tiistai 31. tammikuuta 2012

Kosteutusta

Viimeisimmässä hiuspäivitykessäni mainitsin hankkivani hiusveden päänahkani hoitoa varten. Siispä sanoista tekoihin, ostin Ruohonjuuresta Naturado-merkin kamomillaveden.

Se on oikeastaan kasvovesi, mutta sopii myös kirkastajaksi vaaleille hiuksille. Nyt kun omat hiukseni ovat vaaleat, pystyin pitkästä aikaan ottamaan jotain, mikä on tarkoitettu blondeille. :P
   Kasvovesi tuoksuu vahvasti kamomillalle, joten jos pidät kamomillasta, etkä ole allerginen sille, niin suosittelen. (Pullossa on ostettaessa vain korkki, joten suosittelen lisäsijoitukseksi erikseen myytävää suihkepumppua siihen, jotta hiuksiin/päänahkaan laittaminen helpottuisi.) Toistaiseksi olen tykännyt tuotteesta. Se rauhoittaa päänahkaa, ja toimii samalla hajusteena.
   Valitettavasti nämä paukkupakkaset kuivattavat kaiken; ihon, kynnet sekä hiukset; joten pelkkä hiusvesi ei riitä päänahkani rauhoittamiseen. Näin ainakin The Bodyshopissa myytävänä ihoöljyä, jota myyjä suositteli myös päänahkaani. Homma toimisi niin, että öljy levitetään yön yli lepäämään päähän ja aamulla pestään pois. Käsittelyn voisi tehdä n. kerran viikossa. Täytyy harkita asiaa!

maanantai 30. tammikuuta 2012

Ihan liekeissä

En tiedä, onko kukaan ihmetellyt, miksi ovat kaikki kokkailuni sekä leipomiseni vähentyneet. Valitettavasti minulla ei ole ollut mitään postaamisen aiheista ruokaa esiteltävänä - jokapäiväinen puuro, pikabulgur tai keitetyt vihreät pakastepavut kun eivät ole olleet sen kummempia kulinaristisia kokeiluja, joilla viitsisi lukijoita kiusata.

Mutta ei hätää! Tässä teille vähän ruokaisampaa luettavaa.

En ollut pitkään aikaan tehnyt tofusta mitään saati mistään muustakaan kunnon pääruoka-aineesta. Se on sääli, sillä se on niin nopea ja ravitseva kasvisruokailijan raaka-aine. Luultavasti korkea hinta ja sen maun kanssa säätäminen ovat saaneet minut turvautumaan muihin proteiininlähteisiin. Tarjoustofun päädyttyä ostoskoriini, päätin lähteä vääntämään kyseisestä mötikästä jotain maistuvaa. Kengänpohjat kun saavat riittää ainakin minun osaltani.
Kiitos Ansku-banskulle, joka pari joulua sitten antoi minulle upean Tofu keittokirjan, jota olen hyödyntänyt luvattoman vähän. Olen sitä selaillut lähes joka kuukausi, mutta kuitenkin epäröinyt ruokien kokeilemisessa. "Mä mogaan kuitenkin" ja "Ei se tofu siitä maukkaammaksi muutu" ovat pyörineet päässäni lukuhetkinä, joten lannistuksissani kirja on sulkeutunut ja mennyt takaisin kirjahyllylle.

Mutta eilen oli toisin! Jääkaapissa odotti maustamaton tofu, ja siksi avasinkin kirjan päättäväisesti nyt onnistun -meiningillä. Ja sieltäkös löytyi herkullinen intilaistyyppinen pääruokarespeti nimeltään Tandooritofu. Yleensä raaka-aineiden puute on vienyt viimeisetkin toivon rippeet tofukokkailusta, mutta nyt keittiöstä löytyi jokaista tarvittavaa ainesosaa. Loistavaa!

Luin reseptin vielä pariin otteeseen, arvioin kokkausajan (sillä ruoan piti valmistua samaan aikaan kun muun perheen broilerinkoivet) ja ryhdyin toimeen.
   Sipulia tuli paljon, ja siitäkös minä pidän! Valkosipuli varsinkin on i-h-a-n-a-a, mutta perheenjäsenten hajukammoksunnan vuoksi, sen käyttö yleensä säännöstellään tai kielletään kokonaan. Nyt ruoka oli tulossa vain minun vatsaani sekä hyvinvointiani varten, joten maussa ei tarvinnut säästellä.
   Ohje oli todella simppeli, eikä siinä voinut epäonnistua (vaikka aluksi meinasin polttaa sipulit pohjaan liian kuumalla liedellä...). Hyvät, yksinkertaiset raaka-aineet sekä paljon vahvoja mausteita, varmaa kuin mikä.


Tandooritofu oli todella tulista (lisäsin yhden ruokalusikallisen lisää tandoori-chilitahnaa), mistä minä tykkään. Laittaa veren kiertämään! Basmatiriisi sopii hyvin lisukkeeksi, vaikka onkin epäympäristöystävällinen vaihtoehto ja karppaajan kammotus. Siispä kaura- tai ohralisuke käy myöskin, jos tahtoo olla ympäristöhyväkarppi.

Hyvästi kengänpohjatofu - tällä respetillä tuli ainakin takuu maukasta ja mehevää! Suosittelen.

Resespti siis löytyy Tofu keittokirjasta, kirjoittanut Marianne Kiskola ja Sanna Miettunen, 2005 painettu Liettuassa, Tammi.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Kylmälle lämmintä

Paukkupakkasten tultua minun on täytynyt etsiskellä lämpimämpiä ulkovaatteita, sillä muuten jäädyn. Hakusessa ovat olleet niin villakankainen takki kuin lämpimät jalkineetkin.
   Olisin tahtonut talvikengiksi perinteiset huopikkaat eli Lahtiset, mutta valitettavasti ne ovat olleet loppu joka paikasta sopivien kokojen ja värien suhteen, joista olen kysynyt. Jouduin valitettavasti tyytymään kiinalaisvalmisteisiin mustiin karvavuoribuutseihin, koska Lahtisia ei vaan löydy: ei uusina eikä käytettyinä.
   Villakangastakki taas on ollut hankala hankkia värin, mallin sekä alkuperän puolesta. Made in China luukee lähes poikkeuksetta jokaisen liikkeen vaatteessa aina Sepplästä Carlingsiin. Ja olen nyt yrittänyt yhä tarkemmin kiinnittää tuotteiden alkuperään huomiota, kun tuli nuo kengät jo ostettua.

Tänään päätin sitten lähteä toiveikkaalle löytöretkelle kirpparille. Huopikkaita en löytänyt, mutta villakangastakin kylläkin!
Tämä kustansi minulle niinkin paljon kuin yhden euron. (Oioi, nyt ylittyi koko vuoden budjetti...) Takista näkee kyllä, ettei se ole ihan uusi, mutta ei se minua haittaa. Käyttömukavuus ja tyyli ovat kohdillaan!
Myös kiva violetti printtipusero tarttui mukaan (kirppareilla on vaikempi vastustaa heräteostoksia).

Pakko mainita vielä, että ennen iloisia löytöjäni kävin ryystämässä hervottoman kokoisen Gym Junkie -smoothien Jungle Juice Barissa vanteiluaamun jälkeen. Kyseinen juoma on varsinainen urheilijan herkkupommi suklaasoijajuoman, raakakaakaon, mansikan sekä proteiinijauheen kombollaan. Proteiinijauheen saa pyynnöstä myös vegaanisena!
0,6 litraa kuohkeaa suklaa-mansikkaherkkua, drooool. Jäädytin siinä ensimmäisellä ryystöllä aivoni, mutta onneksi oli aikaa hidastaa tahtia ja nautiskella (+ pipo oli päässä). :D 
Käykö kenellekään muulle koskaan niin, että tuntuu kuin aivot/otsa jäätyisi, jos juo pillillä jotain kylmää juomaa suhteellisen nopeasti? 

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Kasvun paikka

Olenkin tässä jahkaillut varmaan viimeiset puoli vuotta, että mitä ihmettä tekisinkään hiusteni kanssa. Koska yritän edelleenkin säilyttää malttini värjäämättömyyden kanssa, olivat vaihtoehdot minun mielestäni hyvin rajalliset - yleensä olen saanut nopeasti uutta ilmetta uudella hiusvärillä tai ihan vain juurikasvun peittämisellä. Tässä siis on ollut kestämistä hiusteni kasvua seuratessa, eikä se urakka ole vielä lähellekään ohitse. Mutta vihdoin olen kiutenkin jotain tähän hätään keksinyt.
Mikä siis oli hiusteni tilanne ennen vaihtelua (ja minkäs laista vaihtelua)?

Kivaa, lisää yksioikoisia havainnekuvia päästäni...

Kuten ensimäisestä kuvasta voi nähdä, on juurikasvuni kasvanut. Oma värini todellakin on se maantievaaleaharmaa, mitä vähän olin pelännytkin muistellutkin. Toisesta kuvasta saa käsitystä vähän hiusten yleisilmeestä: ylikasvanut tukkamalli, josta ei ihme kyllä kauhean häiritsevästi paista totaalisen erivärinen aluskasvusto. Otsiksessa puolestaan vaalea pohja alkoi jo häiritä, sillä otsis näytti entistä harvemmalta. Ei kiva.

Mitä siis keksin hiuksilleni värjäyksen sijaan?
 Leikkasin otsatukastani vanhan värin pois ja... laitoin kuiturastat. Yllättävää? Tuskinpa.
Olen koko syksyn taistellut niiden käyttöön liittynyttä mielitekoani vastaan, sillä tiedän rastojen rasittavan hentoa hiuslaatuani, mutta nyt jotenkin vain "repsahdin". Tai pikemminkin annoin itselleni luvan repsahtaa ja syitä siihen on muutamia:
a) Olen kieltänyt itseltäni hiustenvärjäyksen ja kärsinyt sen seuraamasta ulkonäköahdistuksesta sekä hiuskriiseilystä jo melkoisen aikaa.
b) Olen nähnyt, että minulla kasvaa hiuksia, pitkästä aikaa, ja aika paljon! Kai sitä ajattelee, että nyt ne hiukset edes vähän jotain ylimääräistä kestäisi...
c) Olen tässä käyttänyt viimoiset puoli vuotta lähinnä pipoa, joten joku muu kampauskin kelpaisi.
d) En kai vaan enää kestänyt ajatusta seuraavastakin päivästä bad hair daynä.
 
Nyt ainakin olen hetkellisesti tyytyväinen hiuksiini - jee!
Pikachukin tykkää.

Olen muuten saanut myös päänahkani rauhallisemmaksi. Muistan, että vielä viime kesänä se oli rasvainen ja hilseilevä samaan aikaan. Yököttävää. Vaihdoin shampoon ja hoitoaineen miedompiin sekä säännöllistin hiustenpesurytmiäni, ja johan on alkanut tapahtua muutosta.
   Aion varmaan hankkia tässä lähiaikoina hiusveden, joka helpottaa päänahan hoitoa kuiturastojen käytön aikana. Aion myös hieman harventaa shampoopesuja, sillä tätä pötkyläläjää on hankala pestä, kuivaamisesta puhumattakaan.

Btw, riittävä uni, stressinhallinta, innostava liikunta sekä monipuolinen ravintokin on just jees hiusten sekä hiuspohjan kannalta. Varmaan kaikki tiesikin sen, mutta silti. Taikatemput kun eivät tässä hiustenkasvatuksessa tai -hoidossa auta. :D


lauantai 14. tammikuuta 2012

Macaisaa

En tiedä onkohan tämä aihe ihan "ajankohtainen", kun tammikuukin on jo puolessa välissä... Nääh! Anti mennä. :D Siispä:

Vuoden alkuun ei ole kuulunut minkään sortin uudenvuodenlupauksia enää lapsuuden jälkeen, sillä on tullut todettua, ettei lupauksia kuitenkaan muista/jaksa pitää. Kuitenkin uusi vuosi, uudet kujeet -tyyppinen ajattelumalli on ollut vahvempi, mikä on näkynyt enemmänkin lapsuuden alennusmyyntivaateostoksina (se kerta vuodessa kun sai uusia vaatteita!), uuden hiusmallin leikkaamisena (tai edes suunnittelemisena), uuden harrastuksen etsintänä tai muuten vain tulevan vuoden yleiskatsauksena (tsekata potentiaaliset, tulevat tapahtumat+festarit).
   Tänä vuonna olenkin aloittamassa uuden harrastuksen Hoop dancen (jota olen tosin jo pohjustanut viime syksyn) ja kyllä tässä on taas tämä ikuinen hiusprojektikin mietityttänyt. Tuli kuitenkin tartuttua erääseen ostokseen, jonka puolesta taidan olla ruokatrendejä jo jäljessä...

Ostin siis superfoodina tunnettua Maca-jauhetta isohkon 300 gramman pakkauksen. Näin lehdessä Ruohonjuureen alennuskupongin, jolla sai kyseistä superjauhetta mukavanlaisella alennuksella. Tuli sellainen nyt tai ei koskaan -fiilis, ja tartuin tarjoukseen.
Macaa suositellaan erityisesti urheilijoille, sillä se sisältää huimasti eri ravintoaineita: vitamiineja, kivennäisaineita ja jopa 18 eri aminohappoa! Kiinnostuin macasta erityisesti sen kalsium-, jodi- ja aminohappopitoisuutensa vuoksi. Lisäksi sen kerrotaan tasapainottavan hormonitoimintaa, lievittävän stressiä ja helpottavan jopa masennusta.
   Toistaiseksi kokeilen sen käyttöä aamupuuron joukossa n. 1 tl päivässä, ja ensi viikolla lisään määrää siihen ½ ruokalusikalliseen, ja sitten kokonaiseen ruokalusikalliseen. Macan käytöllä ei ole kerrottu olevan sivu- tai haittavaikutuksia, mutta silti sen käytölle suositellaan aina säännöllinen tauko. Siispä kokeilen varovaisesti 3 viikkoa macaa ja viikko ilman macaa -tahtia.

Nyt kahden macaisan päivän jälkeen en ole huomannut olleeni sen pirtämpi, mutten kuitenkaan yhtään alakuloisempikaan. Eli sopivan tasainen moodi ollut, jonka voimin olen nähnyt kavereitani ja siivoillut kämppää. Katsotaan säilyykö tämä keskienergisyys, vai lisääntyykö virkeyteni sitä mukaan, kun jauheen määrää aamupuurossani lisäilen. :D

Tietoa macasta ja muista foodeista:

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Ei roinaa, kiitos.

Siivouspäivät ovat välillä aika herättäviä. Erityisesti silloin, kun järjestelee kaappien sisältöä tai kurkkaa sängyn alle (onnea vaan kaikille, joiden sängyn alla ei ole mitään!)
   Tavaraa on kietynyt vuosien varrella paljon, ja osa on melkeinpä jo "perintötavaraa". Onneksi viime vuonna tavarapaljouteni ei kauheasti ole omasta puolestani lisääntynyt, vaan lähinnä saatujen lahjojen kautta. Olen kuitenkin lahatoiveiltani jo paljon vähämaterialistisempi (mm. tapahtumaliput, harrastusmaksut, syötävät..) kuin esimerkiksi lapsuudessa.
Vuodelle 2012 voisin kuitenkin asettaa tavoitteen: vielä vähemmän lisää turhuuksia tähän suuntaan, kiitos. Erityisesti painotus alkaa nyt selkeästi olemaan "vähemmän on enemmän, ja silloinkin laatua". Tahdon myös panostaa kotimaisuuteen, silloin kuin tavaraa pitää hankkia, ja luopua made in hong kong ostoksista sekä välttää valmistettu epäilyttävissä olosuhteissa. Nimittäin minua pännii jo ihan olan takaa tämä "osta ja heitä pois" -yhteikunta (josta olen jo aiemminkin mongertanut). Roargh!

Kestävyydestä puheen ollen, minulla on yhä käytössä Nokian 3310 puhelin, joka toimii niin kännykän kuuluukin: sillä voi puhua ja lähettää viestejä. Olen myös pudottanut sen pari vuotta sitten koulussa toisesta kerroksesta suoraan parkettilattialle, kasannut sen jälkeen vain akun ja kuoret takaisin paikolleen ja voila - kännykkä toimi aivan kuten ennen putoamista!

Taantuman varjo on valitettavasti langettanut varjonsa Suomen ylle, joten kulutusta ei kannata täysin lopettaa. Antaa rahan liikkua, mutta kannattaa miettiä, mihin rahansa laittaa likoon. Olisiko käynti teatterissa paikallaan? Entäs elokuvat? Sittenkin menisi hemmotteluhoitoon? Ehkä voisi kokeilla joogaa? Vaiko syömään hyvään ravintolaan?

Aina sijoittaminen ei johda roinan kerääntymiseen.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Pikkuinen takki

Olen saanut neulottua ensimmäistä kertaa elämässäni vaatekappaleen. Asusteita on tullut tehtyä aina villasukista ja kaulahuiveista lähtien, mutta vaatteisiin en ole ryhtynyt. Olen kai pelännyt neuleohjeiden haastellisuutta, omaa laiskuuttani, työn hidasta etenemistä tai niitä kaikkia. Olen kuitenkin voittanut pelkoni sekä ylittänyt odotukseni, kun tämä vauvan nuttu on viimein valmis. Se on tehty jämälangoista ja kierrätetyistä napeista.
Vaikkei se mikään taideteos olekaan, olen siihen harvinaisen tyytyväinen. Oli ihmeellistä nähdä puikkojen viuhdonnasta syntyvän oikeasti jotain villatakkia muistuttavaa. :D
   Toivon, että tämä ei ole vain itselleni ihmeteltäväksi, vaan oikeasti ihan käyttökelpoinen vaate. Sen päättäköön sitten vauveli, joka saa tämän myöhäiseksi joululahjaksi (tai vaikkapa uuden vuoden lahjaksi).

***

Ja joulun jälkeen hyvää uutta vuottat numerolla 2012! Katsotaan, mitä bloggailu eteensä tänä vuonna tuo... :)