tiistai 27. marraskuuta 2012

Sushi goes Finland

Sushi on hyvää!
Pääasiallisesti tykkään syödä sitä hyvissä ravintoloissa, mutta nyt iski kova näpertelyinto, ja tätähän siitä seurasi... Eli sushia suomalaisittain.

Alunperin ajattelin käydä ostamassa ihan sushiriisiä samalla, kun jouduin ostamaan kaikki muutkin sushin olennaiset raaka-aineet. Mutta muistettuani Uuden Mustan parin vuoden takaiset kaura-ohra-testailut, kävin kurkkaamassa sivuilta reseptit läpi, ja jo vain, sieltähän löytyi ohje Suhit kaura-ohratäytteellä.
En tosin muuta kyseisestä ohjeesta toteuttanut, kuin tärkeimmän tiedon: kaura ja ohrasuurimot toimivat makirullien täytteenä sopivalla puolet ja puolet -suhteella. 
   Ennen kaupassa käyntiä vielä tsekkaus ruokakaappeihin: joo-o, löytyi sekä kaura- että ohrasuurimoita. Ja jääkaapissa lötkötti graavilohta. Kävin siis Ruohonjuuresta noutamassa luomuiset ja lisäaineettomat lisukkeet, kuten riisiviinietikan, mirinin, garin, umeboshit, wasabin ja noriarkit.
Ja näinhän syntyy:

Sushia Suomeksi
1 dl kaurasuurimoita
1 dl ohrasuurimoita
n.3 dl vettä
Suurimoille kastike:
1 rkl Miriniä
3 rkl riisiviinietikkaa

Täytteeksi:
graavilohta
kurkkua
omenaa
umeboshia
+ 1 rkl kermaviiliä kevätsipulilla

- Huuhdo suurimot kylmän veden alla. Heivaa ne sitten huuhdottuina syvän kattilan pohjalle ja kaada päälle kylmää vettä n. 3 dl. Jos aikaa on, anna niiden lillua vedessä pari tuntia. Jos ei ole aikaa, hyppää hätähousu sitten seuraavaan vaiheeseen.

- Aseta kattila liedelle ja laita levy kuumenemaan kuumimalle vaihteelle. Kun suurimot kiehuvat, alenna lämpö alimmalle tasolle. Anna kiehua n. 15-20 min. Jos mahdollista, älä avaa kattilan kantta keittovaiheessa, jotta höyry ei karkaa. Itselläni vesi oli jatkuvasti kiehumassa yli, joten jouduin raottelemaan lämmön alennuksen jälkeen kantta vähän väliä, kunnes kovin kiehuminen oli ohi...
Viimeistään kahdenkymmenen minuutin jälkeen laita levy pois päältä. Jätä kuitenkin kattila ja kansi paikalleen noin kymmeneksi minuutiksi.
Siirrä sitten suurimot toiseen astiaan, jotta ne viilentyisivät nopeammin. Laita astia vaikkapa kylmävesihauteeseen ja kääntele suurimoita (ei yksitellen vaan lusikalla kaikkia!). 

- Sillä välin kun suurimot viilenevät, sekoita kastike. Kuhan suurimot ovat viilenneet alle kädenlämpöisiksi, kaada kastike mukaan. 
Kun odottelet suurimoiden viilentymistä entisestään, pilko ja paloittele raaka-aineet odotellessasi. Kurkut ja omenat suikaleiksi, graavilohi myöksin pienemmäksi ja umeboshit kivettömiksi. Itse sekoitin umeboshien seuraksi ruokalusikallisen äidiltäni saamaa kermaviilikevätsipulikastiketta (jota minun ei toisaalta kolesterolin kannalta kannattaisi syödä...), sillä umeboshien vahva etikkainen maku kaipaa tasapainotusta. Soijajogurtti tai maustamattomat tuorejuustotkin toimisivat.

- Ota esiin noriarrkki. Jos et omista bambumattoa tai joogamattoa, laita noriarkki leivinpaperin tai tuorekelmun päälle. Länttäse sitten pari ruokalusikallista viilentyneitä suurimoita norin päälle ja taputtele littanaksi matoksi. Jätä norista pari senttiä paljasta reunaa, jotta makin saa "liimattua" kiinni!
Sitten vain jonoksi arkin poikki (samansuuntaisesti kuin norin paljas reuna) täytteitä niin kuin itse haluaa.
Kääri sitten alustaa apunakäyttän koko norimatto rullalle täytteineen päivineen kohti tyhjää reunaa. Stop ennen sitä! Kostuta reuna viileällä vedellä. Ja nyt saa kääriä loppuun!
   Itse tein 3 rullaa. Yksi oli graavilohi-, kurkku- ja omenatäytteinen; toinen taas umeboshikermaviili-, omena-, ja kurkkutäytteinen; kolmas oli sekamuotoisesti  täytetty graavilohta, krukkua, omenaa, umeboshikermaviiliä satunnaisissa pätkissä. Pyörittelin vielä 3 suupalankokoista graavilohinigiripalleroa, joista kahteen laitoin väliin wasabitahnaa.

- Tarjoiluun nokare wasabitahnaa, pieni läjä garia ja erilliselle pikkukulholle loraus vähäsuolaista soijakastiketta.

Tadaa! Elämäni ensimmäiset sussit.

Tämä on reippaasti suolaisempi sushi, kuin ravintoloissa tarjottavat jo pelkästään graavilohen vuoksi, vaikken itse lisännyt suolaa enää lainkaan. Kylmäsavulohi voisi varmaan toimia maukaammin! Suurimoiden pähkinäiseen makuun en halunnut yhditää myöskään sokeria, mikä yleensä kuuluu sushi su -kastikkeen (eli riisiin lisättävän riisiviinitekiikkaseoksen) normaaleihin raaka-aineisiin. Vaikka suurimoita tuli kypsyteltyä sellaiset puoli tuntia, kyllä niissä riitti enemmän purutuntumaa kuin riisissä. Lopputulos ei myöskään ollut yhtä tahmainen kuin riisillä suurimoiden vähäisen tärkkelyksmäärän vuoksi. 
   Olen silti aika tyytyväinen tuotokeen! Täysjyväistä sushia suomalaisittain, kuitenkin japnilaisia raaka-aineita kunnioittaen. 

Ehkä vielä joku kerta käyn ostamassa kunnon sushiriisti ja käytän vähemmän suolaista kalaa! Tai sitten pitäisi testata täysjyväriisi. Ja mitäs pohdinkaan sen kylmäsavulohen suhteen... ;)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Rasvoilla on väliä

Koin aikamoisen yllätyksen menneellä viikolla, kun lääkärini ilmoitti tuoreiden verikokeiden pohjalta, että minulla on lievästi kohonnut kokonaiskolesteroli.
   Olen luullut, että parinkympin ikäni ja terveelliset elintapani estäisivät minua sairastumasta Suomen yleisimpiin kansansairauksiin, mutta normaaliarvoa korkeampi kolesterolimäärä tönäisikin minut lähemmäksi mm. sepelvaltimotaudin riskiä.

Kumpi nyt olen? Kuva: Tuomas Ikonen

Katsotaas vähän miksi olen aiemmin olettanut, että kolesterolini
EI VOISI olla koholla:

- Olen kala-kasvissyöjä, eli ruokavaliooni ei kuulu tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä liharuokia saati kolesterolipitoisia eläimiä.
- En tupakoi.
- En syö makeisia, leivonnaisia tai sokeripitoisia ruokia kuin silloin tällöin
(ja silloinkin ne yleensä ovat lähinnä karjalanpiirakoita tai raakasuklaata)
- Olen käyttänyt lähinnä vähärasvaisia tai rasvattomia maitotuotteita.
- Syön päivittäin vähintään 500g kasviksia.
- Saan syödyistä ruoistani vähintään 25 grammaa kuitua päivässä.
- En syö "hötöhiilareita"
- En ole terveystaulukoiden mukaan ylipainoinen.
- En käytä alkoholia.
- Harrastan päivittäin ulkoliikuntaa vähintään 30 min.
- Olen niin nuori.

Ihan hyvältä on vaikuttanut, melkein kuin terveystiedon oppikirjoista! Vaan mikähän on sitten ollut pielessä, että kolesteroli on päässyt kohoamaan? Oletetut syylliset listattakoon:

- Melkoisen vähärasvaisesta ruokavaliostani puuttuu/on vähissä pehmeät kasvisöljyt sekä muut pehmeiden rasvojen lähteet.
- Minulla taitaa olla krooninen stressi.
- Syön kananmunia silloin tällöin, ja juustoissa en ole tuijotellut rasvaprosenttiin.
- Kohonnutta kolesterolia ja sepelvatimotautia on esiintynyt suvussa melkoisesti.

Ai niin ne öljyt...

Tärkein syy kohonneeseen kolesteroliarvooni sukurasitteen lisäksi on lähes satavarmasti pehmeiden kasvirasvojen vähäisyys. Päivittäinen rasvatasapaino tulisi olla 2/3 pehmeiden rasvojen hyväksi. Ja mitäs minä teenkään...
   En käytä leivillä minkäänlaisia voi- tai margariinilevitteitä, vaan olen sivellyt niiden päälle vaihdellen tuorejuustoa tai pähkinälevitteitä - joskus leipä menee ihan aunaturel. Lisäksi salaateistani on uupunut toisinaan kastike ja toisinaan kastikkeesta öljy (eli lähinnä olen viinietikkaa ja mausteita pirskotellut päälle). Pähkinöitä kyllä syön, niitä suorastaan himoitsen, mutta silti noin 10 kpl per päivä ei kyllä riitä, jos muuten päivän rasvalähteet tulevat kasvismunakkaasta sekä 17% tuorejuustolevitteestä. Niin, ja ruoanlaittorasvaakaan en oikeastaan omista: niin paljon höyrytän/keitän/paistan rasvatta - tai jätän sitten kypsentämättä ruokiani. 
   Kookosöljyä olen tosin käyttänyt silloin tällöin paistorasvana. Se on kyllä lähinnä tyydyttynyttä (eli sitä kovaa) rasvaa, mutta se ei kyllä sisällä ollenkaan kolesterolia, kasvituote kun on. Lisäksi sen rasvahappokoostumus eroaa eläinperäisestä tyyfyttyneestä rasvasta. Tosin  en ole löytänyt luotettavaa tietoa, mikä on kookosöljyn vaikutus veren kolesterooliin. Vanhan ajatusmallin mukaan kookosöljy on kovaa rasvaa eli siksi huonoksi kolesteroliarvoille, kun taas joissain tutkimuksissa on kookosöljyn havaittu laskevan triglyseridiarvoja ja vaikuttanut siten suotuisasti myös pahaan LDL-kolesteroliin... Noh, eipäs jumituta tähän yksityiskohtaan, se kun ei näytä olevan pääpahis minun ongelmassani!
   Kalaa olen syönyt vaihdellen välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joskus on viikkoja jolloin saatan syödä fisua viitenä päivänä viikossa, ja toisinaan en syö mitään kalaa viikkokausiin. Vaikka kala on eläin, ei se kuitenkaan ole mikään kolesterioliotus. Katkaravut sen sijaan ovat, mutta niiden muut ravitsevat ominaisuudet ovat niin hyödyllisiä veren rasva-arvoille, ettei niitä kolesterolin pelossa kannata jättää syömättä! Rasvaiset kalaruoat alentavat myös veren triglyseridiarvoja, ja auttavat siten verisuonia pysymään kunnossa. Mitä rasvaisempaa, sen parempaa! Eli kannattaa syödä muitakin vesiotuksia kuin vain tonnikalaa ja seitiä.

"Hei, olen terveellinen rasvainen silakka!"

"What Can I Do Now?" -mietin mää uutisen kuullessani. Mutta asiaa (ja syytä) pohdittuani ratkaisu taitaa olla selvä: lisää pehmeitä rasvoja ruokavalioon! En tosin lähde ostamaan Becelliä, vaan ajattelin lorautella enemmän öljyä ruokiini, nappailla pari kourallista enemmän pähkinöitä naamaani, ripotella erilaisia siemeniä enemmän lautaselleni sekä levitellä palmuöljyttömiä luomu pähkinälevitteitä leivilleni. Lisäksi jätän toistaiseksi maitotuotteet ja kananmunat kokonaan syömättä (voiko olla kala-vegaani? :D), ja syön siis kananmunan sijaan täysin kolesterolittomia tofu- ja tempeh-tuotteita. Pehmeä tofu kun on lisäksi ihan mahtava rahkan korvaaja. Myönnän kyllä, että hapanmaitotuotteita sekä raejuustoa tulee ikävä... Ja tosiaan, voisin syödä niitä rasvaisia kaloja säännöllisemmin - vaikkapa vähintään 2 kertaa joka viikkoa, kuten suosituksiin kuuluukin!

Tempehstä vaihtelua tofulle

Olen muuten ostanut kotimaista pellavansiemenöljyä! Se on yksi omega3-rikkaimmista kasviöljyistä, ja tietysti myös suotuisa tuttavuus veren rasva-arvoille. Ravinteikkaan rasvahappokoostumuksensa vuoksi se ei kuitenkaan sovellu kuumennettavaksi (silloin hyvät ominaisuudet tuhoutuvat). Olen nyt lorautellut sitä teelusikallisen verran aamupuuroni päälle, kuten joillakin on tapana laittaa voisilmä. Tämä on kyllä voisilmää terveellisempi vaihtoehto, että vink vink vaan. ;)

Ps.
Itse olen absolutisti, mutta tutkimusten mukaan viikottain nautittuna alle kaksi alkoholiannosta on todettu vaikuttavan suotuisasti veren rasva-arvoihin. Kannattaa ottaa huomioon, että tätä suuremmat alkoholiannosmäärät taas lisäävät kansanterveyssairastumisriskiä!

Lisää tietoa ja käyttämäni tietolähteet:


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Poikkeus sääntöön

En mielelläni tue monikansallisia pikaruokaketjuja, sillä yleensä niiden arvot eivätkä ruokatarjonta kohtaa omia mieltymyksiäni. Lontoossa käytyäni tosin ihastuin erääseen eväsruokakatjuun, joka ei ainakaan ollut hinnalla pialattu - eikä myöskään arvoiltaan. Kyseessä on Pret.

Kätevä lounas.

Pret on Brittiläinen ruokaketju, joka on toiminut jo 80-luvulta lähtien. Nykyään heidän ravintoloitaan löytyy kuulemma jo muualtakin eruoopasta, mutta suurin osa niistä sijaitsee edelleen the saarella. Vaikka ketjuun törmää lähes jokaisella Lontoon kadulla, se silti pyrkii pitämään ruokansa alkuperäisten arvojensa mukaisina. Myytävät ruoat ovat aina tuoreita sekä käsintehtyjä (tuotetakuu tarra löytyy aina ruokapakkauksesta), ja niissä pyritään suosimaan lähiruokaa sekä kestävää kehitystä.  
   Lisäksi Pret pyrkii ottamaan tuotannossaan huomioon ympäristön ja hiilijalanjäljen. Yritys myös tekee hyväntekeväisyyslahjoituksia valitsemilleen kohteille.

Totesin Lontoon reissulla, että Pret oli suhteellisen halpa ja terveellinen paikka syödä ollessani liikenteessä. Valikoimaan kun kuuluu kasvisvaihtoehtoja, täysjyväleipiä runsaine tuoreine täytteineen, salaatteja, wrapejä, myslijogurtteja, hedelmiä, pähkinöitä, myslipatukoita, teetä, kahvia.... Paikanpäällä syöminen on hieman kalliinpaa kuin take away, mutta kyllä ihan hyvillä mielin maksoin lisähintaa siitä, että sain istua ja syödä eväät rauhassa. 

Pret kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja niin se vähän onkin. Tai jos oikein aletaan pilkkua viilaamaan. 
Esimerkiksi roskia ei lajitella (ainakaan asiakkailla ei ole sitä mahdollisuutta), ja paksut majoneesit leipien välissä veloittavat muuten niin vihreänvehreiden sandwichien terveellisyyttä (noh, sentään majoneesi on kuulemma ihan oikeasti munista tehtyä!). Myös supersokerinen muromysli jogurtissa hunajan kera kieli myös näennäistä terveellisyyttä. Ja mitenkäs ne sipsipussit... Toisaalta pieni makea tai suolainen silloin tällöin välipalana tai jälkiruokana eivät ihmisterveyttä mihinkään kaada! Kohtuus siis kaikessa.
Mutta sitten tuli lisäksi pieni yllätys, kun kerran maistoin hummuswrapiä:
Jotenkin hämäävä pakkaus.

Valitettavasti kuva ei nyt ole ihan niin havainnollinen, kun olin jo ehtinyt syödä puolet kääreestä. Mutta siis, wrappakkauksen keskellä menee kartonki, jossa lukee prethandmadestuff etc. Kartonki estää näkemästä pakkauksen keskikohdasta sisälle. Ei siinä mitään, eihän kenenkään tarvitse tuijotella wraplättyä koko pituudeltaan - vai pitäisikö? Noh, wrap on leikattu kahdeksi puoliskoksi, jotka on kumpikin asetettu leikkuupuolet pakettien reunamuoveja kohden. Näiden puolikkaiden väliin jää about yhden wrap-puolikkaan mittainen tyhjä kohta, jonka peittää pakkauskartonki. Oooh, mikä runsauden illuusio!
   Noh, itseäni ei asia haitannut, wrapin pätkät kun riittivät minulle vallan mainiosti. Ajattelin vain, että joku tosi nälkäinen, joka erehtyy luulemaan kyseisät tuotetta pitkäksi ja suureksi, tulee pettymään karvaasti. Itseäni jäi vain mietittytti tuotteen hinta: onko se enää kohdillaan tämän size illuusion jälkeen?
Mutta enivei, hyvältähän tuo maistui.


Pret ketjun sisustus on tosi cozy, ja lempeät punertavat tiilielementit ja puiset pöydät eivät ollenkaan tee paikasta kylmää pikaruokatakewaymestaa. Lisäksi jokaisen Pretin seinällä on hauskoja faktatauluja, joissa kerrotaan yhtiön arvoista kekseliäiden ruokakuvien siivittäminä. Nuudelineulonta kunniaan!

Täytyy myöntää, että Suomeen palattuani Pretiä tuli vähän ikävä. Täältä kun ei löydy yhtään samankaltaista ravontolaa tai kahvilaa, jossa asioida. Mutta en tiedä, olisiko tällaiselle oikeastaan tarvetta, edes Helsingissä. Pysyköön Pret siis Brittien matkojen harvinaisena herkkuna.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Uusi lelu

Olen ollut jo vuosikausia utelias tietämään, kuinka monta askelta oikein harpon päivän aikana. Kävinpä sitten viimein Stockmannilta ostamassa lahjakortillani itselleni askelmittarin!


Kyseessä Omronin Walking Style III. Päivittäisten askeleiden lisäksi laite kertoo kuljetut kilometrit, kävelyllä kulutetut kalorit sekä poltetut rasvat ja ottaa se lisäksi aikaakin. Action-modella saa talteen erilliset lenkkeilyn tai retkeilyn tapahtumat. Mittari nollaa kävelyt keskilyöllä ja seuraava päivä alkaa taas ihan "alusta". Walking Style III muistaa kuitenkin seitsemän päivän ajan edellisinä päivinä syntyneet tulokset, joita voi jälkikäteen vielä tutkailla.
   Kaikki annetut arvot ovat keskimääräisiä tai suuntaa-antavia, enkä todellakaan luota kalori- tai rasvanpolttolaskuriin. Mutta päivittäisten askelten kiertymistä on hauska seurata. Näyttöön ilmestyy tuulettava pikku-ukkeli kun suositeltavat 10 000 askelta on täynnä. Whippiii!

Uusi lelu on ollut nyt käytössä pian viikon, ja on kyllä kannustanut kävelemään vielä enemmän (ja kyllä se lenkillekin sopii mukaan!). Haluan nähdä näytössä lisää tuuletuksia, hyvä minä! :D