sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kalentereita kerrakseen

Joulukuu on siitä mukava kuukausi, että ei ainakaan tule pahemmin seottua päivämäärien kanssa, sillä ajankulua tulee seurattua adventtikalenterin kanssa.
   Lapsena suklaakalenteri oli must, mutta joskus teinivuosina koko joulukalenteri haki vähän muotoaan. Jossain vaiheessa äitin hankki 24 pientä joulusukkaa sisältäneen viritelmän, joka oli joulukalenterimme aina viime jouluun asti. Äitini laittoi joka päviälle jotain ylläriä aina kyseisen päivämäärän pikkusukkaan: veljeni saivat yleensä makeisia ja minulle tuli teepusseja. Oi aikoja!

Tänä vuonna mietin, että mikähän on joulukalenterin kohtalo. Hankinko sitä lainkaan, ja jos hankin, niin millaisen hankkisin? Ja kyllähän minä hankinkin!
Elämäni kaunein kuvakalenteri löytyi Hakaniemen kauppahallin yläkerrassa sijaitsevasta Yhtä Juhlaa-kaupasta. Viktoriaaniseen tyyliin piirretty pikkukaupunki asukkaineen ja tähtiöineen oli vaan niin kaunis, ettei sitä voinut olla ostamatta. Lisäksi jäin kaipaamaan teejoulukalenteria, joten sellainen piti saada. Ruohonjuuresta sellainen sitten löytyikin - 24 erilaista makua sisältävä teeadventtikalenteri sopii minulle kuin nenä päähän.

Kyllä kelpaa joulua odotella!

Jos satun ehtimään, niin käyn lisäksi katsastamassa ystäväni Sallan luovaa nettijoulukalenteria tumblr.com sivustolta. On aina ylläri, että millainen "luukku" sieltä "avautuu"!

Millaisia joulukalentereita teillä on ollut? Entä onko tänä vuonna kellään kalenteria? :) 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Sushi goes Finland

Sushi on hyvää!
Pääasiallisesti tykkään syödä sitä hyvissä ravintoloissa, mutta nyt iski kova näpertelyinto, ja tätähän siitä seurasi... Eli sushia suomalaisittain.

Alunperin ajattelin käydä ostamassa ihan sushiriisiä samalla, kun jouduin ostamaan kaikki muutkin sushin olennaiset raaka-aineet. Mutta muistettuani Uuden Mustan parin vuoden takaiset kaura-ohra-testailut, kävin kurkkaamassa sivuilta reseptit läpi, ja jo vain, sieltähän löytyi ohje Suhit kaura-ohratäytteellä.
En tosin muuta kyseisestä ohjeesta toteuttanut, kuin tärkeimmän tiedon: kaura ja ohrasuurimot toimivat makirullien täytteenä sopivalla puolet ja puolet -suhteella. 
   Ennen kaupassa käyntiä vielä tsekkaus ruokakaappeihin: joo-o, löytyi sekä kaura- että ohrasuurimoita. Ja jääkaapissa lötkötti graavilohta. Kävin siis Ruohonjuuresta noutamassa luomuiset ja lisäaineettomat lisukkeet, kuten riisiviinietikan, mirinin, garin, umeboshit, wasabin ja noriarkit.
Ja näinhän syntyy:

Sushia Suomeksi
1 dl kaurasuurimoita
1 dl ohrasuurimoita
n.3 dl vettä
Suurimoille kastike:
1 rkl Miriniä
3 rkl riisiviinietikkaa

Täytteeksi:
graavilohta
kurkkua
omenaa
umeboshia
+ 1 rkl kermaviiliä kevätsipulilla

- Huuhdo suurimot kylmän veden alla. Heivaa ne sitten huuhdottuina syvän kattilan pohjalle ja kaada päälle kylmää vettä n. 3 dl. Jos aikaa on, anna niiden lillua vedessä pari tuntia. Jos ei ole aikaa, hyppää hätähousu sitten seuraavaan vaiheeseen.

- Aseta kattila liedelle ja laita levy kuumenemaan kuumimalle vaihteelle. Kun suurimot kiehuvat, alenna lämpö alimmalle tasolle. Anna kiehua n. 15-20 min. Jos mahdollista, älä avaa kattilan kantta keittovaiheessa, jotta höyry ei karkaa. Itselläni vesi oli jatkuvasti kiehumassa yli, joten jouduin raottelemaan lämmön alennuksen jälkeen kantta vähän väliä, kunnes kovin kiehuminen oli ohi...
Viimeistään kahdenkymmenen minuutin jälkeen laita levy pois päältä. Jätä kuitenkin kattila ja kansi paikalleen noin kymmeneksi minuutiksi.
Siirrä sitten suurimot toiseen astiaan, jotta ne viilentyisivät nopeammin. Laita astia vaikkapa kylmävesihauteeseen ja kääntele suurimoita (ei yksitellen vaan lusikalla kaikkia!). 

- Sillä välin kun suurimot viilenevät, sekoita kastike. Kuhan suurimot ovat viilenneet alle kädenlämpöisiksi, kaada kastike mukaan. 
Kun odottelet suurimoiden viilentymistä entisestään, pilko ja paloittele raaka-aineet odotellessasi. Kurkut ja omenat suikaleiksi, graavilohi myöksin pienemmäksi ja umeboshit kivettömiksi. Itse sekoitin umeboshien seuraksi ruokalusikallisen äidiltäni saamaa kermaviilikevätsipulikastiketta (jota minun ei toisaalta kolesterolin kannalta kannattaisi syödä...), sillä umeboshien vahva etikkainen maku kaipaa tasapainotusta. Soijajogurtti tai maustamattomat tuorejuustotkin toimisivat.

- Ota esiin noriarrkki. Jos et omista bambumattoa tai joogamattoa, laita noriarkki leivinpaperin tai tuorekelmun päälle. Länttäse sitten pari ruokalusikallista viilentyneitä suurimoita norin päälle ja taputtele littanaksi matoksi. Jätä norista pari senttiä paljasta reunaa, jotta makin saa "liimattua" kiinni!
Sitten vain jonoksi arkin poikki (samansuuntaisesti kuin norin paljas reuna) täytteitä niin kuin itse haluaa.
Kääri sitten alustaa apunakäyttän koko norimatto rullalle täytteineen päivineen kohti tyhjää reunaa. Stop ennen sitä! Kostuta reuna viileällä vedellä. Ja nyt saa kääriä loppuun!
   Itse tein 3 rullaa. Yksi oli graavilohi-, kurkku- ja omenatäytteinen; toinen taas umeboshikermaviili-, omena-, ja kurkkutäytteinen; kolmas oli sekamuotoisesti  täytetty graavilohta, krukkua, omenaa, umeboshikermaviiliä satunnaisissa pätkissä. Pyörittelin vielä 3 suupalankokoista graavilohinigiripalleroa, joista kahteen laitoin väliin wasabitahnaa.

- Tarjoiluun nokare wasabitahnaa, pieni läjä garia ja erilliselle pikkukulholle loraus vähäsuolaista soijakastiketta.

Tadaa! Elämäni ensimmäiset sussit.

Tämä on reippaasti suolaisempi sushi, kuin ravintoloissa tarjottavat jo pelkästään graavilohen vuoksi, vaikken itse lisännyt suolaa enää lainkaan. Kylmäsavulohi voisi varmaan toimia maukaammin! Suurimoiden pähkinäiseen makuun en halunnut yhditää myöskään sokeria, mikä yleensä kuuluu sushi su -kastikkeen (eli riisiin lisättävän riisiviinitekiikkaseoksen) normaaleihin raaka-aineisiin. Vaikka suurimoita tuli kypsyteltyä sellaiset puoli tuntia, kyllä niissä riitti enemmän purutuntumaa kuin riisissä. Lopputulos ei myöskään ollut yhtä tahmainen kuin riisillä suurimoiden vähäisen tärkkelyksmäärän vuoksi. 
   Olen silti aika tyytyväinen tuotokeen! Täysjyväistä sushia suomalaisittain, kuitenkin japnilaisia raaka-aineita kunnioittaen. 

Ehkä vielä joku kerta käyn ostamassa kunnon sushiriisti ja käytän vähemmän suolaista kalaa! Tai sitten pitäisi testata täysjyväriisi. Ja mitäs pohdinkaan sen kylmäsavulohen suhteen... ;)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Rasvoilla on väliä

Koin aikamoisen yllätyksen menneellä viikolla, kun lääkärini ilmoitti tuoreiden verikokeiden pohjalta, että minulla on lievästi kohonnut kokonaiskolesteroli.
   Olen luullut, että parinkympin ikäni ja terveelliset elintapani estäisivät minua sairastumasta Suomen yleisimpiin kansansairauksiin, mutta normaaliarvoa korkeampi kolesterolimäärä tönäisikin minut lähemmäksi mm. sepelvaltimotaudin riskiä.

Kumpi nyt olen? Kuva: Tuomas Ikonen

Katsotaas vähän miksi olen aiemmin olettanut, että kolesterolini
EI VOISI olla koholla:

- Olen kala-kasvissyöjä, eli ruokavaliooni ei kuulu tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä liharuokia saati kolesterolipitoisia eläimiä.
- En tupakoi.
- En syö makeisia, leivonnaisia tai sokeripitoisia ruokia kuin silloin tällöin
(ja silloinkin ne yleensä ovat lähinnä karjalanpiirakoita tai raakasuklaata)
- Olen käyttänyt lähinnä vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita.
- Syön päivittäin vähintään 500g kasviksia.
- Saan syödyistä ruoistani vähintään 25 grammaa kuitua päivässä.
- En syö "hötöhiilareita"
- En ole terveystaulukoiden mukaan ylipainoinen.
- En käytä alkoholia.
- Harrastan päivittäin ulkoliikuntaa vähintään 30 min.
- Olen niin nuori.

Ihan hyvältä on vaikuttanut, melkein kuin terveystiedon oppikirjoista! Vaan mikähän on sitten ollut pielessä, että kolesteroli on päässyt kohoamaan? Oletetut syylliset listattakoon:

- Melkoisen vähärasvaisesta ruokavaliostani puuttuu/on vähissä pehmeät kasvisöljyt sekä muut pehmeiden rasvojen lähteet.
- Minulla taitaa olla krooninen stressi.
- Syön kananmunia silloin tällöin, ja juustoissa en ole tuijotellut rasvaprosenttiin.
- Kohonnutta kolesterolia ja sepelvatimotautia on esiintynyt suvussa melkoisesti.

Ai niin ne öljyt...

Tärkein syy kohonneeseen kolesteroliarvooni sukurasitteen lisäksi on lähes satavarmasti pehmeiden kasvirasvojen vähäisyys. Päivittäinen rasvatasapaino tulisi olla 2/3 pehmeiden rasvojen hyväksi. Ja mitäs minä teenkään...
   En käytä leivillä minkäänlaisia voi- tai margariinilevitteitä, vaan olen sivellyt niiden päälle vaihdellen tuorejuustoa tai pähkinälevitteitä - joskus leipä menee ihan aunaturel. Lisäksi salaateistani on uupunut toisinaan kastike ja toisinaan kastikkeesta öljy (eli lähinnä olen viinietikkaa ja mausteita pirskotellut päälle). Pähkinöitä kyllä syön, niitä suorastaan himoitsen, mutta silti noin 10 kpl per päivä ei kyllä riitä, jos muuten päivän rasvalähteet tulevat kasvismunakkaasta sekä 17% tuorejuustolevitteestä. Niin, ja ruoanlaittorasvaakaan en oikeastaan omista: niin paljon höyrytän/keitän/paistan rasvatta - tai jätän sitten kypsentämättä ruokiani. 
   Kookosöljyä olen tosin käyttänyt silloin tällöin paistorasvana. Se on kyllä lähinnä tyydyttynyttä (eli sitä kovaa) rasvaa, mutta se ei kyllä sisällä ollenkaan kolesterolia, kasvituote kun on. Lisäksi sen rasvahappokoostumus eroaa eläinperäisestä tyyfyttyneestä rasvasta. Tosin  en ole löytänyt luotettavaa tietoa, mikä on kookosöljyn vaikutus veren kolesterooliin. Vanhan ajatusmallin mukaan kookosöljy on kovaa rasvaa eli siksi huonoksi kolesteroliarvoille, kun taas joissain tutkimuksissa on kookosöljyn havaittu laskevan triglyseridiarvoja ja vaikuttanut siten suotuisasti myös pahaan LDL-kolesteroliin... Noh, eipäs jumituta tähän yksityiskohtaan, se kun ei näytä olevan pääpahis minun ongelmassani!
   Kalaa olen syönyt vaihdellen välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus on viikkoja jolloin saatan syödä fisua viitenä päivänä viikossa, ja toisinaan en syö mitään kalaa viikkokausiin. Vaikka kala on eläin, ei se kuitenkaan ole mikään kolesterioliotus. Katkaravut sen sijaan ovat, mutta niiden muut ravitsevat ominaisuudet ovat niin hyödyllisiä veren rasva-arvoille, ettei niitä kolesterolin pelossa kannata jättää syömättä! Rasvaiset kalaruoat alentavat myös veren triglyseridiarvoja, ja auttavat siten verisuonia pysymään kunnossa. Mitä rasvaisempaa, sen parempaa! Eli kannattaa syödä muitakin vesiotuksia kuin vain tonnikalaa ja seitiä.

"Hei, olen terveellinen rasvainen silakka!"

"What Can I Do Now?" -mietin mää uutisen kuullessani. Mutta asiaa (ja syytä) pohdittuani ratkaisu taitaa olla selvä: lisää pehmeitä rasvoja ruokavalioon! En tosin lähde ostamaan Becelliä, vaan ajattelin lorautella enemmän öljyä ruokiini, nappailla pari kourallista enemmän pähkinöitä naamaani, ripotella erilaisia siemeniä enemmän lautaselleni sekä levitellä palmuöljyttömiä luomu pähkinälevitteitä leivilleni. Lisäksi jätän toistaiseksi maitotuotteet ja kananmunat kokonaan syömättä (voiko olla kala-vegaani? :D), ja syön siis kananmunan sijaan täysin kolesterolittomia tofu- ja tempeh-tuotteita. Pehmeä tofu kun on lisäksi ihan mahtava rahkan korvaaja. Myönnän kyllä, että hapanmaitotuotteita sekä raejuustoa tulee ikävä... Ja tosiaan, voisin syödä niitä rasvaisia kaloja säännöllisemmin - vaikkapa vähintään 2 kertaa joka viikkoa, kuten suosituksiin kuuluukin!

Tempehstä vaihtelua tofulle

Olen muuten ostanut kotimaista pellavansiemenöljyä! Se on yksi omega3-rikkaimmista kasviöljyistä, ja tietysti myös suotuisa tuttavuus veren rasva-arvoille. Ravinteikkaan rasvahappokoostumuksensa vuoksi se ei kuitenkaan sovellu kuumennettavaksi (silloin hyvät ominaisuudet tuhoutuvat). Olen nyt lorautellut sitä teelusikallisen verran aamupuuroni päälle, kuten joillakin on tapana laittaa voisilmä. Tämä on kyllä voisilmää terveellisempi vaihtoehto, että vink vink vaan. ;)

Ps.
Itse olen absolutisti, mutta tutkimusten mukaan viikottain nautittuna alle kaksi alkoholiannosta on todettu vaikuttavan suotuisasti veren rasva-arvoihin. Kannattaa ottaa huomioon, että tätä suuremmat alkoholiannosmäärät taas lisäävät kansanterveyssairastumisriskiä!

Lisää tietoa ja käyttämäni tietolähteet:


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Poikkeus sääntöön

En mielelläni tue monikansallisia pikaruokaketjuja, sillä yleensä niiden arvot eivätkä ruokatarjonta kohtaa omia mieltymyksiäni. Lontoossa käytyäni tosin ihastuin erääseen eväsruokakatjuun, joka ei ainakaan ollut hinnalla pialattu - eikä myöskään arvoiltaan. Kyseessä on Pret.

Kätevä lounas.

Pret on Brittiläinen ruokaketju, joka on toiminut jo 80-luvulta lähtien. Nykyään heidän ravintoloitaan löytyy kuulemma jo muualtakin eruoopasta, mutta suurin osa niistä sijaitsee edelleen the saarella. Vaikka ketjuun törmää lähes jokaisella Lontoon kadulla, se silti pyrkii pitämään ruokansa alkuperäisten arvojensa mukaisina. Myytävät ruoat ovat aina tuoreita sekä käsintehtyjä (tuotetakuu tarra löytyy aina ruokapakkauksesta), ja niissä pyritään suosimaan lähiruokaa sekä kestävää kehitystä.  
   Lisäksi Pret pyrkii ottamaan tuotannossaan huomioon ympäristön ja hiilijalanjäljen. Yritys myös tekee hyväntekeväisyyslahjoituksia valitsemilleen kohteille.

Totesin Lontoon reissulla, että Pret oli suhteellisen halpa ja terveellinen paikka syödä ollessani liikenteessä. Valikoimaan kun kuuluu kasvisvaihtoehtoja, täysjyväleipiä runsaine tuoreine täytteineen, salaatteja, wrapejä, myslijogurtteja, hedelmiä, pähkinöitä, myslipatukoita, teetä, kahvia.... Paikanpäällä syöminen on hieman kalliinpaa kuin take away, mutta kyllä ihan hyvillä mielin maksoin lisähintaa siitä, että sain istua ja syödä eväät rauhassa. 

Pret kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja niin se vähän onkin. Tai jos oikein aletaan pilkkua viilaamaan. 
Esimerkiksi roskia ei lajitella (ainakaan asiakkailla ei ole sitä mahdollisuutta), ja paksut majoneesit leipien välissä veloittavat muuten niin vihreänvehreiden sandwichien terveellisyyttä (noh, sentään majoneesi on kuulemma ihan oikeasti munista tehtyä!). Myös supersokerinen muromysli jogurtissa hunajan kera kieli myös näennäistä terveellisyyttä. Ja mitenkäs ne sipsipussit... Toisaalta pieni makea tai suolainen silloin tällöin välipalana tai jälkiruokana eivät ihmisterveyttä mihinkään kaada! Kohtuus siis kaikessa.
Mutta sitten tuli lisäksi pieni yllätys, kun kerran maistoin hummuswrapiä:
Jotenkin hämäävä pakkaus.

Valitettavasti kuva ei nyt ole ihan niin havainnollinen, kun olin jo ehtinyt syödä puolet kääreestä. Mutta siis, wrappakkauksen keskellä menee kartonki, jossa lukee prethandmadestuff etc. Kartonki estää näkemästä pakkauksen keskikohdasta sisälle. Ei siinä mitään, eihän kenenkään tarvitse tuijotella wraplättyä koko pituudeltaan - vai pitäisikö? Noh, wrap on leikattu kahdeksi puoliskoksi, jotka on kumpikin asetettu leikkuupuolet pakettien reunamuoveja kohden. Näiden puolikkaiden väliin jää about yhden wrap-puolikkaan mittainen tyhjä kohta, jonka peittää pakkauskartonki. Oooh, mikä runsauden illuusio!
   Noh, itseäni ei asia haitannut, wrapin pätkät kun riittivät minulle vallan mainiosti. Ajattelin vain, että joku tosi nälkäinen, joka erehtyy luulemaan kyseisät tuotetta pitkäksi ja suureksi, tulee pettymään karvaasti. Itseäni jäi vain mietittytti tuotteen hinta: onko se enää kohdillaan tämän size illuusion jälkeen?
Mutta enivei, hyvältähän tuo maistui.


Pret ketjun sisustus on tosi cozy, ja lempeät punertavat tiilielementit ja puiset pöydät eivät ollenkaan tee paikasta kylmää pikaruokatakewaymestaa. Lisäksi jokaisen Pretin seinällä on hauskoja faktatauluja, joissa kerrotaan yhtiön arvoista kekseliäiden ruokakuvien siivittäminä. Nuudelineulonta kunniaan!

Täytyy myöntää, että Suomeen palattuani Pretiä tuli vähän ikävä. Täältä kun ei löydy yhtään samankaltaista ravontolaa tai kahvilaa, jossa asioida. Mutta en tiedä, olisiko tällaiselle oikeastaan tarvetta, edes Helsingissä. Pysyköön Pret siis Brittien matkojen harvinaisena herkkuna.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Uusi lelu

Olen ollut jo vuosikausia utelias tietämään, kuinka monta askelta oikein harpon päivän aikana. Kävinpä sitten viimein Stockmannilta ostamassa lahjakortillani itselleni askelmittarin!


Kyseessä Omronin Walking Style III. Päivittäisten askeleiden lisäksi laite kertoo kuljetut kilometrit, kävelyllä kulutetut kalorit sekä poltetut rasvat ja ottaa se lisäksi aikaakin. Action-modella saa talteen erilliset lenkkeilyn tai retkeilyn tapahtumat. Mittari nollaa kävelyt keskilyöllä ja seuraava päivä alkaa taas ihan "alusta". Walking Style III muistaa kuitenkin seitsemän päivän ajan edellisinä päivinä syntyneet tulokset, joita voi jälkikäteen vielä tutkailla.
   Kaikki annetut arvot ovat keskimääräisiä tai suuntaa-antavia, enkä todellakaan luota kalori- tai rasvanpolttolaskuriin. Mutta päivittäisten askelten kiertymistä on hauska seurata. Näyttöön ilmestyy tuulettava pikku-ukkeli kun suositeltavat 10 000 askelta on täynnä. Whippiii!

Uusi lelu on ollut nyt käytössä pian viikon, ja on kyllä kannustanut kävelemään vielä enemmän (ja kyllä se lenkillekin sopii mukaan!). Haluan nähdä näytössä lisää tuuletuksia, hyvä minä! :D

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lunta vaan ei unta

Talvi yllätti nokkoset!

Koin melkoisen dejavún herätessäni samalla tavalla kuin painajaisunessani oli tapahtunut reilu kuukausi aiemmin. Eli avatessani verhot näin lumipeitteisen maiseman. Yäk, tuliko talvi jo nyt!?
   Tiedättehän, olen kesäihminen... Kuitenkin täytyy myöntää, että neljä aivan erilaista vuodenaikaa on myös mahtava juttu. Harmi vaan, että noin 70% vuodestani menee jonkinlaisessa kipsissä/horroksessa/huurteessa... Osa syynä on pimeys, joka saa mieleni matalammaksi, mutta isona ongelmana onkin kylmyys. Fysiikkani kestää hädin tuskin +10 astetta ilman että ääreisverenkiertoni laakkaa toimimasta, joten voitte vaan kuvitella mitä pakkanen aiheuttaa... Aivan, tunnottomat kädet, jalat ja kasvot ovat minulle arkipäivää, eikä se ole kivaa! Tekisin mitä vain päästäkseni tästä raajojen jäätymisestä eroon, mutta toistaiseksi mikään annettu neuvo ei ole tepsinyt.
   Talvi on kuitenkin kaunis vuodenaika (kuhan lumipyry ei estä näkyvyyttä). Sitä on mukava tarkkailla jostain lämpimästä luolasta teepannun äärellä... mmm... teetä...

Taivas enteilee lisää lunta...

Kylmyyttä vastaan koetin taistella lämpimällä - tai siis tulisella ruoalla. Chili sin carne on pyörinyt mielessäni, samaten ainekset kaapissa, odottaen sopivaa hetkeä hyökätä kattilaan. Lisukkeeksi päätin tehdä "kukkakaaliriisiä", mikä on tuttua mm. raakaruokapiireistä. 
   Idea "kukkakaaliriisissä" on vain hienontaa raaka kukkakaali riisimäiseksi lisukkeeksi. Oikeasti kyseinen korvike ei muistuta riisiä muuten kuin väriltään - kukkakaali on kukkakaali eikä se siitä riisiksi muutu vaikka kuinka jauhaisit. Raaka kukkakaali on lisäksi suutuntumaltaan aika rakeista ja lämpimän kastikkeen kanssa kylmää, joten päätin höyryttää kokonaista kukkista sen verran että kaalin koostumus hieman pehmeni ja otti hivenen lämpöä itseensä.
   Tällainen "kukkakaaliriisi" (kutsun sitä mielummin kukkakaalisilpuksi) on ihan hauskaa vaihtelua pääruoan lisukkeena. Se sopii hiilihydraatteja välttävälle ja ruokavaliotaan keventävälle. Tosiasiassa sillä on todella vahva ominaismaku, joten soosin maustamiseen kannattaa panostaa. Toisaalta mietin miksi pitää edes tehdä riisin korviketta, jos tykkää riisistä? Riisiäkin löytyy niin erilaisia, ja osa on ihan terveellisiäkin, esimerksiksi täysjyväriisit. Muita riisinkaltaisia terveellisiä jyväisiä lisukkeitahan on esimerkiksi ohrasuurimot tai spelttihelmet. Vaihtoehtoja löytyy.

Chili sin Carne ja Kukkakaalisilppu

Soosi:
1 purkki tomaattimurskaa TAI paseerattu tomaattia
jotain sipulia sopivasti (minulla oli purjon vartta)
2 valkosipulin kynttä
1 rkl vahvaa chilisoosia tai pari tipppaa tabascoa
1 purkki mustasilmäpapuja
korianteria
paprikajauhetta
ripaus ruususuolaa

Lisäksi 1 kukkakaali

1. Jos käytät tavallista sipulia, kuullota sitä öljyssä valkosipulin kanssa pannulla ensi alkuun mausteiden kanssa.

2. Lisää sitten tomaattimurska/paseerattu tomaatti. Tomaattimurska saa saostua pitkään - soosi ei saa olla vetinen vaan mehevä ja paksu.
- Minulla ei ollut muuten tomaattimurksaa eikä tavallistasipulia, joten heitin ensin paseeratun tomaatin kattilaan. 
- Kun paseerattutomaatti alkoi kiehua, heitin mukaan purjosipulinvarsisilpun ja valkosipulit. Lämpöä matalammaksi.
- Maustoin heti perään.

3. Kun sose on sopivan paksu, mukaan voi kaataa tölkkipavut.

4. Kukkakaali höyrystymään soosin päälle. n. 5 minuuttia riittää.

5. Ota kukkakaali pois höyrystä. Pilko kukkakaali tarjoilua varten silpuksi, joka tuntuu rakeiselta.

6. Kasaa aannos. Ihastele. "Ihan kuin ois riisii". Syö. "Ei oo kyl yhtään kuin riisii".

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

iLoveMe alias ex Kauneus&Terveys-messut

Lauantaina tuli visiteerattua iLoveMe:ssä, joka siis ennen kantoi nimeä Kauneus ja Terveys -messut.

Kauneuspuolelta tuli hankittua merisuola kuorinta-aine, joka sai minut ja äitini vakuuttuneeksi toimivuudestaan. Kädet olivat aivan kuin vauvan posket testauksen jälkeen, joten odotan innolla mitä tuloksia se saa aikaan vaikkapa säärille saunassa! Suolakuorinnan ilmeisesti uskotaan olevan parempi iholle, sillä se ei sokerin tavoin ruoki ihon bakteereja. Kuorintakäsittelyä ei saa tehdä kasvoille, ainoastaan käsille/vartalolle.

Hyvästi sokerikuorinta, tervetuloa merisuola. Kuva: heidimakeup.com

Terveysosasto oli taas valtavan kokoinen ja se oli täynnä kaikenlaista näytteilleasettajaa, esiintymislavaa, luentolavaa ja lajitestausaluetta. Rytmi-lavan kohokohta oli lauantaina puolen päivän aikoihin, kun Helsinkiläisen Himo-kuntoklubi esitteli lajitarjontaansa. Myös huuppaus oli edustettuna viihdyttävän M(e)ow! -ryhmän puolesta. Lisää tietoa huuppauksesta pääkaupunkiseudulla Merkun MoodForHoop-sivuilta www.moodforhoop.fi.
     
Messuilla oli myös maistiaisia laihdutusvalmisteista raakasuklaaseen asti. Vähän ehkä nauratti, että puuroa oli maistattuttamassa ainakin kolme eri näytteilleasettajaa. Itse olen aamupuuron nimeen vannoja, mutta en kyllä muista millloin viimeksi on näin aktiivisesti promottu sitä terveystuotteena. Ihan hyvä vain, kyllä minulle maistuu! :D

Sain muuten iLoveMe-tapahtumassa viimeinkin kunnon katsauksen hiusteni kuntoon. Kiitos siitä kuuluu Hiusakatemialle, joka oli paikanpäällä asiantuntijoineen ja mikroskooppeineen. Messutarjouksena oli parin kympin hinnalla kahdenkymmenen minuutin mittainen hiusnäytteestä tehty mikroskooppitutkimus. Siellähän sitten selvisi, että stressin lisäksi hiusjuuriani rasittaa talipunkin tuomat bakteerit. Erittäin mukava asiantuntija antoi minulle selkeät hoito-ohjeet sekä tarkat tuotteet, millä ongelmaa voi lähteä hoitamaan.
   Olin jo kauan miettinyt Hiusakatemiaan pistäytymistä, mutta onneksi tämä mahdollisuus suorastaan käveli vastaan (tai minä kävelin sitä päin..). Uskon jatkossakin käyttäväni heidän palvelujaan, sillä he tietävät, mitä tekevät.
  
Ai niin. Mainitsenpa vielä, että äitini muuten osti messuilta Apipollen Immuno Luomu Hunaja -siitepölyvalmistetta. Sen kerrotaan auttavan siedätyshoitona erilaisiin allergioihin. Itselläni ei allergioita ole havaittu, joten en aio kokeilla kyseistä tuotetta. Mutta jos jollain lukijalla sattuu olemaan allergioita/ristiallergiaoireita, suosittelen lukemaan lisää kyeisestä valmisteesta Kerimeden sivuilta.

torstai 11. lokakuuta 2012

Kauden antimia

Hei vaan ja anteeksi taas tämä hiljaisuus!

Kirjoittamisen siemeniä olen keräillyt, mutta suurta jutun juurta en ole ehtinyt päässäni kehitellä. Lähinnä palasia aiheesta sun toisesta olen pyöritellyt päässäni, mutta pysyn mielummin hiljaa, jos en saa mielestäni kunnolla asiaa suollettua. Aivoni ja tekemiseni ovat reilun kuukauden ajan olleet aika lailla ihan omissa jutuissa...

Selittelyt sikseen ja sitä asiaa taas kehiin!

Enkös minä niin rakastakin kaikkea ekoloogista kuten kausiruokaa, luomua, kestävääkehitystä... Jo vain! Olen ihastellut, kuinka olen ensimmäistä kertaa elämässäni paremmin perillä siitä, milloin on minkäkin kasviksen sato/kasvuaika. Ennen tietoni tämän suhteen perustui lähinnä uusiin perunoihin ja mansikoihin, mutta nyt alkaa repertuaarini laajeta. Ja ei siihen paljoa vaivaa tarvita, kun kaupoissa vaan etsii niitä suhteellisesti halvempia ja tuoreimman tuntuisia herkkuja.
    Lainasin kirjastosta Ewa Skiöldebrandin Parasta kausiruokaa -teoksen. Se sisältää paljon vinkkejä terveelliseen ja mahdollisimman luonnonmukaiseen kausilähiekoruokaan. Ruokasesongit on kerrottu jokaiselle kuukaudelle, lisäksi kirjasta löytyy kattavasti reseptejä. Valitettavasti kasvissyöjä ei resepteistä hirveästi hyödy, paljon on lihaa ja riistaa käytettynä, mutta sesonkivinkit ja kauniit kuvat ovat mieleistä silmäiltävää.

Tässä omana vinkkinä eräs syyskuinen ateria, joka onnistuu vielä lokakuussakin:

- kylmäsavulohta
- höyrytettyä ruusukaalia ja porkkanaa
- currykaalisipulimuhennos ja puolukoita

1. Laita kaalit ja sipulit muhimaan pieneen määrään vettä. Jos teet kerroskattilassa, laita kaalisipulin päälle höyrytysosaan ruusukaalit ja porkkanapalat kypsymään.

2. Odotoa, kunnes kaikki kasvikset tuntuu sopivilta haarukan kärjellä tökittäessä. Kaalisipulille voi lisätä nestettä jos uhkaa kuivua/palaa pohjaan. Lisää curry ja anna muhia hetken aikaa.

3. Laita kaikki lautaselle. Jos kylmäsavulohi on valmiina siivuina, lätkäise sitä mieleinen määrä annokseen. Laita tuoreet tai pakastetut puolukat (myös survos käy, hillosta en osaa sanoa) currykaalisipulimuhennoksen päälle.

4. Haarukka käteen ja syömään.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Melkein luonnolliset hiukset

Luulitteko jo että hiushössötykseni ovat jo ohi? Pahoitteluni vaan, mutta ne eivät ole. Nyt vähän tilannekatsausta.

Oman hiusvärini takaisinkasvatus on sujunut hitaasti mutta varmasti. Ajoittain on tullut vahvoja mielitekoja a) värjätä hiukset ihan millä tahansa värillä ihan minkä tahansa värisiksi, b) leikata hiukset kokonaan pois. Onneksi en ole niin impulssiivinen ihminen, että olisin fiilisten tullessa ryhtynyt vain tuumasta toimeen. Tällä hetkellä siis koko kuontaloni on jo lähes tulkoon "itseni värinen".

MegaZoom takaraivoon

Maantienvaaleanharmaatahan sieltä paljastuu aina entistä enemmän. Kesä on tietysti vaalentanut otsahiuksia eloveenaisiksi, mutta muuten olen pikkuvanhan harmahtava. Olisi toki mukava jos harmahtava sävy olisi trendikäs kirkaanhopeanvalkoharmaa, vaan eipä luontoäiti vielä sellaisiin ihmeisiin tässä iässä ryhdy. Tyytyminen siis siihen mitä on suotu...

Vaan hiusmalli on se ikuinen ongelma. Kun ohuet ja harvat hiukset eivät oikein näytä miltään, ja niihin on vaikea löytää sopivaa ja hienoa leikkausta, olen piilottanut pääni lähes koko kesän ajan kuiturastakasan alle.
   Alkukesästä käytin mustia ja astetta liian vaaleita valmisrastoja päässäni, mutta sitten kaverini suositeuksesta löysin vapaaehtoisen tekemään minulle custom made -kuidut. Ihanaa! Ensimmäistä kertaa joku toinen takutti juuri sen värisiä kuituja juuri sen paksuisiksi pötkylöiksi kun itse halusin. Homma ei tietysti ollut ilmaista, mutta pääsin näin tuttavatyövoimaa käyttämällä huomattavasti halvemmalla kuin ammattikampaajaa käyttäessä. Ja tältä näyttää lopputulos:

Pituutta on.

Ihanan pitkät, tuuheat ja kevyet pötkylät tuli saatua. Olen niin onnellinen! Nuo ovat kohta olleet päässäni kuukauden verran ja hieman on kiinnitykset löystyneet niskasta sekä hiusrajoilta, mutta niitä pystyy itse kiristelemään. 
   Väri on todella lähellä omaa tukkaani. Rastoissa on yhdistettynä tummepaa ja vaaleampaa blondia sävyä sekä lisänä mustaa niskan alueella.
Katsotaan kuinka kauan pysyvät päässtä, ainakaan vielä en tahtoisi ottaa niitä pois!

perjantai 3. elokuuta 2012

Kesä älä jätä

Ei ole mikään salaisuus, että olen kesäihminen. Tuoreet kasvikset, (mahdollinen) aurinko, (harvinainen) lämpö, ihmisten eloisuus, tapahtumat ja keskimääräistä korkeampi mieliala tekevät vuodenajasta minulle jokseenkin erityisen. Vaikka elokuu onkin vielä kekäkuukausi, on se myös merkki kesän loppumisen lähestymisestä. Pian pienet ja isommatkin koululaiset könyävät opinahjoihinsa, osa työlomalaisista viettävät viimeisiä vapaapäiviään ja kaupat täyttyvät tummanvärisistä, lämpimistä vaatteista.

Tässä olkoon tämä nyt kesän ylistys, top 3, mitä jäänyt tältä vuodelta mieleen. Kunniamaininnat listan lopussa.
Huom: listauksesta huolimatta aion jatkaa tätä kesää niin kauan kuin ilmoja ja fiilistä riittää!

1. Nightwish

Ruisrock 7.7.2012

Elämäni rakkaus ja onneni lähde. Bändi on harvinaista herkkua Suomessa ja siksi heidän keikoistaan otetaan kaikki irti mikä lähtee. Tänä kesänä se oli Yövissy livenä eturivissä x 3. Ilman heitä ei olisi minua.

  2. Kauden herkut




Ignooraa muoviroska, huomaa herkkuruoka

Marjat, hedelmät, vihannekset... Hekkuja herkkuja!
Kauden herkuksi lasken myös jäätelön ja jugurttijäätelön. Suussasulavaa.

3. Hooppailu

 Salla näyttää mallia, miten vanteen kanssa poseerataan

Vannetanssi. Hulavanne ei ole vain lasten juttu, vaan se on monipuolisen luovuuden ja liikkeen lähde kaiken ikäisille. Hyvin koukuttava harrastus. Kesä tarjoaa upeat puitteet: puistot, pihat, kesämökit, festarit... Vanne mukaan ja antaa mennä.

Maininnan arvoiset:

+Ystävät ja kaverit!
He oikeastaan sisältyvät osaltaan kaikkiin top 3 listan asioihin. Onhan Nightwish edelleen mahtavaa, kasvikset herkullisia ja huuppailu hauskaa vaikka yksin olisikin. Mutta jaettu ilo kaksinkertainen ilo!

+ Hyvä sää.
Tämä kesä ollut aikasta viileä ja sateinen, mutta minua onnisti, ja kaikkina "tärkeinä" päivinä ja tapahtumien aikana sää oli mitä parhain. Minulle riittää, että säät suosivat silloin kun sitä tarvittiinkin.

+ Matkustus.
Ulkomaille en valitettavasti päässyt, mutta Suomea tuli nähtyä ja kuljettua sitäkin enemmän mm. festareille matkatessa. Voin sanoa, että mm. Turku ja Kuopio ovat todella kauniita kaupunkeja.


***

Ja muistakaa: ei kesä vielä tähän loppunut. Ottakaa ilo irti ja nauttikaa ihmiset!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kesällä jugurtit jäätelönä

Viime kesänä maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni frozen yogurtia, alias jäätelöjogurttia, ja tein sen loistomestassa eli Iso Roban Kipossa.
Tänä kesänä en ollut vielä ehtinyt kipolliselle, mikä tarkoitti jäätelöjogurttihimoni kasvamista. Sivuoireena tuosta himosta tein uusia havaintoja ympäristössäni: "Tuoltakin saa frozen yogurtia nykyään, ja tuolta!" En ole kuitenkaan tarttunut helppohin houkuttimiin ennen Ruisrock 2012 reissuni päättymistä. Menin siis ostamaan itselleni Spice Icen Frozen yogurtin, jota on muuten isosti mainostettu kyseisillä jäätelökojuilla.

Se oli virhe. Iso virhe. Hinta oli pöyristyttävä: 4,50 euroa pienestä jogurtista yhdellä lisukkeella. Rakenne ja maku eivät todellakaan olleet kohdallaan. Maku muistutti enemmänkin pehmistä kuin jogurttia. Lisäksi rakenne oli lian jäähileinen.
Ei kiitos Ingmannin frozen yogurtille (kuva: spiceice.fi)
Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin lisukkeeksi valitsemani kiivin palaset olivat mehukkaita. Mutta rasiallisen kiivejäkin saa halvemmalla kuin yhden Spice Icen jogurtin - suosittelen siis mielummin rasiallista kiivejä kuin heidän frozen jogurttiaan.

Paljon muitakin uutuusjäätelöjogurttipaikkoja olisi testattavana (niitä on tosiaan ilmaantunut kuin sieniä sateella), mutta en tiedä tämän harha-askeleen jälkeen, että kuinka rohkeasti uskallan enää niissä maistella.
Turvallisin ja herkullisin valintani on edelleen Kippo! Sieltä saa frozen annoksensa soija- tai maitojogurtilla, ja lisukkeet ovat korkealaatuisia. Lisäksi yrityksen arvot ovat kohdallaan: suositaan luomua sekä reiluakauppaa ja vaalitaan terveyttä herkutellen.
Kippoon siis ensikerralla!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Viherpesua

Siivousvälineet. Niitä on viime aikoina tullu hankittua ja vertailtua.
Wc-pesuaine, keittiöpesuaine, hankauspesuaine, lattianpesuaine, astianpesuaine, pyykinpesuaine, harjat, rätit, lastat... Nykyään huushollauksesta ei taida selvitä pelkällä etikalla ja soodalla.
   Moni ei kiinnitä huomiota, että pesuaineet ovat todellisuudessa melkoisia kemikaalilitkuja, joita jokainen kaataa viemäriin litratolkulla jokapäivä. Koulussa opetettiin joutsenmerkit, avainliput ja ehkäpä jotain pH-arvoista, mutta kuinka moni kurkkaa ostamastaan purkista muuta kuin merkin nimen ja hinnan?
   Itse yritin syynätä pesuainepurkkeja ja tehdä ympäristöäsäästäviä valintoja ja tukea kotimaista. Hankalaa? Ehkäpä. Täytyy myöntää, että en kaikkia siivousvälineitäni ostanut yhdestä saati kahdestakaan kaupasta. Tässä hieman valintojani:

- Yleispesuaineeksi tuli kotimaisen mäntysuopa. Se on jo lapsuudesta tuttu lattianpesuaine, joka tuoksuu hyvältä.
- Pyykinpesuaineeksi Samu-pesupähkinöitä. Tämä on ensikosketukseni pesupäkinöihin, enkä ole vielä niitä kokeillut. Odotan jännityksellä ensimmäistä pesutulosta. Ostettu Ekottimesta.
- Käsisaippuaksi kotimaista Ole Hyvä mintuntuoksuista nestesaippuaa. Hellävaraista ja tuoksuu hyvältä.
- Astianpesuaineena Fairy omenaa. Oli tarjouksessa ja tarvitsin sitä heti.
- Lattiaharjat kotimaista käsityötä, juuresharja kotimainen sokeankäsityö. Löytöjä Hakaniemen hallin Elokaunokista.
-Hankauspesuaine Ruohonjuuresta.
-Biohajoavia Vileda Wettex-rättejä, joiden ostamisella tuetaan lapsia.

Ole Hyvää, hankausainetta ja lapsiystävällisiä biohajoavia rättejä.

Olenko viherpesun uhri? Ehkäpä, mutta näillä välineillä saa huushollauksen ihan hyvin käyntiin.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Keväthöystöö

Taas on vuosi vierähtänyt, joten kauppojen vihannesosastot alkavat pullistella kevään satoa. Tarkoittaa siis sitä, että lautasille voi taas asetella nätisti varhaiskaalia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, kotimaisia tomaatteja ja kurkkuja ilman että maksaa itseään kipeäksi.

Tässäpä pieni kasvishöystöresepti:
1 kukkakaali
1 kesäkurpitsa
1 porkkana
1 tomaatti
1 rkl ruokaöljyä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 rkl tandooritahnaa/mausteseosta
1 tl kanelia
1 tl currymaustetta
hippunen suolaa

- Pese ja pilko vihannekset sopiviksi suupaloiksi (testaa kokoa popsimalla vihanneksia koko ajan). Lisää öljy kasariin ja heitä kesäkurpitsat kuullottumaan.

- Lisää loput vihannekset ja tomaattimurska. Anna hautua kannen alla, kunnes kukkakaali ja porkkanat ovat kivasti al dente.

- Haudutuksen loppuilla lisää kaikki mausteet ja sekoita hellävaroen.

- Syö höystöä lisukkeena, pääruokana tai hupina. Erilaiset siemenet (seesamin-, auringonkukansiemenet) sopivat hyvin ripoteltaviksi päälle.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Siivoa ja löydä

Tiedättekö miksi kannattaa pitää siivouspäivä?

... no juu, onhan se mukava, että paikat tulevat siisteiksi. Mutta vielä mukavampaa on tehdä löytöjä omista nurkista!

Näin kesän kynnyksellä sain sitten itselleni ne kauan kaipaamani huopikkaat:


Komeron perältähän sellaiset löytyi. Eikä kukaan meidän perheestämme muistanut niiden olemassaoloa! Hälyttävää tällainen länsimaalainen tavaranpaljous...

Noh, onneksi on sitten ensitalvea varten lämpimät kengät valmiina. Vähän ehkä harmittaa, että ostin tänä talvena uudet kengät Lahtisten puutteessa. Tosin vielä enemmän olisi harmittanut, että olisin ostanutkin ne Lahtiset nyt kun nämä löytyivät! :D

Kaikki vaan siivoamaan!

ps. Tänään olikin Siivouspäivä, jollloin ympäri kaupunkeja oli kirppiksiä ja muita käytettyjen/hyödyttömien/keräiltyjen tavaroiden myyjäisiä.

torstai 3. toukokuuta 2012

Vielä on housua jäljellä

Muistaako kukaan valmistujaismekkoani, joka oli tehty keinonahkahousujen lahkeista? Housujen minimaalinen loppuosa (lue: niiden yläosa) on ollut minulla tallella, odottelemassa inspiraatiota ja lisähyötykäyttöä. Koska olen aivan äärimmäisen hullaantunut erilaisiin sortseihin, niin mikäs sen parempaa kuin tuunata jo sortisien mallisista housunpätkistä käyttökelpoiset,

Valitettavasti unohdin ottaa lähtötilanteesta kuvan. Noh, kuvaillaan siis housun riepuja ennen tuunaamista: eli lahkeiden puuttuessa olivat lahkeiden tyngät erimittaiset sekä epätasaiset. Housujen koko oli minimaalinen eivätkä ne ole koskaan mahtuneet minun ylleni, sillä luustoni (ja sittemmin jenkkakahvani) ovat ottaneet vastaan.

Mitä siis tein jäljellä olleelle vaatekappaleelle:
- Lisäsin leveyttä sivusaumoihin. Käytin siihen vanhojen mustien farkkujen lahkeita.
- Tasasin lahkeiden pituuden sekä pidensin niitä. Käytin siinäkin vanhoja farkkuja apuna.
- Muotoilin, eli tein niistä istuvammat.

Lopputulos on ihan rock:

Onpas epäkorretktit kuvat... Olisi varmaan sittenkin pitänyt kuvata sortsit ihan vain lattialla lojumassa. :---D

Joka tapauksessa, en tiedä onvatko sortsit enää kovinkaan muodikkaat. Nahka/keinonahka taitaa olla jo so last season, mutta eipäs minulla ole ollutkaan tapana pysyä muodin hermoilla.
Nämä taitavat ollakin rennon hevimetallit festaripantsit.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Messupäivä

Teimme äitini kanssa jo perinteeksi muotoontuneen visiitin Helsingin Messukeskuksessa järjestettyyn Pet Expoon. Söpöilimme marsuille, ihastelimme kissoja ja nauroimme suloisen huvittavalle kaniagilitylle. Tuliaisiksi kotiin ostimme "Beware Guinea pigs" -kyltin, jotta voimme varoittaa vierilioitamme jo heti kättelyssä.

Samaan aikaan Messukeskuksessa oli neljä muutakin messua: Lapsi Messut, Model Expo, Kädentaito Messut sekä Outlet Expo. Tulihan sitä sitten kierrettyä niidenkin alueilla, kun samaan hintaan sai siihen mahdollisuuden.

Lapsimessuilla intouduimme taas ruoasta. :D Olin iloinen, että luomu ja ekologiset arvot olivat taas vahvasti esillä näytteilleasettajilla: esim. Semper maistatutti herkullisia luomu omenasoseita, ja lastenvaatemerkkeissä vilahteli sana organic. Tiedän kyllä, etteivät tällaiset teot maapalloa pelasta, mutta parempia ne minusta on kuin lisäainemättöruoka tai made with lapsityövoima.

Lisäksi Chiquita tarjosi astetta terveellisempiä välipaloja nälkäiselle messuväelle: banaaneja tietysti! Ei ollu reiluakauppaa eikä luomua, mutta hedelmää ja hyvää!

Erityisen iloinen olin Biokian Supero - marjaständistä! Viime vuonna ostin kassillisen ihania kuivattuja marjoja, joista viimeiset mustikkajauheen hiput päätyivät vasta tänä aamuna kaurapuuroni sekaan. Siksi olin jo haaveillut täydennyksestä. Tällä kertaa ostin vain Tyrnijauhe-uutuuden ja sain kaupanpäällisiksi vielä Puolukkajauheen, kun rupattelin mukavia ständillä (ja paljastui, että olen ollut tyytyväinen asiakas). Ihan mahtavaa!

Tuli myös bongattua Pet Expon puolelta Aloe Vera -tuotteita myyvän kojun, jolla maistelimme karpalo-omena-aloe vera -juomaa. Aloe veran terveysvaikutukset ovat tieteellisesti todistettuja ja sitä on käytetty lääkinnällisissä sekä hyvinvointia vaalivissa tarkoituksissa jo kaaaaauan. Yksi kannullinen karpaloista aloemehua päätyikin sitten ostoskassiimme.
Luomua ja toivottavasti yhtä terveellistä kuin meille kerrottiin. Juoma on The Forever Aloe -merkkistä, ja sitä saa suomesta vain tietyiltä välittäjiltä (kuten nyt tuolla messuilla).

Kaupan päällisiksi saimme valita yhden pikkutuotteen, ja minä halusin Aloe Lips -huulirasvan! Olen aiemmin saanut perheystävältämme kyseistä huulibalsamia, ja siitä tuli heti lempparini. Se ei kuivata huulia tai jää ikäväksi kalvoksi ihon pintaan. Aloe Lipsiin muodostuu riippuvuus sen käyttömiellyttävyyden takia.

Kädentaito Messujen puolella ihastelin eryisesti Kirjava Kippura -nimisen keramiikkayrityksen töitä. Iloinen ja rento kauppias kertoi mielellään mm. mukiensa valmistamisesta ja käyttöturvallisuudesta. Kaikki tuotteet olvat kotimaista kästiyötä, ja keraamiset astiat ovat korkeapoltettuja, joten ne kestävät lämmityksen sekä konepesun. Suosittelen tutustumaan heidän sivuihinsa, löytyy mm. hyvä lahjaideoita ja sisutusinspiraatiota. Kaunista ja kotimaista!

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Sulkasato

Kevät tuli, lumi suli, ja lumen alta esiin tuli bätmäään. Tämä siis meinaa, että on taas se aika vuodesta, jolloin eläimet vaihtavat turkkinsa väriä, ensimmäiset kukkaversot pilkahtelevat lumirajojen alta ja hailakan harmaan luonnon ulkonäkö kaunistuu silminnähtävästi. Minulle on vain tainut tulla syksy. Tämä tunne tuli ensimmäisenä, kun otin irti kuiturastapehkoni lähes parin kuukauden yhteiselon jälkeen.

Bye bye beautiful

Olin jo tottunut pitkiin, paksuihin ja näyttäviin "hiuksiini". Kuitenkin loppuvaiheessa ne alkoivat olemaan jo aika törkyisennäköiset: kiinnitykset löystyivät, ja jonkin verran likaakin oli tarttunut mukaan, mikä ei valitettavasti shampooopesulla poistunut.
   Oi mikä kaljuolo. Miksi? No sen lisäksi, että maassa lojui läjä pötkylöitä, oli vielä omista hiuksitani irtikammattuja takkumöykkyjä siellä sun täällä. Ajatelkaas: jos ihmiseltä irtoaa n. 100 hiusta päivässä, ja sitten tuleekin tilanne, jolloin irtoavat hiukset eivät pääse luonnollisesti putoamaan kauaksi juristaan, vaan kulkevat parin kuukauden ajan päivittäin mukana tiukoissa leiteissä, kunnes tulee päivä, milloin letit avataan, jolloin kaikki päivittäin irronneet (mutta silti mukana kulkeneet) hiukset pääsevät viimein putoamaan, niin siinähän on sitten parituhatta irtohiusta kerrakseen. Mukavaa.
   Ja tosiaan, kuiturastat ovat olleet kiinni omissa hiuksissani letytettyinä, joten voitte vain kuvitella mikä afro siitä syntyy, kun letit ovat viimein aukaistu ja kammattu auki (riittäköön tämä kiharatakkumöykkykuva demostroimaan kuontaloni kuntoa).

Ei villakoira vaan hiuskoira

Eniten kuiturastojen pitkäaikaisesta kiinnityksestä kärsi päänahkani ja hiusteni latvat. Pahimmat paukkupakkaset sattuivat juuri rastojen kiinnitystä seuranneisiin viikkoihin, jolloin ihoni kuivuu muutenkin. Siksi pidin kaikella mahdollisella tavalla huolta päänahan kunnotusta sekä hygieniasta. Omien hiusten latvoille en pystynyt tekemään kauheasti mitään sillä välin, kun pötköt olivat päässäni. Hoitoaineet imeytyivät pesusienen lailla tukkarykelmään, ja siksi suihkin päähäni vain silloin tällöin jotain jätettävää hiusbalsamia. 
 Tein perusteelliset hoitotoimenpiteet, kun omat hiukseni olivat taas vapaina. Tämä sisälsi kunnolliset hiusten ja hiuspohjan pesemiset, hoitavan hiusnaamion käytön sekä kampaamokäynnin, jolla sain pois huonoimmat latvat. Lisäksi pyykkäsin irrotetut rastat pesukoneessa.

Ja kaikesta tästä vaivannäöstä huolimatta minulla on ikävä kuiturastojani. En ihan heti laita niitä uudelleen, sen verran täytyy leputtaa omia hiuksiani, mutta mietin jo, mitä tässä seuraavaksi keksisi. Pari kuukautta meni kuin siivillä, sillä silloin bad hair dayt eivät vaivanneet näkyvästi. Nyt oma tukka (jossa juurikasvu on muuten jo kirinyt varmaan kymmensenttiseksi!) tuntuu hyvin tylsältä. Tässä sitä podetaankin sitten hiuskrapulaa urakalla.
Kyllä nyt kesäksi jotain pitää keksiä...

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Ja taas asian vierestä

Olen pahoillani, että viime postaukseni ovat olleet hieman "aiheen ohitse", jos ajattelee blogini yleislinjaa. Ja pahoittelen, että tämäkin kirjoitus on taas mitä on.

Päätin osallistua Nuclear Blastin järjestämään Nightwish videokilpailuun.
Toivon, että videon katsoneet painaisivat Juutuubissa "tykkää"-nappulaa - edes säälistä. :D Täytyy nimittäin myöntää, että oman kisavideoni kuvanlaatu ja tekotaiteellisuus ovat aivan omaa luokkaansa! Ihan järkyttävä lumipyry oli juuri saapumaisillaan, kun metsässä yritin harppoa, huuppailla ja kuvailla. Kaiken lisäksi kahdesta mukana olleesta kamerastani loppui paristot kesken. Kolmannella kameralla sitten sain matskun jotenkin kasaan.

Mutta pidemmittä selittelyittä videota kehiin:
Joo! Aika nolo. :----D

perjantai 9. maaliskuuta 2012

One Lovely Blog Award


1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.

2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.

1. Kiitoksia Imaginaerum - blogin Heaven Queenille, joka aivan yllättäen antoi minulle tämän tunnustuksen. Olen otettu!

2. Ja siispä, random faktoja tulkoot:

- Syön joka aamu puuroa. 

- Olen kesäihminen.

- Nightwish aiheuttaa minussa suuria tunteita (orly?).

- En ole koskaan juonut kokonaista kuppia kahvia.

- Enkä ole koskaan juonut yhtäkään alkoholiannosta.

- Enkä ole polttanut yhtäkään tupakkaa.

- Ja ei, kaikesta tästä huolimatta en ole uskovainen.

3. Olen tylsä, enkä jaa tunnustusta eteen päin. Syyksi laitan, ett blogit joita seuraan, tuskin ottaisivat tunnustusta sen kummemmin vastaan. Kaikki seuraamani bloggaajat tämän awardin kyllä ansaitsisivat, joten jos tunnistat itsesti - feel free to catch this. :)



maanantai 5. maaliskuuta 2012

Once I had a dream and this is it!


"`Twas the night before

When all through the world
No words, no dreams, then one day.."


Tämä oli yksi uskomattomimmista reissustani koko elämäni aikana, ja varmaankin uskomattomin Nightwish keikka jolla olen ollut (vaikka niitäkin on kiertynyt nyt 12), ja onneksi se oli kerrankin extrapostiviivisella tavalla uskomaton...

Huom!
- Sisältää Nightwishin keikkaspoilereita! (mm. settilista, pikkujuttuja showsta)
- Haluan vain jakaa yhden elämäni onnellisimmista hetkistäni. En halua kerätä postauksellani kateutta tai kerjätä huomiota, ainoastaan kertoa, mitä koin, näin ja tunsin.
- Short explanation about this post in  ENGLISH in the bottom of the text.

***

Olin ostanut lipun Nightwishin Vuokattihallin konserttiin heti sinä päivänä, kun liput tulivat myyntiin. Talven aikana suunnittelimme ystäväni kanssa, että hänkin lähtisi pohjoiselle keikkareissulle mukaan, mutta valitettavasti lippuja ei ollut hänelle enää yhtään jäljellä.
   Tarkoitus oli, että Kainuussa asuva isäni veisi minut autolla konserttipaikalle, ja noutaisi minut sieltä sen jälkeen pois. Samalle viikonlopulle osui hänen talvilomaviikkonsa alku, joten suunnittelimme, että ajaisimme konsertin jälkeisenä päivänä vielä eteläiseen Suomeen. Kun kauan odotettu keikkaviikonloppu korvessa oli viimein koittanut, kuulin, että Vuokatissa olisi vielä luvassa viralliset jatkot, mitkä kiinnostivat minua. Laskin, että nyt 1+1 ei olekaan enää 2 ja logiikka koko reissusta puuttui. Miksi ajaisimme reilu 100 kilometriä edestakaisin yhteensä 4 kertaa parin päivän sisällä? Pahin ajo-osuushan tapahtuisi vielä mahdollisesti aamuyöllä, ja jatkosuunnitelmien takia aikataulutuskin heittäisi häränpyllyä. Päätimmekin isäni kanssa, että minulle varataan hotellihuone keikkapaikan lähimmästä hotellista, jonne voisin kipittää nukkumaan heti kun siltä tuntuisi (näin takaisimme etten eksyisi kylillä haahuillessani  paleltuisi hankeen väsyksissäni). Olin ihmeissäni, kun sain vielä huoneen hotellista! Päättelin, että Vuokattihalli olisi sen verran pieni, ettei yleisöä mahtuisi sinne mitään kymmeniä tuhansia, ja varmaan monet yleisössä olisivat lähipitäjiltä, ja lähtisivät vielä kotiin päin tapahtuman päätyttyä.

The morning of the whatthehellishappening-day

Jo ajoreissulla mulla oli tippa linssissä. Kuuntelimme autossa Imaginaerumia huristellessa läpi korpimaisemien ja vaarojen auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta (soundtrack of the day!).
   Perillä ystävällinen hotellin henkilökunta otti minut vastaan, ja infosi minua viikonlopun ohjelmasta. Isäni tehdessä lähtöä, huomasin, että hyvin tutun näköinen hemmo joi aulassa kahvia. Sehän on Marco Hietala! Änkytin heiheit isälleni ja suuntasin hissille hämmentyneenä, ja samalla äitini soitti ja kysyi joko olen perillä. Sopersin hänellekin varmaan jotain todella selkeää, sillä näkökentälleni ilmaantui vielä Emppu. Lopetin puhelun ja tilasin hissin hämmennyksen vallassa. Saman aikaan Yövissyn blondit pojat poistuivat aulasta ulos (varmaan sound checkiin matkalla).
   Astuin upeaan hotellihuoneeseeni ja hihkuin innosta. Mietin vain, että onko tämä totta! Minä olen samassa hotellissa lempibändini kanssa? Uskomatonta.
Purkasin kassini, räpsin kuvia ja ryhdyin syömään eväitäni.
Mutustelun jälkeen laittelin itseni keikkakuntoon (you know - meikit ketjut ja vyöt). En malttanut jäädä hotellille sen pidemmäksi aikaa, vaan suuntasin keikkapaikalle jonottamaan n. 40 minuuttia ennen ovien avautumista. Jonoa ei ollut vielä paljoa, ja juttelin edessäni olleiden mukavien tyttöjen kanssa. Selvisi, että olimme tavanneet aiemmillakin Nightwish keikoilla, mikä teki jutustelusta vieläkin hauskempaa.

Bongaa meitsi (häähää, ettepäs pysty!)

Vähän ennen ilmoitettua ovienavautumisaikaa aloin riisua jo pipoa ja ulkotakkiani. Sitten ihmeteltiin, että miksei meitä päästetä sisään. Järkkäri sitten ilmoitti, että lava ei ole vielä valmis ja joudutaan hetki odottmaan. Noh, tämä hetki venyi puoleen tuntiin, ja siinä ehti jo pakkanen pikkuisen puraista kun seisoksittiin ilman ulkovaatteita. (Edessäni jonottaneet olivat vielä pidempään ilman takkeja, sillä he olivat saaneet jonotella sisällä ennen saapumistani.) Tässä vaiheessa koko keikkayleisö seisoi jo hallin ulkopuolella pitkänä kiemurtelevana jonona. Ennen ovien virallista avausta, VIP-lipulliset päästettiin jonon ohi jo sisälle. Siinä me kylmissämme katsottiin ohitsemme meneviä lämpimästipukeutuneita kunniavieraita. :D
   Kun ovet sitten aukesivat, pääsin ensimmäisenä narikkaan, sillä takittomat juoksivat suoraan konserttisaliin. Luovuttuani ulkoromppeistani pinkaisin juoksuun, mikä oli turhaa, sillä eturivissä ei ollut ruuhkaa. Pääsin suoraan Tuomaksen koskettimien eteen, ja istuuduin  nojaamaan truva-aitaa vasten. En tiedä jännittikö minua vai palelinko yhä, mutta vapisin kauttaaltani. Lisäksi varpaat ja sormet olivat edelleen tunnottomat, mutta muuten olin ihan okei.
My hand - ready to rock

Yleisössä oli mukavasti väljyyttä, sillä se koostui paljolti keski-ikäisistä rokkikuulijoista (keikkahan oli K18). Oli ihanaa olla eturivissä niin, ettei tarvinnut liiskantua aitaa vasten ja pelätä tukehtumiskuolemaa. Lisäksi sain pitää vesipulloni, joten vältyin myös nestehukalta.
   Musisointi alkoi ihan ajallaan, vaikka ovien avaus myöhästyikin. Lämppäri oli loistava Poisonblack. Yleisö ei ollut vielä ihan messissä, mutta se ei Oulun poikien soittoa haitannut.

Itse Nightwish aloitti hiukkasen etuajoissa (kerrankin etuajoissa eikä myöhässä!). Koko show oli uudistettu ja sai vaan äimistellä, että mitä tulee olevan.
Settilista näytti tältä (vaikka järjestystä en nyt taida muistaa oikein):

Taikatalvi
Storytime
Wish I had an angel
Amaranth
Scaretale
The Siren
Slow love slow
I want my tears back
The Crow, the Owl and the Dove
Islander
Nemo (akustinen)
Last of the wilds
Planet hell
Song of myself
Last ride of the day

Encore:
Poet and the pendulum
Finlandia
Over the hills and far away

Taikatalvi alkoi verhon takana, missä Marco lauleskeli kiikkutuolissa suomalaisia sulosäveliä. Kappaleen päätteeksi keinutuoli heitettiin nurkkaan ja bändi pamahti lavalle Storytimea soittamaan. Verho tipputettiin maahan kappaleen puolivälissä ja yleisö (tai ainakin meikäläinen) riehaantui.
Troy tuli mukaan soittoon, kun I Want My Tears Back alkoi. Anette rytmitti kappaleen väliosaa tampuriinin kanssa. :)
  Setin puoliväli oli hyvin rauhaisa - hempeitä kappaleita ja balladeja tuli paljon, sillä Nemo soitettiin myös akustisena. Loppua kohden taas meno räjähti uuteen nousuun! Paljon oli pommeja, taustalla iso screeni ja lavasteet olivat uudet.
   Keikka loppui parin tunnin soiton jälkeen. Tuntuu aina, että joko se loppui. Mutta hienoa oli - kiitos!
Keikan jälkeen olin innosta soikeana. Kävin vielä shoppailemassa itselleni uuden Nightwish veskan sekä The crow, the owl and the dove -singlen. Oli muuten hauska näky, kun otin kengät pois jalasta hotellilla. Sieltähän tulvahti mukava määrä paperikonfettia, jota oli keikalla sadellut:
Oh, I got something in my shoes...

Siinä sitten jalkani karistelua ja ulkovaatteet riisuttuani söin vielä soijajogurtin jämät sekä loput omput, jotka olin ottanut evääksi. Siistin vielä kampaukseni, korjasin meikkini sekä suihkin (ehkä vähän liikaakin) hajuvettä, jonka jälkeen suuntasin hissille suunnittelmana jatkot.

"An obese girl enters an elevator with me. 
All dressed up fancy, a green butterfly on her neck. 
Terribly sweet perfume deafens me.
She`s going to dinner alone.
That makes her even more beautiful."

Song of myself? Todellakin. :D Valitettavasti vihreän perhosen korvasi Nightwish-koru ja olin fädärinä syönyt jo illalliseni (vieläpä suoraan purkista). 

Mutta siis, takaisin hissiin! Kun astuin hissistä ulos, en ollut uskoa silmiäni - Tuomas ja Anette olivat juuri astumassa sisään hissiin, josta olin tulossa ulos. Ilmeeni oli luokkaa 8-----------D !
He tervehtivät minua iloisesti ja minä vastasin jotai  piipittäen. En oikein tiennyt, mitä kieltä pitäisi vääntää, ja kun kuulin Tuomaksen puhuvan enkkua, ajattelin, että sillä mennään. Pyytelin anteeksi, että häiritsen heitä ja haluaisin heidän kanssaan yhteiskuvat. Siinä minulle vastailtiin, että ei haittaa ollenkaan ja kuviahan otetaan. Tuomas otti minusta ja Anettesta testikuvan (jouduttiin säätämään vähän kameran kanssa kun ilman salamaa ei oikein tarkennu) ja sitten kunnon otoksen, jota varten Tuomas sanoi: "Say cheese!" Ja mehän sanottiin juusto (kuten ilmeistä näkee).

Cheesy faces, thanks to Tuomas! :D

Ihana Anette otti minusta ja Tuopista kuvan, jota varten he naurattivat minua vähän lisää. You can see more of my urpo face:
Easy to smile! :)

Kuvien jälkeen kiittelin ihanasta keikasta ja Tuomas kehui kaunista koruani. Pyytelin vielä kertaalleen anteeksi, johon he ystävällisesti naureskelivat ettei tästä ollut mitään vaivaa. Kun nuorempia poikia tuli pyytämään heiltä nimmareita, lähdin jatkoille eritääin tyhmä virne kasvoillani. Olin niin onnellinen!

Jatkoilla törmäsin jonosta tuttuihin tyttöihin, ja jatkoin iltaa heidän seurassaan. Näimme Marcon ja Empun saapuvan myös kekkereihin, mutta annoimme heidän olla rauhassa. Musiikkia iltaan tuotti Cherry and The Vipers, jonka jäseniin kuului mm. Apocalyptican Eicca ja hänen vaimonsa Kirsi. Musiikki oli rock covereita, jotka tanssittivat mukavasti - tanssimme siis tyttöjen kanssa aina bändin viimeiseen kappaleeseen saakka. Marco kävi laulamassa myös yhden kappaleen heidän kanssaan. Kirsi oli ihan mahtava lavapersoona, innostunut meininki oli niin välitön että jaksoi helposti jammailla koko yön.

Marco ja Kirsi on the stage

Hyvästeltyäni tytöt ja palattuani hotellihuoneeseen, olin ihmeisäni. Tämä oli ollut päivä, josta olen unelmoinut 11-vuotiaasta lähtien! Oli vaikea nukkua, kun kaikki ihanat hetket pyörivät mielessäni, ja siksi ponkaisin pystyyn jo ennen aamu kasia.
   Saatuani itseni jotenkin ihmisen näköiseksi, lähdin aamupalalle. Hotelliaamiaiset ovat parhautta! Ruisleipiä, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, myslejä, luonnonjogurttia, marjoja, teetä... Lämpimän ruoan puolelle en jaksanut ollenkaan (no eipä lihapullat ja nakit kuulukaan ruokavaliooni), sillä santsasin ruikkaria pariin otteeseen.

Tuomas tuli myös aamiaiselle, ja jouduin keskittymään kovasti, etten vain kompastuisi jalkoihini/tukehtuisi ruokaani/pudottaisi lautasta käsistäni.

Syötyäni palasin huoneeseeni, pakkasin ja tulin aulaan odottamaan kyytiäni. Näin Empun lähtevän hotellilta, mutten yksin viitsinyt häiritä häntä olemassaolollani.
   Isäni saapui aulaan samaan aikaan kuin Marco, ja rohkenin mennä pyytämään hänet vielä yhteiskuvaan ennen lähtöä. Vaihdoin vielä jotain small talkia hänen kanssaan kiitosten kera ja lähdin.
Can't stop smiling...

Selitin koko automatkan (7 tuntia) kuinka upeaa oli ollut, ja mitä kaikka olin kokenut. Kotiin päästyäni kävin ihan ylikierroksilla - vähät yöunet, innostunut mielentila sekä hävitetty ääni oli kyllä aika hurjaa. Kun yritin käydä puolen yön jälkeen nukkumaan, en pystynyt nukahtamaan koska hengitin kiivaasti, sydän tykytti ja ajatukset poukkoilivat. Suorastaan pelottavaa! Tein pienen joogavenyttelyn jonka jälkeen yritin nukkua uudelleen ja viimein nukahdin.

Olen edelleen ihmeissäni viime viikonlopusta. Miten tämä kaikki tapahtui? Minulle ei koskaan käy tällaista mäihää, ei koskaan! Elämäni on ollut varsinainen surkeiden sattumusten sarja, etten olisi ikinä olettanut tällaista tapahtuvaksi, oikeasti.
Se ikävä juttu oli, ettei ystäväni päässeet keikkamatkalle mukaan. Onneksi meillä on paljon hauskoja yhteisiä Nightwish konsertteja takana ja varmasti vielä edessä päin!

Kiitos Nightwish. <3

*** Some words in English***

Last weekend I was in the Nightwish gig at Vuokattihalli. I had to made completely new plans for the whole weekend, because it was very long way to the village where the concert was (more than 100 km). So I ended up booking a hotel room, which was close enough to Vuokattihalli. When I arrived at the hotel I soon found out that I was going to spend overnight in the same hotel with Nightwish band. It was totally surprise, super surprise!

I was alone on travel but it didn't matter. I enjoyed the gig in the first row, met nice people in the audience and saw the band members.

Especially THE moment of my weekend was after the gig when I stepped out from the elevator:
Anette and Tuomas were about to step in at the same time! :D They were so kind that they took photos with me and made me laugh. Tuomas took the one where I'm with Anette, and vice versa. I was so happy! I mean happyhappy! That moment was so awesome, I mean something like that never ever happens to me (although I've been in more than 10 Nightwish concerts).
It was first time when I had more time with Anette than 10 seconds  in the signing session queue and say "hi, du är söt" kind of comment.
Before leaving the hotel I met also Marco and he was also kind to take picture with me. 

I love the whole band, they're music makes the colors of my life!
Thank you Nightwish, och tack Anette! <3

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Hamstrausta vaan

Punnitse ja Säästä on yksi lempiruokakaupoistani, ja asioin siellä aina kerran kuussa ostamassa kerralla isomman satsin pähkinöitä, kuivahedelmiä ja muita mukavia luonnonherkkuja. Valitettavasti yksi heidän liiikkeistään sulki ovensa tänään viimeistä kertaa juuri siinä sijainnissa, missä aktiivisimmin olin asioinut. Onneksi heiltä sai ostaa lohturuokaa tämän surullisen tapahtuman käsittelyyn: tänään kaikki tuotteet myytiin -40% alennuksella. Siitäkös minä tykkäsin! Ostin niin maan penteleesti ruokaa...

Suklaata ja välipalapatukkaa jos minkälaista!

Ostin pari välipalapatukkaa ihan työevääksi tai treenien päätteeksi, sillä niistä saa nopeasti energiaa. Myös vegaaninen tummaasuklaa sekä macaisan leväinen raakasuklaapatukka tuli messiin.

Tavaallisia levitteitä

Jotenkin perinteiset voileivät juustoineen eivät ole ihan minun juttuni (riippuu tosin leipäladusta), joten laitankin sitten leipieni päälle kaikkea muuta hyvää. Varsinkin erilaiset siemen- ja pähkinälevitteet ovat nominomi. Joten pieni tornihan tuosta syntyi, kun ostin cashew- ja CRUNCHYn peanut butterin. Jos kuvasta ei huomaa, niin mainittakoon vielä, että luomua ovat.

Viisaille teetä

En minä mitenkään voinut ohittaa sitä teehyllyä. Macha powder (eli siis vihreätee pulveri) on ihan loistavaa mm leivontaa ajatellen. Esim herkulliset monsterimuffinssit syntyy siitä leikiten ellei mene sitten pannkukauiksi ;) .
Olen pyrkinyt vähäkofeiiniseen sekä kofeiinittomaan linjaan teenjuontini suhteen, ja siksi juon enää äärimmäisen harvoin mustia teelaatuja. Chai on kuitenkin yksi lemppari teemauistani, mutta se on useimmiten mustateepohjainen. Onneksi tajusin napata Forsman Tean Rooibos Chain itselleni. No juu, rooiboksethan eivät ole virallisesti teetä, vaikka punaiseksi teeksi niitä saatetaankin joskus kutsua...

Ihan pähkinöinä

Ja tietysti ostin ihan pirusti pähkinöitä, kuivahedelmiä, siemeniä ja muita punnittavia irtoherkkuja! Esim ensimmäistä kertaa tulin ostaneeksi inka-marjoja, pinjansiemeniä sekä suolattua ja paahdettua  pähkinäsekoitusta. Vakio-ostoksiini on aina kuulunut ihan neutraali pähkinäsekoitus ilman mitään höysteitä, taatelit sekä kuivatut luumut, joten tämä hamstrausreissuni ei ollut poikkeus niiden suhteen.

Näiden kaikkien lisäksi ostin vielä muitakin makustuksia, mutta olen tunkenut ne jo ruoka kaappeihin ja kiviäkin alkaa haukotuttamaan tässä vaiheessa pohtausta. 

 Nyt vaan täytyy löytää uusi vakkari Punkkari, mistä ostaa pähkinät. Mutta onneksi selviän näillä varastoilla varmaan kevään yli. :-----D