuun nautiskeluun, kun silloin on yleensä enemmän aikaa lorvailla keittiössä.

PUURO KUIN PORKKANAKAKKU (yksi annos)
1 dl kaurahiutaleita
1 pieni porkkana
1 dl vettä
2 dl vaniljakaura- tai -soijamaitoa
½ tl kanelia
1 rkl rouhittua mantelia

- Laita nesteet kattilaan kuumenemaan. Raasta joukkoon porkkana.
- Kun vesi kiehuu, lisää kaurahiutaleet, alenna lämpöä ja sekoittele.
- Kun pahin porina loppuu, anna puuron hautua rauhassa n. 10 minuuttia.
- Sekoita puuroon kaneli. Laita annos lautaselle ja ripottele päälle manteli. Nauti heti!
(Herkkusuille puuron päälle sopii myös loraus hunajaa antamaan lisämakeutta.)