perjantai 30. syyskuuta 2011

Slow food à la Iridium...

Kuten ehkä ruoanlaittopostauksistani sattaa jotenkin huomata, olen harrastellut lähinnä aika pikakokkausta/-leivontaa. Ideat saattavat tulla nopeasti ja toteutuskin on yleensä suhteellisen nopeaa: esimerkiksi piirakan paistoaikana saatan hyvinkin vain siivota keittiön ja tiskata likaiset astiat - ja sitten, ei kun uunituoreen herkun kimppuun.

Tänään tein jotain pitkän kaavan kautta: sämpylöitä. Sämpylöitä voi tehdä myös pikaversiona (niissä kohottajana toimii usein leivinjauhe tai sooda), mutta minä tartuin kaupassa hiivamötikkään, eikä sen jälkeen ollut tähän leipälajiin oikoreittejä.
   Okei, joku leipäartesaani varmaan nauraa minulle tietokoneruutunsa takaa - heillä kun leivän juuri voi vaatia viikon, tai jopa viikkojen, odottelun tullakseen juuri toivotunlaiseksi. Valitettavasti olen vielä nuori ja kärsimätön (ja joskus vieläpä sen verran nälkäinen), että tahdon päästä pöperöni kimppuun syömisaikeissa mahdollisimman pian.
   Onneksi olin nyt fiksu, ja keksin jotain tekemistä erilaisten kohottelu- ja turvotusvaiheiden ajaksi, joten ei tarvinnut nälissään tuijotella leivinliinan alla paisuvaa taikinaa. :D

Yllä siis Puolukkainen omena-mallassämpylä halkaistuna. Resepti löytyy Pirkan nettisivuilta.
   Sen lisäksi, että tein vain puolikkaan taikinan, korvasin vajaan puolet jauhoista pikakaurahiutaleilla ja hasselpähkinärouheen n. reilulla ruokalusikallisella luomu maapähkinävoita. Muuten noudatin ohjetta, sillä hiivalla leipominen ei tosiaan ole minulle aivan sitä tutuinta puuhaa, joten turvallista vaan mennä sen mukaan.
   Tämä resepti on herkullinen (ainakin omalla väännöksellä)! Lisäksi meidän ruokakaappimme olivat kuin luotuja tälle respetille: viime vuoden vahinko-ostos eli kaljamaltaat pääsivät käyttöön, Sallyn puutarhan omenakin upposi tänne, sekä Herkkujen Suomi- tapahtumasta hankittu puolukkahillokin sopi taikinan joukkoon kuin... kuin... hillo sämpylään. :D


  Hyvää, kuohkeaa, maukasta... Ja ihan terveellistäkin - kuidukasta ja kolesterolitonta. Lisäksi mun suolanmittaustaidoilla vähäsuolaistakin. :D Niin, ja onhan nämä lisäaineettomiakin tietty. Ja puolukkahillon sokerinkin taitaa hiiva ehtiä syödä kypsennysvaiheessa. Mutta vähähiilarinen tämä ei ole, eikä sämpylöiden kuulukkaan olla.
   Siispä: kuolatkaa nyt vaan näppäimistölle siellä!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Omenapiirakka testing

Viime viikonloppuna pääsin ystäväni Sallyn puutarhaan poimimaan sadonkorjuuherkkuja. Sain mukaani kassillisen porkkanoita ja toisen mokoman omenoita, kiitos herkuista!
Omenat ovat sen verran kirpeitä ja hapahkoja, että taas ryhdyin omenapiirakka hommiin. Edellinen omenapiiraani oli aika peruspiiras, ja siksi päätin kokeilla eri reseptiä.
   Mulla on menossa joku henkilökohtainen "täydellisen omenapiirakan metsäsyts", vaikken ole sen tarkemmin edes miettinyt, mitä siltä vaatisin. :D Jos näin äkkiseltään luettelisi täydelliseen omenapiiraaseen kuuluvia ominaisuuksia, täytyisi sen olla ainakin omenainen sekä mehevä, suorastaan kostea, ei mikään liian imelä, muttei mautonkaan... Lisäksi se saisi mielellään olla runsaskuituinen, vähäsokerinen ja pehmeärasvainen. Leivo siitä sitten täydellinen piiras, njoh!

Halutut ominaisuudet helpottavat reseptien selausta, sillä skippaan ohi kuivat, ohuet tai sokerista kiiltävät omenalättänät. Tämän kertaisen omenapiiraan alkuperäinen ohje on julkaistu (taas) MeNaiset-lehdessä 2.9.2010 nimellä Omenaruudut. Minä en tehnyt omenaruutuja, ja taas karkasi tämä meikäläisen reseptisovellus lapasesta (ei tälläkertaa ihan niin radikaalisti), että julkaisen jälleen oman ohjeversioni.

OMENAKUUTIOPIIRAKKA





100 g margariinia
3 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1dl kaurahiutaleita 
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
n. 5 dl omenakuutioita
hunajaa






- Vuoraa sopivanlainen uunivuoka leivinpaperilla. Sen jälkeen sulata margariinia.
- Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita sitten kuivat ainet erikseen.
- Yhdistä kuivat aineet, sulatettu rasva ja vaahto. Lisää mukaan vielä puolet omenakuutioista.
- Kaada taikina vuokaan ja ripottele loput omput siihen päälle vaan.
- Paistele uunissa 175 asteessa n. 30 min (on kypsää kun pinta on ruskettunut ja tökkäystikkuun ei tartu taikinaa)
- Jäähdytä piirakkaa ja valuttele sitten ympäri ämpäri hunajaa (saa laittaa niin paljon kun itse tykkää).
- Syö, nomnom!

Tähän piiraaseen ei tullut kanelia! :D Omena ja kaneli on viimein erotettu, hurjaa. Mutta olen sitä mieltä, että kanelia saa laittaa taikinaan jos siltä tuntuu. Teelusikallinen voi olla kiva määrä.

***
Ja niistä porkkanoista vielä. 

Meidän marsuille porkkana on sellainen perusruoka, jota rouskutellaan aina silloin, kun siltä tuntuu (tai ei ole muuta jyrsittävää).
   Mutta mutta! Ensimmäistä kertaa jokainen höpöläisemme otti tuoreen porkkanan suihinsa suoraan kädestä tarjottuna kuin minkäkin tuoreherkun! Kertoo jotain ruoan hyvästä laadusta ja tuoreudesta (Marsut - meidän kasvisten laadunvalvojat).

Loppuun vielä kuva: höpöset in action! Taistelu herkkuporkkanasta. Buon appetito!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Arvot lautasella (ja asenteet myös)

Me länsimaalaiset elämme jo monesti mainitussa kulutusyhteiskunnassa, jossa on varaa valita maan ja taivaan välistä lähes kaikkea. Ja vaikka eläisimmekin täällä köyhyysrajan alapuolella, voimme silti vaikuttaa oloihimme enemmän kuin kehitysmaissa asuvat.
   Meillä hyvinvointi näkyy myöskin lautasella. Voimme valita varsin helposti ja laajasti, mitä syömme, milloin syömme ja miksi syömme. Niin itsestään selvää kuin se meille onkin, se ei todellakaan ole itsestään selvää kaikkialla ja kaikille.

   Tässä siis pieni pohjustus sille, että välillä vaan tuntuu, että monet täkäläiset melkeinpä leikkivän ruoalla - meillähän on varaa nirsoilla, hamstrata ja heittää  roskiin (ja samalla Suomessakin nälkäisiä jonottaa leipäjonossa jokapäiväistä leipäänsä). Mutta syyllistämättä sen enempää ketään millään luurankolapsien kuvilla, pyydän sen sijaan tutustumaan Punaisen Ristin Nälkäpäivä keräyksen virallisille nettisivuille, jotta apetta ja apua saisi hieman jaettua tasapuolisemmin (kuva myös sieltä).

Sen sijaan siirryn siis soppaan, johon aion tyrkätä oman lusikkani
- eli arvot lautasella.

Monet ovat varmasti kuulleet, että tänä päivänä arvomme heijastuvat lautaseltamme. Kaikki eivät allekirjoita arvosapuskaa, mutta sanoisinko, että myös mielipiteen "Ei kiinnosta" voi hyvin nähdä lautasen täytteistä.
  Voimme tehdä eettisiä valintoja (mm. olemalla kasvisyöjiä/vegaaneja, valitsemalla luomua/Reilua kauppaa/kotimaista), terveydellisiä valintoja (mm. vähäsuolaiset tuotteet/Sydänmerkityt tuotteet/funktionaaliset elintarvikkeet), mielihyvävalintoja (mm. makeiset, virvoitusjuomat, pikaruoka), erityisruokavalion edellyttäviä valintoja (mm. laktoosittomat ja vähälaktoosiset tuotteet/ gluteiinittomat tuotteet) näin paria esimerkkiä esiin nostaakseni. Lisäksi voimme tukea ostamalla ja ostamatta jättämisellä arvoillemme tärkeitä asioita ruoan kautta (mm. lempimerkin suosiminen, boikotit).

Kaikille suomalaisillekaan tällainen elämäntyyli ei ole aina ollut ihan itsestäänselvää. Yhä tänä päivänäkin, joidenkin isovanhemmat saattavat päivitellä maailmamme yltäkylläisyyttä, ja muistella sota-ajan pula-aikoja, elintarvikelipukkeita sekä erilaisia korvikeruokia. Ei siis ihme, että meitä (jotka eivät välttämättä tiedä, mistä ketsuppi tulee tai mitä lehmälle tehdään saadakeen maitoa) kutsutaan pullamössösukupolveksi.
   Onneksi sukupolvemme ei vielä ole ihan menetettyjä tapauksia, kiitos siitä luonnonmukaisuusvillitykselle, fiksuille vanhemmille ja varmaan myös osaksi koululaitokselle. Lisäksi Martat tekevät yhä loistavaa työtä kotitalouden arvostuksen eteen, ja nykyään on saataville erilaisia hyödyllisiä uusia teoksia neuvomaan, milloin on esimerkiksi ekologisesti järkevintä syödä tiettyjä ruokia (esim. Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville, Teos 2011, Kaskinen, Kuittinen, Talasniemi, Sadeoja). Itselleni tuo opus on varsin hyödyllinen, sillä kaupunkilaisena ruoka on oikeastaan tullut lautaselleni kaupan hyllyltä, kun taas mummuni saattaisi nauraa, ettenkö tosiaan osaa valita oikeita vihanneksia oikeaan aikaan vuodesta. 

Ruoka voi olla myös kulinarsitinen seikkailu, joka voi viedä meidät jännittävälle makumatkalle tai vaikkapa retkelle kohti "parempaa elämää". Jotkut saattavat etsiä koko elämänsä sitä kaikkein terveellisinä ruokavaliota, ja silti kuolla keuhkosyöpään, vaikkei olisi koskaan yhtäkään henkäystä tupakkirullasta vetäissyt. 
   Länsimaalaiset ruokaprofessorit tykkäävät myös kinastella hyvinvointisairauksiemme syypäistä. Rasva tuntuu olevan se asia, mistä ei ihan vielä olla päästy yksimielisyyteen: voi on pahasta, margariinia kehiin, ei kun ei rasvaa laisinkaan, mutta siis sittenkin paljon kasiöljyjä ja kalaa, ei kun ehkä sittenkin myös voita mutta margariinia kuitenkin mielummin, sittenkin kova kookosrasva onkin ihan hyvä juttu jos on muuta pehmeää mukana... 
   Nyt vähähiilihydraattisen ruokavalion ollessa taas IN, on kiinnitetty huomiota muihinkin ravintoaineisiin kuin rasvoihin, siispä "Hyi hiilarit, jee protskut ja laardi" - kaikuvat lähes jokaisessa työpaikkaruokalassa ja ruokaan liittyvissä terveysartikkelissa.

Tämän järkyttävän paasauksen jälkeen valotan hieman omia kantojani lautaseltani.
   Myönnän, että arvoni näkyvät ruokavalinnoissani. Jätän lihat ruokavalioni ulkopuolelle, suosin luomua, ja kaupassa ostan usein eräpäivääntyviä tuotteita mukamas vähentääkseni kaupan poisheitettävää ruokahävikkiä. Yritän kuitenkin olla tuputtamatta arvojani kanssaruokailijoilleni - vastaan, jos ruokavalinnoistani kysytään, mutten ole hyökkäävä "Pihvisi on murha!"-tyyppinen keskustelija, muuten syön sanattomat sanani suoraan lautaseltani. 
   Olen myös jonkin asteinen terveysintoilija, joka suhtautuu kriittisesti tutkimustietoon ja terveyskeskusteluun, eikä hurahda suinpäin uuteen ruokavillitykseen. En esimerkiksi usko karppaukseen loppuelämän ruokavaliona, tai raakaravinnon ravitsevuuteen asiaan perehtymättömälle suomalaiselle, saati mehupaastojen ihmeelliseen voimaan. En myöskään jaksa kriminalisoida tiettyjä ruoka-aineita, vaan näen terveyden laajempana käsitteena kuin yhden ravintoaineen vaikutuksena.

Loppujen lopuksi ruoka on se, mikä ravitsee meitä ja pitää hengissä. Jokainen ihminen tarvitsee ruokaa. Joten ihan suositeltavaa olisi syödä sitä rauhassa nauttien, hyvällä omalla tunnolla, riittävästi sekä monipuolisesi (vaikken mikään professoriasteen pöperöitsijä olekaan).

Ja vielä loppukevennykset. Tai eihän nämä, ehkä niin "kevyttä" ole...

Tässä erään tuttuni lautanen antaa esimerkkiä "Ei kiinnosta"-asenteesta karppausta kohtaan. Elikäs lautasellinen perus vaaleaa makraonia ja kasa juustoraastetta.
Huom. Annoksen syöjä on lisäksi elämästään nauttiva normaalipainoinen, normaali ihminen, jos on joihinkin yleisiin normeihin katsominen.

Ja jos et ole vielä lukenut Maallikkosaaranja Maasolan kolumnia Ylen nettisivuilta, ole hyvä ja teeppä se nyt. Kauheita nuo isoäidit! :P 

torstai 15. syyskuuta 2011

Syksyllä piiraassa on omena

Mistä tietää, että on syksy? Yksi varma merkki on, että omenapuun omistavat valittelevat, että mitä tehdä kaikilla niillä omenoilla, mitä on tänä vuonna puihin ilmestynyt. Tai sitten päivitellään, että madot ehtivät ruokailemaan ensin. Minä kuulun niihin huokailijoihin, jotka vain haaveilevat omasta omenasadosta ja nyrpistelevät nenää kaupan liian kaalliille kotimaisille ompuille...
   Mutta ei hätää! Aina voi säälittävästi kinuta tuttujen ylijäämistöä tai kierrellä toreilla sitä maukkainta lajiketta etsien.

Ostin pari viikonloppua sitten Marjaniemen siirtolapuutarhan perinteiseltä Omenatorilta suuren pussillisen omppuja. Sen verran hapahkoja ovat, että paljaltaan syötynä ne vaativat jotain hampaita suojaavaa seurakseen. Siksi ne siis ovat oivallisia ruoanlaittoon - ja leivontaan!

Siispä tällä kertaa tein piiraan. Omenapiiraan nimittäin (ja otsikko ei varmaan paljastanut asiaa etukäteen...) Resepti siihen löytyi MeNaisista parin viikon takaa, ja jos kyseistä lehteä ei ole nähnytkään, niin sitten netti auttaa.
   Muuntelin ohjetta taas sinne sun tänne, joten laitan tähän oman leivonnaiseni koostumuksen. Muunnoksena alkuperäiseen on muun muassa pienempi sokerin ja öljyn määrä sekä jauhojen laatu. Jos siis tekee mieli tätä omppupiirasta, niin saa valita, tekeekö alkuperäisen vai jälkikäteisen reseptin mukaan. :)


Paratiisikakusta Omppupiiras
3 dl vehnäjauhoa
½ dl ruisjauhoa
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
2 dl jogurttia
2 munaa
1 dl rypsiöljyä
3 omenaa 
2 rkl ruokosokeria
kourallinen manteleita rouhittuna

- Aseta leivinpaperi kakkuvuoalle ja pistä uuni lämpenemään 175 asteelle.

- Sekoita kuivat ja kosteat ainekset eri kulhoissa, jonka jälkeen kaada nestemäiset kuivien joukkoon. Älä vatkaa taikinaa liikaa, ettei tule liian sitkeää - eli siis ihan vain ainekset hellästi sekaisin.

- Omenat siisteiksi! Siispä siemenkodat pois ja omput ohkaisiksi siivuiksi. Kuoret sopii jättää paikoilleen jos omenat ovat kotimaisia, saa enempi kuituja. Sekoita puoliin omenalohkoista ruokosokeri.

-Kaada puolet taikinasta leivinpaperillielle vuoalle. Lado sokerilliset omput tasaisesti taikinan päälle. Sen jälkeen kaada ja levitä loput taikinasta siihen vaan, ja laita vielä jäljelle jääneet omppusiivut päälle. Jos huvittaa, niin saa sitä ruokosokeria vielä vähän ripotella päälle antamaan väriä ja makua. Älä unohda rouhia siihen vielä mantelia!

- Uuniin vaan, ja paistoa 40-5 minuuttia. Parasta uunituoreena, mutta hyvää myös myöhemmin, kun yksi omppukerros on muhinut ja kosteuttanut siellä välissä.

***
On ilmeisesti lähemmäs sääntö kuin poikkeus, että omenajälkkäreissä on aina mukana jonkin sortin omenan ja kanelin pyhä liitto. Ei siinä mitääm, pirun hyviähän ne ovat ja toimivat hyvin yhdessä! :D

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tee niin kuin tee

En tarkalleen muista milloin join ensimmäistä kertaa teetä. Tapahtuiko se lapsena kurkkukipuisena? Vai sittenkin sukuloidessa syntymäpäiväjuhlilla? Kuitenkin muistan, että kahvi ei ole koskaan ollut minun juttuni missään muodossa. Oli kyse sitten maitokahvista, makukahvista, capuccinosta, espressosta, pannukahvista, mustasta kahvista, kermakahvista tai kahvin makuisista karkeista, niin ei - ei kiitos kahvia minulle.

Sen sijaan kyllä kiitos teetä. Ja ihan sellaisenaan. Lapsena minulla oli tapana juoda teeni reilun hunajalusikallisen kera. Muistan vieläkin kuinka koulun jälkeen joimme ystäväni luona Nordqvistin Tiikerin Päiväuni teetä mahtavan makuhunajavalikoiman kanssa. Samaista teetä join aina serkkujeni luona kyläillessä, ja juon edelleenkin - miinus se hunaja. :)

Nykypäivänä yhä edelleen yksi yhdistävistä tekijä ystäväpiirissäni on tee. Kuppi kuumaa ja hetki rauhassa - silloin tulee juteltua niin säästä kuin synnyistä syvistä. Nautimme maistella uusia teemakuja ja juoda niitä jo hyviksi todettuja. Tuliaisiksi sekä lahjaksi toisillemme yleensä tarttuu vähintään yksi paketti jotain uutta makua, vaikka kaapit pullistelisivat jo täynnä teetä. Mutta siihen ei voi kuin todeta, että "Teetä ei voi koskaan olla liikaa". (Mutta ollaan valitettavasti jouduttu toteamaan, että teetä voi juoda liikaa. :D) Lisäksi olemme yhdessä todenneet, että Liptonin teet eivät meille maistu, erityisesti Yellow label tea on jotain kamalinta - yäk!


Oma teearsenaalini näyttää tällä hetkellä tältä. Ja se siis pitää sisällään:

Vihreät
Sicilian oringe (Théhuone)
Cactus green (Théhuone)
Sencha jungle (Théhuone)
Milky (Tea Town)
Vilukissa Sen Cha (Forsman)
Vadelma vihreä tee (Kotigastronomi)
Jasmiininkukat - China Exclusive (Forsman)

Musta
Black Rhubarb (Théhuone)
2x Villikirsikka (Théhuone, Kotigastronomi)
Thé des Amants (Mariage Fères)
Joulutee (Mokkamestarit)
Vanilja
Spicy
Reilun luomuinen (Nordqvist)
Viisasten tee (Nordqvist)
Uskollinen ystävä (Nordqvist)

Valkoinen
Valkoinen inkivääri (Forsman)

Sitten on vielä teenkaltaiset juomat, eli

Rooibos
Province (Théhuone)
Vadelma (Kotigastronomi)
Vanilja (Lord Nelson)
Karamelli (Lord Nelson)

Haudukkeet
Organic Ginger Harmony (YogiTea)
Yrttitee: Inkivääri - Sitruuna (King's Crown)
Thé des Fakirs (Mariage Fères)
Omena-kaneli (Tea Town)
Metsämarja (Tea Town)

Varsinainen TeaShowOffBlingBling. :D Nääh, kyseessä ei ole mitään rehvastelua, vaan lista teestä joita juon, koska ne on hyvää, ja niitä nyt vaan sattuu olemaan tuon verran. 
Jos joku maku tai merkki herätti innostuksen tahi kiinnostuksen niin näistä saiteista saattaa olla apua: