sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Muff in da cup!

Joskus vaan iskee leivontafiilis, ja silloin ei auta muu kuin suunnata kohti keittiötä, kaivella ruokakaappeja sekä selailla erilaisia reseptejä. Tänään takaraivossani jyskyttivät muffinssit. Kiitos siitä kuuluu eiliselle Ravintolapäivälle, jolloin kävin seikkailemassa parissa pop up -sapuskalassa. Jälkiruokaetappini oli My Cakes -kakkula, joka oli pistetty pystyyn Helsingin Lasipalatsissa sijaitsevaan bElles-myymälään. Siellä menetin sydämeni täysin herkulliselle Banaani-pähkinä cupcakelle. Ei siis ihme, että aivoni olivat yhä muffinssitaajuudella, kun kerta sydänkin oli jo viety... :)

My Cake -pop up ravintolan herkku. *Drool*

Edelleenkin minulla menee muffinssit ja cupcakesit sekaisin. Olen kuullut, että niillä olisi eroa, jotka siis kuuluisivat jotakuinkin näin:
-Muffinssi on useimmiten vähemmän makea (joskus suolainenkin) pienehkö leivonnainen ilman kuorrutetta.
-Cupcake puolestaan edustaa makeutta, pieniä leivontavuokia sekä erilaisia kuorrutteita ja koristeita.
   Olen kuitenkin huomannut, että monissa kahviloissa myydään muffinsseina suuria vuokaleivonnaisia, joista ei ainakaan makeutta puutu: löyyy karamellia, suklaata ja ehkä marjoja, sekä joskus jonkinlaista sokeri/suklaakuorrutettakin. Ajoitain sekä muffinsseissa, että cupcakeseista löytyy jokin täyte (filling) sisältä, joka pehmittää makuelämystä entisestään.
   Oli miten oli, en aina ihan tiedä kummasta pitäisi puhua - muffarista vai kuppikakusta.

Enivei, minä tein sitten jonkin sortin vanilja-banaani muffcakesejä, tai muffcuppeja, tai kekareita. Tai whatever!
   Muffinssimaisuus tuli taikinasta, jossa oli ainakin puolet vähemmän sokeria kuin yleensä, sekä lisänä kaurahiutaleita. Käytin apuna siis Myllynparhaan Kaura-ananasmuffinssin ohjetta. Koska aavistin jo etukäteen reseptin vähäsokerisuuden (sekä ananasmurskan puuttumisen), päätin tehdä muffcupseille kuorrutteen Kotigastronomin vanilliinikereemistä, jota meillä näytti leivontahylly olevan pullollaan. Yllärinä piilottelin myös osaan leivonnaisiin chilisuklaasoosia, osaan vadelmahillosydämiä ja osan jätin aivan ilman täytettä.
   Resepti tekeleilleni menee kutakuinkin näin:

BANILLA MUFFCUPS (n. 12 kpl)
2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl öljyä
1 tl aitoa vaniljajauhetta + 1tl sokeria
1 pehmoinen banaani

Kuorrute:
1 dl Kotigastronomi vanilliinikreemijauhetta + 1 dl maitoa + 1½dl vettä
Täyte:
kaikkea kivaa mitä keksii, esim. suklaapaloja, suklaakastiketta, hilloa, lakritsia, pähkinöitä...

- Sekoita kuivat aineet ja mausteet keskenään kulhossa
- Yritä vaahdottaa kananmunia ja sokeria, ja sen jälkeen kippaa joukkoon öljy sekä kuivat jutut. Lisää myös pehmeä banaani (voi pehmittää myös mikrossa pienen vesimäärän kera).
-Kaada muffinssivuokien pohjalle vähän taikinaa. Laita täytteitä jos huvittaa, ja kaada sitten loppu taikina täytteiden päälle.
- Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.
- Sillä aikaa kun muffinssit paistuu, valmista kuorrute erillistä ohjetta mukaillen ja tunge se jääkappiin valmistumaan. Odottele ja vahtaa kelloa, mutta älä kaiva nenää pesemättä käsiäsi.
- Ota valmiit muffinssit uunista ulos, keitä vaikka teetä (tai jos juot kahvia niin pistä kahvinkeitin porisemaan). Kuorruta Muffcupit sillä välin, kun tee hautuu/jäähtyy.
Syö.

***

Suklaasoositäytteiset tursuivat suklaata hinostuneesti kuin tulivuoret, ja hilloiset mehevöittivät Muffcupin taikinaa sisältäpäin. Ja täytteettömät yksilötkin oli just jees. Suosittelen banaaninystäviä lisäämään banaanin määrää yhdellä, ja lisämakeuden kaipaajille sokeria lisää maunmukaan, tai vaikkapa vaihteeksi jonkin verran taateleita.

Peitelty banilla-suklaatulivuori.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Käsitöitä tyylillä

Syksy on edennyt jo kovaa vauhtia kylmempiin ilmoihin sekä puuttomiin lehtiin. Tämä on se vuoden aika, jolloin moni kokee pakottavaa tarvetta alkaa neulomaan. Silmät tuijottavat paksuja neulemalleja lehdissä sekä kaupan ikkunoissa, ja jalat suuntaavat kuin vahingosa kohden lankakauppoja tai lankaosatoja, jotta voisi hypistellä erilaisia vyyhtejä ja keriä.

Minulla käsitöiden harrastus ei ehkä ole kausiluonteista, lähinnä inspiraatiolähtöistä. Joskus on pakko asettua ompelukoneen äärelle, toisinaan herää halu askarrella ja joskus on vain pakko tarttua puikkojen varsiin. Tänä vuonna lankakerät ovat pehmittäneet sydämeni ja mieleni on täyttynyt useista neuletyövisioista. Siksi halusin hieman panostaa uusiin puikkoihini...


Ostin itselleni Susanne'sin eebenpuiset puikot. Ja vaikka ne ovatkin pirun tyylikkäät, ovat ne myös varsin miellyttävät neulottaessa. Puiset puikot eivät hiosta käsissä (toisin kuin synteettiset materiaalit) eivätkä ne kilise saati kolise. Puiset puikot saa ottaa myös lentokoneen matkustamoon, joten jos lentää paljon ja pitkiä matkoja, on neulominen mahdollinen harrastus yläilmoissa. Puikot ovat olleet ainakin minulla ihan kestävät - moni kun epäilee puisten tikkujen kestävyyttä (tietysti on mahdollista, että puikko katkeaa - kyseessä on kuitenkin luonnon materiaali, johon vaikuttaa myös puun kasvunaikeiset olosuhteet).

Tämän merkin eebenpuu sekä ruusupuu puikot on tehty puisten musiikkisoittimien ylijäämämateriaaleista. Siispä ei hätää, kokonaisia puita ei ole kaadettu pelkkien neulontatarvikkeiden takia.

Itse olen nyt ihastunut eebenpuun tyylikkääeen ja ihan ekologiseen ilmeeseen. Näiden jälkeen tuskin tulen enää ostamaan ainakaan mitään muovipuikkoja.