tiistai 25. lokakuuta 2011

*Ryyyyyst*

Joo siis otsikon nimi kuvaa ääntä, joka kuuluu mukin pohjasta, kun imee pillillä juomansa viimeisiä tippoja.

Smoothien ollessa super trendikäs jutu, on kiva kun paksuja hedelmäjuomia saa ympäri ämpäri kaupunkia. Kuitenkaan ihan mihin tahansa perusmehu-/maitopirtelöön ei kannata tyytyä - hintalaatusuhde kun tahtoo olla silloin ikävänlainen... Siispä olen mielummin tehnyt smoothiet ihan kotioloissa, saapahan säädettyä juoman sisältöä oman mielen mukaan ja ainakaan hinta ei ole liian karvas.

Kesän lopussa kuitenkin päätin testata Jungle Juice Barin smoothietarjontaa, ja se oli hyvääää. Sen jälkeen olen pistäytynt siellä kerran jos useammankin. 
   En kuitenkaan välitä niin paljoa perusmehupohjajuomista, sillä en ole mehu ihmisiä. Se taas tarkoittaa sitä, että maistan hyvin herkästi smoothien pohjana olevan päänesteen (omena-/appelsiinimehun) koko juoman läpi, mikä ei ole hyvä juttu. Siksi diggaankin erityisesti Jungle Juicen super smootheista - niissä on mukana mm. kookos- ja soijamaitoa valitusta juomasta riippuen.

Kuvassa pieni Vanilla Cowboy sekä iso Strawberry Simon

Pienet juomat ovat kooltaan 0,4 litraa ja iso on sitten 0,6 litraa. Hinnat riippuvat juomakategoriasta sekä koosta ja mahdollisista lisähöysteitä (joita ovat erilaiset superfoodit).  
   Jos sattuu tykkäämään mehuista, Jungle Juice Barin tarjonnasta löytyy myös raikkaat hedelmämehut. 
   Kyseisiä juomabaareja löytyy tällä hetkellä Helsingistä Jumbosta, Itäkeskuksesta sekä lentokentältä. Kämp Galleriaan avautuu uusi baari 11.11.
   Kaiken lisäksi yrityksen arvot ovat kohdillaan - kestäväkehitys ja terveys kunniaan.

Eiku ryystäämään vaan. 

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Messuilua

Tänä viikonloppuna järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa Kauneus, Terveys, Muoti (yms.) messut. Lähdin tänään äitini kanssa katsastamaan messutarjontaa ihan sunnuntaipäivän huviksi.

Messuilla oli helppo huomata, mitkä ovat tämän päivän terveystrendejä. Vaikka superfoodien on puhuttu olevan jo menneen talven hitti, olivat ne messuilla kuitenkin vahvasti esillä. Itsekin ryystin Cocovin ständillä herkullisen mustikka-smoothien, jota oli höystetty erinäisillä super-jauheilla. Lisäksi Puhdistamolla oli oma tuoteständinsä, josta sai maistella mm. raakasuklaata, raakakaakoapapuja sekä gojimarjoja. Lisäksi Oy Soya Ab:n ständillä sai herkutella hampputofulla, ja puolestaan Arla Ingamn maistatutti Luonto+ jogurttejaan, joiden mauista löytyy mm. mustikka-acai sekä goji-passion-vanilja.
   Suomalaisiakaan supereita ei oltu unohdettu, lähi- ja luomuruoasta puhumattakaan, sillä erilaiset tyrni, mustikka ja muut marjavalmisteet olivat autuaasti esillä. Puuroakin sai maistella kolmelta eri tuottajalta, ja speltti näyttää nousseen jonkinsortin superfood asemaan. Se on nimittäin alkuvehnää, jossa on jäljellä kaikki vehnän hyvät ominausuudet kuten kuidut, proteiinit ja hivenaineet. Spletti kohottaa parjatun vehnän kasvokuvaa - kaikkihan sen tietävät, että valkoiset vehnäjauhot ovat yhteydessä verensokerin heittelyyn ja ummetukseen, joten nyt pyritään muisuttelemaan, että käsittelemätön vehnä on oikeasti terveellinen juttu (jos ei ole keliaakikko).
   Vaikka mediassa on viime aikoina älähdelty siitä, että luomu ei välttämättä olekaan terveydelle edullisempaa kuin tavanomaisesti tuotetut tuotteet, niin mielestäni se ei näkynyt messuilla mitenkään. Monet suuremmatkin brändit esittelivät tuotteitaan luonnonmukaisuuden tai vähintään luontoystävällisyyden nimissä.

Erilaisiin ihmepillereihin tai -kapseleihin suhtaudun hyvin skeptisesti, ja meninkin aika vauhdilla erinäisten lisäravinteiden ohi. Pyrin mielummin syömään sopivasti ja monipuolisesti ruokaa, kuin söisin vain pelkkää pullaa ja pillereitä, jotta pillerit korvaisi pullasta puuttuvat ravinteet. (Taidan olla vanhanaikainen - omena päivässä pitää lääkärin loitolla :P)
Kotiin ostettiin Birkkalan isoja spelttihiutaleita, jotta saan vähän vaihtelua aamuiselle kaurapuurolleni. Puolestaan mukavia messunäytteitä saatiin mm. Alpro Soyalta ruoanvalmistukseen sopivan kasvirasvavalmisteen ja A. Vogelin lisäaineettoman yrttiruolan muodossa.

Kaiken kukkuraksi kaikkien niiden liikunta- ja kuntoklubitarjonnan keskeltä löysin Yoga Nordicin Hot Jooga-ständin. Harrastin hot joogaa koko viime talven, ja nyt sain taas hankittua itselleni uutta kautta. Kaupan päälle sain luomu-kosmetiikkaa. Kyllä taas kelpaa joogata. :)

***

Ai niin... Mun hiukset, joista viime postauksessa jo ehdinkin valitella.

Kävin messujen kauneuspuolella hiuspohjan pikakatsauksessa, ja järkytyin. Hiuspohjani on kuiva ja rasvainen samaan aikaan. Tiedän, että päänahkani hilseilee, mutta ällöttävintä oli nähdä hiusjuureni televisioruudulta, jossa karvatuppeni oli täynnä kelta-vihreää talia. YÄK! Tuo vanha rasva tukkii hiustupen, jolloin hiukseni eivät pääse kasvamaan rauhassa, vaan joutuu puskemaan vanhan rasvakerroksen läpi ohuena ja hauraana. Luulen, että se myös estää ravinteiden pääsyn hiusjuureen...
   Siispä seuraavaksi kokeilen ammattimaita hiuspohjan syväpudistajaa. Toivon, että hiusjuureni ei ärsyynny puhdistuskäsittelystä liikaa ja puskisi lisää likaa päänahkaani - siis vähän tyyliin bensaa liekille. Katsotaan, siis mihin tämä hiuspuhdistus johtaa.
 Hyi. Näen varmaan koko viikon vielä painajaisia siitä ällöttävästä hiuspohjastani! : //

lauantai 22. lokakuuta 2011

Hiukset hiukset...

Hiukseeeet! Ja varsinkin mun hiukset, huoh...
Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen kuontalostani päivityksiä tehtnyt. Otetaanpas siis pienoinen tilannekatsaus.

Viimeksi toukokuussa siis kertoilin, kuinka Naturiginin musta sävy oli kestänyt hiuksissani. Sen jälkeen värjäsin vielä pari kertaa Herbatintin mustalla kestovärillä, ja viimeisestä mustailustani onkin sitten aikaa reilummin, päälle 4 kuukautta. Sen jälkeen olen miettinyt pääni (ja hiukseni) puhki, mitä oikein tekisin tämän palaneen heinäpellon kanssa...
   Turvallisin ja minulle ominaisin ratkaisu oli jatkaa kuiturastojen käyttöä. Niillä sai kätevästi oman huonokuntoisen tukan peitettyä, ja entistäkin pidemän juurikasvun jotenkin häivytettyä. Valitettavasti juurikasvuni muttui entistäkin näkyvämmäksi ja musta hiusväri aina vain haaleammaksi ja jouduin tekemään ratkaisun dilemmaan "värjätäkö vai eikö värjätä, siinäpä vasta armottoman suloton kysymys".

Ja minä päätin, että ei värjätä ja sitten päätin että värjätään vain. Mitä ihmettä siis?
   Eli aion kasvattaa omaa väriäni takaisin. (Shocked? No? I'am!) En kuitenkaan kestänyt sitä suurta rajaa, joka tuli omalle pellavanvaalealle ja sille kuluneelle (silti) mustalle...
Ylhäällä siis kriisi akuutissa vaiheessa. 

Lisäksi väriongelmailun kanssa oli hiusten kunto-ongelma: latvat olivat kuivat ja harvat. Eli hiuksistani näkyi ihan reippaasti läpi ja päänahaka paistoi entistä kirkkaammin, kiitos myös asiaa edistäneen juurikasvun.

Mutta siis se oma väri - ja kohtalokas väriraja! Päätin, että vaalennan, teen pari vaaleaa raitaa blondausmöhnällä, jota jäisi äidiltäni hänen hiustensa värjäyksestä yli. Ja se oli turha ratkaisu. Hiusteni sävy ei muuttunut mitenkään. Ei mitenkään! Vaikka pidin vaalentavaa kestovärigeelimönjää päässäni 35 minuuttia, sävy ei muuttunut mitenkään. Oli siis otettava järeämmät aseet käyttöön...
   Eli värinpoisto. Kyllä, tein värinpoistolla raitoja hiuksiini. Kuinka häpeällistä. Olen viimeisen vuoden, ja ylikin, vouhottanut vaarallisista kemikaaleista hiusväreissä ja varsinkin markettien hiusväreissä, ja mitä minä teen? Ostan marketista värinpoistopaketin, ja käytän sitä. Great.
   Noh, värinpoistolla sain sentään punertavia raitoja hiuksini. Sinällään vähän ilmettä karmean reuhkani sekaan, vaikkei se sitä vaaleaa rajaa poistanutkaan. Liian monet värjäyskerrat ja liian tumma pohjasävy todellakin estivät lopputulosta olemasta yhtään vaaleampi, mutta ei auta itku ei.

Voi vain kuvitella, kuinka hienossa kunnossa osa hiuksistani oli värinpoistoraitojen jälkeen. Joten päätin mennä kampaajalle.
   Tähän väliin tunnustus: Olen ikuinen hiustenkasvattaja. Päätän aina kasvattaa pitkät hiukset, mutta kohtalokkaassa "hiukset olkapäillä" -vaiheessa herään todellisuuteen: hiukseni ovat liian harvat. En ikinä saisi Pochahontashiuksia, en vaikka laittaisin hiustenpidennykset - sinetit kun kiiltäisivät ohuen heinäverhon läpi aina Italiaan asti. Jouduin siis taas kerran heräämään karmeaan todellisuuteen, ja toteamaan, että vähintään -10 cm pituutta pois.


Ja tässä sitä siis ollaan. Niskavillat poissa ja hiusten väri jossain kummallisessa välivaiheessa. Yritän pitää nyt niistä kuiturastoista lomaa, etten tuhoaisi juuri saavutettuja hieman parempikuntoisia latvojani. Siispä bad hair dayn koittaessa pipo päähän! Tosin välillä on semmoinen fiilis, että bad hair day - everyday. :<

Ja mitä siis seuraavaksi? En vaan voi tietää. Siedänkö juurikasvun pitenemistä? Kestänkö omaa väriäni? Houkuttelevatko kuiturastat sittenkin liian voimakkaasti? Onko hiusvärit liian helposti saatavilla? Tuleeko toinen kampaajareissu? Putoavatko hiukset päästäni kaiken tämän stressin johdosta?

Siispä seuraavaa jännitysmomenttia odotellessa...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Luille kyytiä!

Alentunut luuntiheys ei ole vain senioreiden ongelma - yhä usemapi alle parikymppinen sairastaa osteopeniaa tai osteoporoosia teitämättään.
   Helsingin Sanomat uutisoi 13. lokakuuta, että luukato vaivaa entistä useammin jo lapsia sekä nuoriakin. Myös tummempi-ihoiset kärsivät D-vitamiinin puutteen lisäksi alentuneesta luustontiheydestä, sillä heidän ihonsa ei kykene pohjoisen pimeissä oloissa yhtä tehokkaaseen D-vitamiininmuodostukseen kuin vaaleaihoisilla. Yksipuolinen ruokavalio on suurimmista syistä osteoporoosin syntyyn, sillä silloin ei saada riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia, jotka ovat välttämättömiä luuston kehitykselle.

 


Luuston kunntoon vaikuttaa myös liikunta. Liikunnan määrää tärkeämpi taitaakin tässä tapauksessa olla liikunnan laatu.

   Niin sanottu luuliikunta auttaa kehittämään luita vahvemmiksi sekä kestävämmäksi. Mitä se sitten on?

   Luuliikunta rasittaa sopivasti luustoa iskuilla ja tärähtelyllä. Hyviä luustonkohentajia ovat esimerkiksi trampoliinihyppely ja lenkkeily.
Uinti ei siis luuston kannalta ole niin suojaavaa liikkumista, vaikka nivelille se onkin hyväksi, siinä ei nimittäin tule tärähtelyä laisinkaan.
Pyrin kiinnittämään erityishuomiota luustoni kunnon kohentamiseen. Olen esimerkiksi aloittanut maltillisen lenkkeilyn. Olen myös taantunut lapsellisiin urheilulajeihin: koukuttuaduin hypin hyppynaruun ja hulavanteeseen (kiitos vanlteiluun sysäytyksestä sekä lainavanteesta Sallalle). Vaikka hyppynaruhyppely onkin se tärähdyttävämpi liikuntamuoto, on vanteilu, eli siis nykyään monelle tutumpi hoopailu, saanut myös kroppani koville.
Hauskaa se on, vaikka mustelmat ovatkin kipeitä. Täytyy varmaan vähän parannella niitä, ja sen aikaan rasittaa pelkkää luurankoa naruhyppelyllä.

Tarkempia ohjeita luiden hoivaamisesta voi lukea esimerkiksi Juhana Harjun Luusto lujaksi elämäntavoilla -teoksesta.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Hyvää luomuilua!


Tiesittekö, että tämä viikko on ollut (ja on yhä viikonlopun ajan) luomuviikko? Jos ette tienneet niin nytpähän tiedätte, joten hyvää luomuviikkoa!

En tiedä johtuuko se luomuviikosta, vai muuten vain luomuilun nousemisesta taas pinnalle, mutta ainakin S-market antoi vihdoin ja viimein luomullisia ruokatarjouksia. Myös K-kaupat ovat tainneet juhlistaa asiaa, sillä huomasin K-Citymarketin vihannesosastolla oikein erillisen nätisti sommitellun luomupöydän tuoreine rehuineen.

Lisäksi televisiosta on tällä viikolla tullut mielenkiintoista ohjelmaa:

-Ylen Prisma dokumentit perhetyvät nyt jaksoissaan lisäaineiden saloihin - herättäkäämme taas keskustelua hyvä/paha lisäaine. Tämän viikon Prismassa käytiin läpi väriaineita ja arominvahventeita.

- Eilen Yle1 esitti a-talk ohjelman, jossa keskustelun aiheena oli luomu.

Kumpaisetkin Ylen ohjelmat ovat nähtävissä Yle Areenassa.

Lisää luomua linkeistä:
luomu.fi
luomuliitto.fi