maanantai 2. joulukuuta 2013

Satumaista ruokaa

Ihan metriksen kulmalla...

Satu Silvon perustama ja omistama ravintola Silvoplee Helsingin Hakaniemessä on lempiravintolani. Siksi olinkin aivan innoissani, kun ravintola muutti isoihin uusiin remontoituihin tiloihin. Samalla piteni ruokalinjasto ja lounailun kylkeen tuli ihastuttava smoothiebaari raakakakkuineen. Ja kyllä kelpaa herkutella!

Valoa ja tilaa

Uusiutunut Silvoplee ei ollut plekästään isompi ruokatarjonnaltaan vaan ruokailutilaakin oli reippaasti enemmän. Lisäksi ravintolan toinen seinä on oikeastaan pelkkää ikkunaa Toiselle linjalle, mikä tuo reippaasti luonnonvaloa sisälle.
   Tietysti tämä uusi tila on ehkä lounassruokalamaisempi edellisen tunnelmallisen pikku "luolan" sijaan, ja lämmönhukka ainakin avajaispäivänä oli melkoinen: vaikka istuin seinustalla nurkassa, pääsi vetävä kylmä ilma sisään niin että oisi kyllä kannattanut pitää takki päällä. Lisäksi lämminkin ruoka viileni, mitä edesauttoi tietysti avajaispäivän alkuruuhka, minkä seuraksena kassajonossa sai seistä sellaiset viitisen minuuttia.
   Plussaa tulee kahdesta ruoanpunnitus- ja maksupisteestä, mikä nopeuttaa syömäänpääsemistä huomattavasti. Lisäksi ennen maksujonoa hidasti vehnänorasjuomien tuorepuristus samalla kun annosta punnittiin, mutta nyt on kaikenmaailman viherpirtelöiden puristukset ja sekoitukset onnellisesti siirretty smoothiebaarin puolelle.

Silvopleessa siis saa oman ruoka-annoksensa kerätä kattavasta ruokalinjastosta ja siitä maksetaan painon mukaan.

.Ruoka Silvopleessa on vaan niin taivaallisen hyvää! En ymmärrä, miksen itse osaa tehdä noin maittavaa ruokaa. Jokin vaan omissa maustamistaidoissa vaan mättää... :D Ja parastahan monien mielestä Silvopleen ruoissa on, että ne maistuvat täyteläisiltä ja jopa kermaisilta sisältämttä voita saati kermaa.
   Ja kertaakaan ei ole jäänyt nälkä sieltä lähtiessä. Ja jos nälkä on yllättänyt ruokailun jälkeen turhan aikaisin, on vika ollut omassa annoksen koostamisessa eli on tullut unohdettua ottaa lautaselle tarpeeksi niitä proteiinipitoisia kasvisksia.
   Tietysti halpaahan Silvopleessa syöminen ei ole, mutta raaka-aineiden laatu seka tuoreus perustelkoon puolestaan. Maksan kyllä mielelläni terveellisestä, luomusta sekä hyvästä ruoasta.

Valikoimaa on!

Smoothiebaariin on oma sisäänkäynti, jota moni asiakas erehtyi tässä avajaispäivänä kaiketi luulemaan pääsisäänkäynniksi. Tästä pienestä, mutta pippurisesta kulmauksesta saa smoothieta, mehua, kuumaa juomaa, muuta huomaa sekä erilaisia raakaherkkuja ostettua syötäväksi paikanpäällä tai mukaan.
   Nyt on raakaherkkujen valikoimakin laajentunut! Taisi olla vain pari ei-raakaa jälkkäriä tarjolla (jotka olivat kuitenkin vegaanisia). Iloisesti yllätyin myös suolaisista raakapiiraista. Pitää joku kerta maistaa!

Mun shotti

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan sitä kaikista aidointa viherjuomaa eli tuorepuristettua ohranorasmehua. Se maistui... ruohoisalta. :D Ei siis mikään herkku ensikertalaiselle, mutta ihana henkilökunta minua vähän varoittelikin ja kehotti ottamaan vettä kyytipojaksi. Ohranorasjuomaa saa kolmessa eri annoskoossa: 0,25; 0,5 sekä 1desilitrassa. Tällaiselle aloittelijalle riitti pieni. :) Ehkä vielä innostun ja hankin itsellenikin jonkin sortin mehulinkopuristimen... :D Toistaiseksi viher- ja superfoodjauheet ovat ajaneet vähän samaa asiaa.

Satu kertoi minulle, että ravintolan alakerrassa on myös pop-up vaatekkauppa. Lisäksi Silvopleessa on myynnissä muun muassa kirjoja terveydestä kiinnostuneelle, raaka- sekä vegaanipatukoita, teetä sekä haudukkeita ja muuta mukavaa pientä valmistuotepurtavaa.

Silvoplee on myös pidentänyt aukioloaikojaan. Smoothieta saa jo aamuvarhaisesta sekä ruokaakin on tarjolla pidempään. Hurjan hyvä juttu! Tässä 9.12. alkavan viikon aukioloajat ennen joulua:
Kasvisravintola ma–pe klo 11–20, la 11–18
Smoothiebaari ma–pe klo 8–20 la 10–18

Suosittelen pistäytymään paikanpäällä ja syömään hyvin!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ihana aamupuuro

Jo kesällä ystäväni havaitsi Helsingin keskustassa Kalevankadulla uuden sympaattisen kahvilan, jota hän suositteli minullekin. Viime viikolla olin aamuvarhaisella keskustassa liikkeellä tyhjällä vatsalla ja onneksi ystäväni suositus muisui minulle mieleen. Ja löysinkin perille, Kuppi ja Muffiniin.


Kahvilassa oli lämmin tunnelma, tuikutkin pöydillä palamassa!  Halusin ehdottomasti syödä kuuden euron aamiaissetin eli aamupuuro + tee (minun tapauksessani ehdottomasti) + tuorepuristettu mehu.
Lasivitriinissä oli esillä jos jonkinmoista herkkua, joten makean- tai suolaisennälkäiset ihmiset saavat taatusti vatsoilleen täytettä. Lisäksi lounasaikaan Kuppu ja Muffinissa on saatavilla päivän vaihteleva keitto varsin kohtuulliseen hintaan 7,90.

Valinnanvaikeus?

Aamupuurokin vaihtelee päivittäin ja minä sain syödä ihanaa maitoon keitettyä pehmeää spelttihiutalepuuroa (en kyllä kysynyt mikä puuro oli kyseessä, mutta maku- ja suutuntumalta näin oletan. :D). Kolmesta eri tuorepuristetusta mehusta valkkasin ihanan porkkana-inkivääri-ananasmehun. En ole mikään mehujen ystävä, mieluiten syön kuin juon rehuni, mutta tämä mehu oli kyllä huippu! Irtoteelistalta, joka oli ihanasti hyvin vihreäteepainoitteinen, valitsin kuitenkin aamuun sopivan Earl Greyn.

Puuro on rakkaus

Puuroa saa tuunata mielensä mukaan monilla eri vaihtoehdoilla: siemenillä, pähkinöillä, hunajalla, granolalla, Kuppi ja Muffinin omilla survoksilla... Minä länttäsin päälle puolukkasurvosta sekä omenakanelisosetta ja lautasen reunalle vielä lisäksi kourallisen verran pähkinöitä.
   Kuppi ja Muffinin aamiainen on lähes täydellinen. Puuroa kun voi helposti ja halvasti tehä kotona, mutta tässä puurossa on jo jotein mitä ei aina kotona ehdi tai pysty tehdä. Samoin lisukkeet tuovat annokseen oivaa variaatiota.

Aamiainen on tarjolla arkiaamusta klo 7.30 alkaen muistaakseni kymmenen kieppeille asti. Päivän keitto about yhdestätoista eteenpäin niin kauan kuin soppaa riittää.
Ja noin yleisesti aukioloajat ovat ma-pe 7.30-17.00 sekä la 10-16.

Täytyy kyllä joku kerta testata heidän kettonsa!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjat ja hyvä elämä

Kävin tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa eläissäni Kirjamessuilla.
   Usean vuoden ajan olen joko missannut messut tai muuten vain luullut, etteivät kyseiset messut ole minua varten. Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, sillä nämä messut jos mitkä olivat antoisat. Enkä suinkaan pörräillyt alueella kello kymmenestä varttia vailla kuuteen...
   Antikvariaattipuoli oli mielestäni mielenkiintoinen löytöalue, jolla kulutinkin aikaa ständien ja hyllyjen välejä tutkaillen tarkasti ja harkiten. Pari upeaa satukirjaa nappasin mukaani sekä yhden japanilaisen keittokirjan. 

Parhain ja uusin tuttavuus oli minulle Salakirjat pienkustantamo, jonka kirjavalikoima koostui suurimmalta osaltaan mytologiasta, muinaisuskosta sekä noituudesta. Aivan upeita teoksia oli heillä tarjonnassa! Onneksi heillä on nettisivut, joten päätin jättää ostokset kirjamessujen ulkopuolelle, vaikka upeita tarjouksia ja houkutuksia olikin niillä pöydillä tarjolla...

Salakirjat lumosivat

Lisäksi bongailin messualueelta vahvoja naisia, joiden ääni sekä viisaus ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Kotimaisia lempikirjailijoitani siis.
Kaari Utrio ja juttua hänen daameistaan

Sofi Oksanen on ehdoton kirjailiasuosikkini ja yksi naisesikuvistani. Muistan jo, kun hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät aikanaan julkaistiin, olin aivan hullaantunut häneen - niin kirjoitustyyliinsä kuin ulkoiseentyyliinsä. 
Seurasin hänen kymmenenvuotisen uransa kunniaksi järkättyä englanninkielistä haastatteluaan, jonka jälkeen kävin viimein ostamassa omakseni hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät (ettei sitä tarvitse jatkuvasti kirjastosta lainailla). Kaiken kruunasi omistuskirjoitus, sekä että kerroin neiti Oksaselle, kuinka peruskoulun päättöluokalla tein kirkjallisuusesseen juurikin kyseisestä teoksesta.

Hyvä elämä jatkui toisessa messuhallissa, joka oli täytetty ruoilla sekä viineillä. Alkoholittomana jätin viinit välistä, ja lisäksi vielä lihattomanakin jätin myös kaiken maailman makkarat välistä. Vaan eipä silti vatsa tyhjäksi jäänyt!

Teetä oli tarjolla useammaltakin yritykseltä, mutta mikään ei voita théhuonetta. Minun sekä ystävieni luottoteehuone oli iloiseksi yllätyksekseni mukana messutunnelmassa maistattamassa aina kahta teelaatua kerrallaan. Lisäksi heiltä sai ostaa tarjolla olleita makuja myös kotiin juotavaksi. Kuhan teenystäväni palaavat maisemiin niin pitääkin taas pistäytyä théhuoneella pannullisella!
Ihanimmat teelaadut

Makeannälkäisille oli jos minkälaista suklaata sekä fudgemöykkyä tarjolla, mutta kovin paljon oli lisäainekyllästettyä keinovärjättyä teollisuustavaraa.
   Onneksi parempaa suklaata sai Ekolosta: raakasuklaalevyjä sekä raakasuklaakuorrutteisia pähkinöitä ja marjoja. Valinnanvaikeus iski, mutta sain ostettua mukaani gojimarjaraakasuklaalevyn.
Raakaa suklaata

Myös parempilaatuisia fudgeja löytyi! Helsinki Fudge Love Oy:n käsintehdyt möykyt olivat aitoa tavaraa: rakenne oli pehmeän mehevä ja maut kaukana keinoaromeista. Suomalaisten makuun löytyi muun muassa salmiakki- sekä karpalofudgea ja perinteisempään makuun sai tietysti karamelli- sekä suklaafudgea. Joulun alla Kolmensepän patsaan ympäristöön ilmaantuvissa myyntikojuissa tulee olemaan paikka myös näille fudgeille, joten herkkusuut odotelkoon joulun tuloa. Kuulin vähän vihiä, että Fudge Lovella olisi piakkoin (toivottavasti) aukeamassa verkkokauppakin...
Fudge Love is pure love for fudge

Juustoja sekä leipiä oli myös kojukaupalla tarjolla. Juustoihminen kun en ole, ja monen leivänkin kanssa tulen aika huonosti toimeen, en kauheasti intoillut erilaisista vehnäsistä (vaikka saksalaiset brezelit olvatkin taidonnäytteitä).
Sen sijaan Bio Berryn trynimarjatuotteiden joukosta löytyi yllätys: tyrniruisleipä!
Tyrniruisleipää

Hieman saarisotlaistyyppinen tömäkkä leipä sisältää ainoastaan rukiista peräisin olevaa viljaa, ja makua se saa tyrnin lisäksi porkkanasta sekä valkosipulijauheesta. Leipä on runassuolainen (1,1%) kuten useat ruisleivät noin yleensä, mutta ainut harmillinen ainesosa on sokeri. Toisaalta saaristolaistyyppisenä maltaisena ja makeana leipänä se ei siellä maun puolesta häiritse, mutta sokeria kun on aina kaikkialla... Mutta onneksi tämä tuote ei sisällä lainkaan vehnäjauhoja eikä hiivaa ja maku on totaalisen koukuttava! Sain vinkkiä maistattajana olleelta herralta, että leipä on myös maukasta paahdettuna tai vaikkapa lohella päällystettynä.
   
Bio Berryn tyrnivoimaa!

Sain mukaani maisteltavaksi myös Semu-tyrninektaria sekä ehtaa tyrnihilloa. Semu-tyrninektari sisältää tyrnimarjoista puristettua mehua, vettä sekä sokeria. Vaikka taas vähän harmistuin lisätystä sokerista niin sitä ei ole onneksi liikaa, joten juoma on edelleen ihanan kirpeä ja mukavan paksua ja silti niin kevyttä.
   Tyrnihillo on rehellistä, mutta raikasta hilloa, joka sopii ihan loistavasti vaikka puuron tai viilin kaveriksi. En tiennyt olevani hilloihmisiä, kunnes tämä hillo säväytti! Kiitos kovasti näistä trynielämyksistä.

Ja niin messut ruokkivat sieluani sekä ruumistani. Poistuin siis varttia ennen messujen sulkeutumista kassit täyteläisinä, jalat vetelinä ja suunpielet korvissa kohti kotia. 




maanantai 12. elokuuta 2013

Tulee ikävä


Eilen 11. elokuuta päättyi Nightwishin Imaginaerum-levyn (sekä elokuvan) maailmankiertue. Melkein kaksi vuotta on tuo upea yhtye kiertänyt maita ja mantuja, ja joihinkin kolkkiin olen minä sekä ystäväni päässeet ihan paikalle ihastelemaan musiikkifantasiashowta.
   Kyseisen etapin kunniaksi vietimme ystäväni kanssa "ranteet auki" -päivää. Juhlistimme kiertueen päätöstä juomalla litroittain teetä, syömällä terveellistä sekä vegaanista lohturuokaa sekä kuuntelemalla tietysti Nightwish-yhtyeen tuotantoa. Ja sitten vedimme ranteet auki - eli leikkasimme kolme kankaista festivaaliranneketta, jotka olivat muistomerkkeinä jääneet ranteisiimme jokaiselta Nightwish-festarilta. Vatsat täyttyivät, ranteet aukenivat sekä Yönsiniset toiveemme ja tuntomme tulvivat ilmaan asunnossani.

Hurrurrr...

Tein itse soijajogurttipohjtaista Peanut Butter Frozen Yoghurtia. Jäätelökoneellani valmistus sujui vaivatta. Pidin jätskijogurttimassaa koneessa hieman neuvottua pidempää, jolloin koostumus tuli tarkoituksellisesti jäätelömäisemmäksi, ettei se sulaisi niin nopeasti nautittaessa.
   Lisäksi hedelmien ja porkkanoiden seuraksi valmistui Healthy Cookie Dough -dippi. Siihen ei tullut laisinkaan jauhoja saati lisättyä sokeria, mutta se oli silti aivan taivaallisen hyvää!
Bongasin kaikki tarjottavien herkkujen reseptit Chocolate Covered Katien -blogista.

Vegemeininki

Tulee Nightwishia ikävä. Onneksi heidän seuraavasta levystä sekä kiertueesta on jo teidotettu sen verran, että lisää on luvassa, kuhan pari vuotta jaksaa odottaa. Ja minähän jaksan, jos niin vaditaan. Ei sitä ollakaan vielä odotettu saati jonotettukaan tässä viimeisen reilu kymmenen vuoden aikana Nightwishin vuoksi... ;)

Kiitos Nightwish! *love*

lauantai 3. elokuuta 2013

Matchashake

Olen teenlitkijä ja monet teelaadut sekä teesekoitukset tekevät minut hyvin tyytyväiseksi. Huomaan kuitenkin, että useimmiten yksi teelaatu on ylitse muiden. 
Vihreä tee. Sellaisenaan. Teesekoituksessa. Ruoassa. Vihreää.

Matcha- eli vihreäteejauhe on kuuluisa erityisesti sen asemasta japanilaisessa teeseremoniassa. Se on myös kätevä teenystävän mauste. Sillä saa aikaiseksi mm. herkullisia juomia sekä jälkiruokia, lämpimissä ruoissa en sitä ole vielä testannut.
Koska matcha latte (lämmintä maitoa + matchajauhetta) on erityisesti viileämmän ilman juoma, on tässä kesän loppusuoralla pieni matchapirtelö vielä paikallaan!



MATCHASHAKE
1 pakastettu banaani
1 dl soija/mantelijuomaa
1 rkl matchajauhetta
1 tl aitoa vaniljajauhetta
(jos tykkäät makeasta niin lisäksi
 loraus hunajaa/ jotain siirappia)

- Pakasta banaani valmiiksi kuorittuna ja paloiteltuna (vähintään 3h).
- Ota pakastettu banaani ja heitä se blenderiin kaikkien listalla olevien ainesosien kanssa. 
- Tarkista maku ja lisää jotain jos tahdot. Jos kelpaa näin niin nauti heti.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Sekalaista aasialaista

Kerroinkin pari kesää sitten ensikäynnistäni Hämeentiellä sijaitsevaan aasialaiseen ruokakauppaan Vii-Voaniin. Tuolloin pistäydyin lähinnä tutkiskelemassa valikoimaa sekä etsimässä nattoa, jota he eivät myyneet, mutta kaikenlaista muuta (minulle) erikoista kuitenkin.
    Nyt, kolme vuotta myöhemmin, Vii-Voanin tarjonnasta löytyy myös nattoa. Ostin kassillisen aasialaisia elintarvikkeita, joita maistelin sekä hyvällä että huonommalla menestyksellä.

Snäksejä
Naposteltavaa, mutusteltavaa! Kala-kasvissyöjille sopivia tuotteita  kuvassa vasemmalta oikealla: Munching Monkey-papuvalmistesuikaleita chiliöljyssä, rapeita kuivattuja tulisia pikkukaloja purkissa sekä paahdettua Toa Kae Noi:n merilevää suolalla&pippurimausteisena.
   Kuvan tuotteista minun makuuni ainoastaan merilevä oli hyvää, ja aion ostaa sitä jatkossakin. Sitä löytyy myös eri mauissa! Se sisältää merilevän, kasviöljyn sekä mausteiden lisäksi aromivahvennetta, mikä on todella tavallista aaisanmaiden valmis/säilykeruoissa. Muistaakseni aromivahvennetta saa ostettua Vii-Voanista ihan erillisissä pakkauksissa!
  Sen sijaan papu-whatever-suikaleet olivat aika inhottavia näin omaan suuhun. Koostumus oli järkyttävän kuminen, ja avatun pakkauksen hajukin oli melko luotaantyöntävä. Tuote siis  koostui seuraavista ainesosista: soijapapu, vesi, kasviöljy, mausteita, chili, härkäpapukastike (chili, härkäpapu, jauho, suola) E621 eli mononatriumglutamaatti (lisäaineissa lisäksi magnesiumkloridi, kaliumsorbaatti). Eli toisin sanoen tuote on soijasuikaleita mausteöljyssä valmiina nautittavaski. En kuitenkaan suosittele ensimmäisenä tätä maistamaan.
    Rapeat tuliset pikkukalat olivat kummallisia: makeita mutta suolaisia sekä todella tulisia. Lisäksi ne maistuivat hieman eltaantuneilta. En tiedä kuuluisiko niitä käyttää ruoanlaitossa vai mitä, mutta pelkiltään niistä ei irronnut mieluisaa makuelämystä.

Hiukan terveellisempää
Päätin maistella myös "terveysruokia". Kuvassa vasemmalta oikealle: korealaista mausteista hapankaalia eli kimchiä, aloevera-juomaa sekä japanilaisten hapatettuja soijapapuja eli nattoa. Aloevera-juomaa en ole vielä maistanut, mutta pullon ulkonäkö huokuu virkeyttä eikä sisöltökään ole paljoa aloverageliä, sitruunahappoa tai C-vitamiinia kummoisempi - ei siis lisättyä sokeria.

Hapankaalin kaveri Koreasta

 Kimchi on siis vahvasti ja tulisesti maustettua kaalia sekä sipulia, jota valmistetaan maitohappobakteerikäymisellä. Se sisältää vatsalle hyviä bakteereja sekä kaalien omia terveellisiä kuituja, vitamiineja sekä kivennäisaineita. Itse maistoin kimchiä nyt ensikertaa, eikä se ollut oikeastaan hullumpaa. Valitettavasti tämäkin tuote sisälsi mononatriumaglutamaattia ja sen maistaa läpi vahvoista mausteista huolimatta. Tämän merkin kimchiä pystyn syömään pari ruokalusikallista mutten enempää, sillä sivumaku käy liian ellottavaksi. Olisi kiva syödä joskus homemade kimchiä (siinäpä minulle haaste).

Well well, who's there...

Nattoa sen sijaan olen maistanut kerran aiemminkin. En ymmärrä, miksi edes ostin sitä nyt (ja vieläpä three-packinä!), sillä edellisella kerralla se suorastaan oksetti minua. :D Tällä kertaa natto oli kiinalaiselta valmistajalta, ja tein lisukkeeksi täysjyväriisiä. En tiedä mitä makuaistilleni on tapahtunut, mutta jostain syystä tykkäsinkin natosta. Söin sitä tässä aamiaiseksikin! Lieneekö tottumiskysymys vai eri valmistajan erilainen hapatus, mutta nyt se vaan... maistuu. Hapatetut soijapavut ovat myös varsinainen terveyspommi: paljon kuitua, kasviproteiinia sekä K2-vitamiinia, jonka on havaittu vaikuttavan positiivisella tavalla luuston kuntoon. Tätä ostan jatkossakin!

Perusruokaa
Ja sitten vielä ihan peruselintarvikkeita: kikherneitä, papulasinuudeleita sekä riisipaperiarkkeja. Kikherneet olivat mukavan halpoja (halvempia kuin lähikaupoissani), joten niihin tarrauduin ehdottomasti kiinni. Täysin papujauhoista valmistetut nuudelit kuulostivat sen verran mielenkiintoisilta, että täyytyy kokeilla. Valitettavasti pakkausseloste oli thaimaankielinen niin en osaa sanoa, onko tässä nyt enemmän vai vähemmän proteiineja sekä hiilareita kuin riisi tai vehnänuudeleissa. Riisipaperiarkit ovat erityisesti vietnamilaisienrullien valmistusta kärkkyen - niitä teen vielä joku kerta! Ja tällaiset tuotteet pitäisi käydä gluteiinittomaankin ruokavalioon, kannattaa kuitenkin kysyä apua myös auttavaiselta henkilökunnalta. Vii-Voanissa palvelu pelaa!

Varsinainen maistelumenu! :D

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannuksenjälkeisbrunssi


Olen brunssien sekä muuten vain pitkien ja hartaiden aamiaisten ystävä. Tänään olikin tiedossa hemmottelua minulle sekä rakkaalle Änilleni, kun suuntasimme Sandron kehutulle brunssille Helsingin Kallioon. Tietysti pöytävaraus oli tehty varmuuden vuoksi jo hyvissä ajoin: sinne kun ei suuren suosionsa vuoksi aina noin vain lampsita.
   Etukäteen Sandrosta olin kuullut pelkästään positiivista palautetta, ja sen ruokatarjonnastaankin tiesin niiden perusteella, että se on välimerellistä, kasvispainotteista sekä herkullista. Vaikka olin tietoinen muiden hehkutuksista, ennakko-odotuksia Sandroa kohtaan minulla silti ollut, joten avoimin mielin sekä tyhjin vatsoin astuin sitten sisään ravintolaan. 

Brunssipöydät tosiaan notkuivat herkkuja! Alkuruokapuolelta löytyi mm. aivan taivaallista hummusta, herkullisia tuoreita taateleita, raikkaita hedelmiä sekä raikasta tsatsikia. Itseltäni jäi omien makumieltymyksieni takia maistamatta feta-taateli-kuskus, viininlehtikääryleet, sekä juustotäytteiset pienet punaiset vihannekset, jotka kaikki edustavat brunssipöydän yhtenäistä Välimeri-linjaa.

Lämmintä hyvää

Lämpimiä ruokia oli tarjolla kolmea, joista yksi jäi lihan takia maistamatta. Sen sijaan kala-kasvissyöjän lautaselle päätyi nannaa sahramiuunilohta ihanien sinisimpukoiden kera sekä mozzarellauunikasvispaistosta. Ne munakoisonpalaset, ne simpukat, ah!

Juustoa fiiliksellä

Väliruoaksi ystäväiseni fiilisteli juustoilla, saksanpähkinöillä sekä taateleilla. Minä puolestani maistelin jogurttia mansikoiden kera. Jogurtti oli varmaan brunssin ainut heikko kohta, ja syykin on ihan yksinkertainen: jogurtissa olleet mansikat olivat pakasteesta, joten niiden sulaessa koko jogurtti muuttui vetiseksi. Lisäksi jogurtinsyöntiajoitukseni oli vähän huono, sillä jogurttivati oli tyhjentynyt jo sen verran, että sitä oltaisiin pian taas täytetty. Jos siis olisin odotellut vähän aikaa, olisi paksua jogurttia ollut mansikoiden seassa enempi kuin juuri sillä hetkellä.
Vetinen jogurtti

Jälkiruokapöydässä oli baklavaa, hedelmiä sekä pehmoisentahmaisenhyviä suklaaleivospaloja. Smoothietakin oli muuten tarjolla kahta sorttia: baani-mangoa sekä mansikka-banaania. Jälkiruoan kanssa maistui pehmeä minttutee (ja kahvinjuojille oli myös kahvia).

Tyhjät lautaset, täydet vatsat

Sandrossa vatsansa saa todellakin täyteen mitä herkullisimmalla tavalla! Brunssin hinta oli 19,90 ja siihen sisältyi myös kuohuviinilasillinen. Herkullista, tuoretta, välimerellistä, kasvispainotteista, itsetehtyä... Hemmetin hyvää! Olen myös tyytyväinen, että jokainen ruokalaji oli maustettu viisaasti eikä minkään jälkeen tullut mitään valkosipulidöfistä. 
   Lisäksi Sandron brunssin tarjonta on positiivista vaihtelua normaaleille mysli-puuro-leipä-jogurtti-aamiaisskenelle. En väitä, että perinteiset brunssit olisivat huonoja tai turhia, mutta kyllä ulkona syödessä on kiva välillä syödä jotain muuta kuin sitä mitä kotonakin (vaikka ihan mieluusti syön puuroa missä tahansa... :D ).

Jeps, suosittelen tasokasta Sandroa muillekin ja toivotan oikein hyvää juhannuksen jälkeisiä!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Kippo ja kesä


Eipä tässä sen ihmeempiä kuin kesän ensimmäinen Kippo mutustettu. Ja tietysti testattu uutuutta eli blendiä.
   Blendissä siis jätskijogurtin joukkoon sekoitetaan tuoreita raaka-aineita, ja niitä saa kolmella vaihtoehdolla: mustikalla, mansikalla sekä banaanilla. Blendin hinta on naturellia himpun verran korkeampi, mutta siihen saa silti lisukkeita normisti koon mukaan.
   Kuvassa pieni mustikkablendikippo, jossa kolmeksi lisukkeeksi valittuna cashewpähkinä, mansikka sekä raakakaakao. Lisämaksusta saa enemmän täytteitä, jos tuntuu, että valinnanvaikeus iskee: ihania lisukkeita kun on niin paljon!

Hopi hopi kaikki Kipolle. :)

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Vauvanruokaa

Luulitteko jo, että olisin tänä vuonna jättänyt kevään messupäivän väliin? Ehen! PetExpo sekä Lapsimessut kuuluivat edelleen huhtikuun lopun tapahtumaohjelmistooni, ja ilokseni samalla lipulla pääsi myös Luomu- ja lähiruokamessuille. Tämä on minun ja äitini jokakeväinen vakiopäivämme, ja "rutiinit" sille ovatkin jo muotoutuneet seuraavanlaisiksi: ensin söpistellään eläimiä (alias marsuja ja kissoja), jonka jälkeen suunnataan nälkäisenä lapsimesuspuolelle. Jaa, miksi? No sieltähän saa ilmaisia vauvansapuskanäytteitä sekä -maistatuksia! Nyt kun samaan messupakettiin kuuluu virallinen ruokatapahtumakin, niin päivän syöpöttelynaposteluosio venyykin hieman pidemmäksi... Oh, nevermind.

Yleensä olen ostanut Lapsimessuilta Biokian marjatuotteita, mutta tänävuonna päädyinkin ostamaan itselleni Berrypickerin pöperöitä. Pöperö on kylmään maitoon tai jogurttiin sekoitettava kaurapuuron ja myslin sekoitus, jota pöperönimitys kuvaa parhaiten.

Puolukkapöperöä, namnam

Yksi annospussi pöperöä sisältää mm. kuivattua marjaa, kaurahiutaleita sekä paahdettuja pellavansiemeniä. Sokerin sijaan makeuttajana toimii isomaltuloosi, joka on glukoosista ja fruktoosista koostuva hiilihydraatti. Pöperöannoksesta saa omega-3-rasvahappoja sekä C-vitamiinia. Ei huono! Makuja pöperöissä on valittavana kahta sorttia, mustikka ja puolukka.

A Tower of  mah baby food!

Ostin itselleni kaksi puolukka- ja yhden mustikka-pöperöboksin. Yksi pakkaus sisältää 7 annospussia, joita on muun muassa kätevä kuljettaa eväinäkin mukana.
   Ilmaisnäytteinä sain mukaani uuden Piltti luomuhedelmäsoseen sekä Valion Onni-omenakaurapuuron. Niitä en ole vielä maistanut, mutta kyllä ne omaan kitaani ennemmin tai myöhemmin päätyvät. 
   Suuri pettymys oli, kun emme saaneet  viime vuotiseen tapaan Chiquitan banaaneja: nyt nimittäin niitä jakanut tyttö tokaisi, että banaaneja vain lapsille. Mööö! :( Mulla oli äitikin mukana, miksenmäkinsaabananananaa?! Mentiin sitten syömään luomukaurapuuroa suruumme Lähiroukamessuille.

Onneksi sain kuitenkin vielä jaksuhalit tältä ihanaiselta pehmokaiselta:

Ever dream of me

lauantai 11. toukokuuta 2013

Trendikäs terveysmunakas

Blogien, instagramien, tumblerien ja naamakirjojen ansiosta lähes mistä tahansa asiasta on mahdollisuus tulla ilmiö. Viime vuosilta tulee nyt mieleen laajemman alueen sekä pienemmän piirin sosiaalisen median trendeistä muun muassa harlemsheikkaus, avocadopasta sekä pastellinväriset hiukset. Tänään tarrauduin uuteen ruokatrendiin, jota on hehkutettu tumblerin fitblreissä, Facebook-seinillä sekä fitness-blogeissa: kahden aineen terveyspannareihin alias kananmuna-banaanikomboon.

Tämä supersuosittu ruoka perustuu tosiaan banaanimössöön sekoitettuna kevyesti vatkattuun kananmunaan. Yhden henkilön annokseen tarvitsee vain kaksi kananmunaa ja yhden banaanin. Ei ole vaikeaa, eikä edes kallista - sopii myös opiskelijoiden pudjeteille!
   Myönnettäköön, että olin aivan törkeän skeptinen tätä "pannukakkua" kohtaan. Eninnäkään: ei banaanista ja munasta voi mitenkään tulla pannukakkua, sehän on noilla aineksilla omeletti! Toisekseen epäilin makua: ei se nyt NIIN hyvää voi olla.
   Jep, ei näistä aineksista pannukakkua tule, mutta oikein kelpo makea munakas, jossa on vähemmän munainen rakenne. Mutta maku on kyllä ihan hyvä eli banaaninen. Lisäsin seokseen hyppysellisen jauhettua aitoa vaniljaa sekä hieman kanelia, lisäksi käytin paistossa neitsytkookosöljyä tuomaan vähän lisäaromia.

Paistuu!

Tein kaksinkertaisen satsin, jonka jaoin ystäväiseni Sallan kanssa. Nämä munakkaat voi tarjoilla mieleisten lisukkeiden kanssa, tai syödä ihan siltään. Meillä oli höysteenä kotimaista puolukkahunajaa, maapähkinävoita sekä (espanjalaisia) mansikoita. Itse ihastuin komboon munakas +  maapähkinävoi + mansikka!

Makeita munakkaita

Suosittelen kokeilemaan, jos tykkää banaanista.

ps. Tiedän, että kolesterolitarkkailuruokavalioni ei mielellään sisällä kananmunaa, mutta tuskin silloin tällöin syöty munakas saa LDL-arvojani riehumaan. Ja ongelmani oli lähinnä kokonaiskolesteroli, ja hyvää HDL:lää minulla on vaikka muille jaksaa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kehokuulumisia

Hiljaista on taas ollut tällä blogilla, mutta nyt vähän nykykuulumisia kehoasioista!

Muistaako kukaan kolesterolishokkiani? Jos ei muista, niin tässä lyhykäinen kertaus:
Eli viime vuoden loppupuolella paljastui normaalin verikokeen yhteydessä, että kolesteroliarvoni olivat lievästi koholla. 5.8 oli lukema tarkalleen tuolloin, ja suositeltava viitearvohan on semmoiset 5. Tulos kummastutti minua, sillä olinhan kala-kasvissyöjä, jonka ruokavalioon kuului lisäksi kananmunat sekä maitotuotteet. Päätin tuloksesta kauhistuneena viisastuneena tehdä pieniä elämäntapamuutoksia, jotka liittyivät erityisesti ravinnon rasvoihin.
   Uusi kolesteroliarvojen tarkistus otettiin maaliskuun lopulla ja tulos oli parempi kuin viimeksi: kokonaiskolesteroli oli pudonnut 5.2:een! Ensimmäiseltä mittaukselta en saanut tietää LDL- sekä HDL-kolesterolien suhdetta, mutta tällä kertaa muistin ne kysyä. HDL eli ns "hyvän kolesterolin" määrä oli yli 2, kun suositus sille olisi olla yli 1. Siispä hyvä näin.

Millaisia muutoksia siis tein mittausten välissä?
1) Ensinnäkin jätin kananmunan syönnin lähes kokonaan. En kuitenkaan ravintoloissa ole ollut asian suhteen nipo. Tosin monissa ravintoloissa, joissa olen syönyt, ei asiaan ole tarvinnut kiinnittää huomiota: käyn aika usein kasvisruoka/vegaani ravintoloissa ja tykkään muutenkin ruoista, joiden valmistuksessa ei tarvita kananmunia laisinkaan. Lisäksi jälkkäreiden suhteen ei ole ollut kuoleman vakavaa, niitä kun en aina viikottain nautiskelekaan.
---> En tosin tiedä oliko kananmunan poistamisella mitään vaikutusta kolesteroleihini. Talvella kun julkaistiin tutkimustulos, jonka mukaan kananmunansyönnillä ei havaittu olevan kehon kolesterolin kannalta merkittäviä vaikutuksia...
2) Lupasin jättää maitotuotteetkin pois ruokavaliosta, mutta salireenien jälkeen rahkanhimoissani en voinut olla "sortumatta" happamaan valkoiseen herkkumössöön. Tosin kolesterolin kannalta rahkan syönti ei ole ollut suuri rikos - minä kun satun syömään sitä rasvatonta ja maustamatonta versiota. Mutta juustoihin, kermaviileihin, ruokakermoihin tai rasvaisiin maitotuotteisiin en ole sen sijaan kajonnut. Jälkiruoat ovat tosinnmuodostaneet poikkeuksen, sillä herkut ovat harvinaisia eikä niillä ole kokonaisuuteen juurikaan vaikutusvaltaa. Siispä Ben&Jerry's on ollut minun satunnainen kananmuna-maitopaheeni. :)
3) Lisäsin pähkinöiden määrää ruokavaliossani. Ne kun sattuivat olemaan viime syksynä vähän tauolla syömisistäni, mutta nyt niiden nauttiminen on ollut lähes päivittäistä.
4) Muutenkin kiinnitin huomiota päivittäisiin rasvanlähteisiin: niitä pitää olla! Olen ollut liian pitkään rasvakammoinen, mutta nyt olen tehnyt tuttavuutta avocadojen, siementen ja öljyjen käytön kanssa arkisinkin. enkä vain erityistilanteissa. Ihminen tarvitsee rasvaa - jokaisessa kehomme solussa on elintärkeä fosfolipidikalvo, joka siis koostuu rasvasta. Lisäksi rasvaa tarvitaan paaaaaljon muuhunkin kuin vain solukalvoille.
5) Jatkoin kalan/merenelävien syöntiä. Tavoite popsia niitä vähintään 2 kertaa viikkoon, mutta  aina ei ole toteutunut. Toisinaan on viikkoja jolloin en syö kalaa laisinkaan, ja sitten on viikkoja joilloin syön sitä jokapäivä. Tonnikalaa pyrin välttämään eettisistä syistä, lisäksi sen hyvin pikkuinen rasvakoostumus ei pahemmin vaikuta kolesteroliin. Haluaisin suosia suomalaista kalaa enemmän, mutta tuota Norjan lohta taitaa kyllä mennä eniten kylmä- tai lämminsavumuodossa... Neulamukkuija siis enemmän kehiin (ilman voita!).
6) Aloitin kuntosalilla käynnin. Päätin, että päivittäinen arkiliikunta sekä kerran viikkoon tapahtuva hoop dance tunti eivät riitä, ja hankin salikortin. Kuntoni alkoi kohentua vauhdilla, ja ensimmäisen kuukauden jälkeen vaihdoin kuntoklubille, jonka kirjoilla olen edelleen. Vaihtelevat ryhmäliikuntatunnit sekä kuntosalimahdollisuus ovat jotain huippua. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni liikuntakoukussa. En kestä viikkoa ilman kuntoklubille pääsyä. Tämä on minulle outoa, mutta ihan hyvä terveyden kannalta. En olisi ikinä uskonut, että MINÄ juoksisin jokaisena vapaapäivänäni reenikassi olalla kohti kuntosalia tai odottaisin malttamattomana seuraavan päivän uutta ryhmäliikuntatuntia. Tuloksia on tullut ja kai se kroppa on vähän kiinteytynytkin: selluliitti on jopa vähentynyt reisistä! :D

Tsekkaa rasvat!

Kaikki asiat ei valitettavasti ole kehossani niin kivasti. Vuodenvaihteen jälkeen olin iloissani paksuuntuneista hiuksistani, mutta parin viime kuun aikana ne ovat ottaneet ilmeisesti jalat alleen. Hieman ennen kuin vaihdoin Tea Tree -shampoon hellävaraisempaan Aloe Veraan, alkoivat hiukseni tippuilla. Eivät radikaalisti, mutta silti runsain määrin aiempaan verrattuna. 
   Tea Tree shampoo oli kyllä tuju sekä kuivattava, mutta sen käyttö olikin neuvottu minulle kahdeksi, enintään kolmeksi, kuukaudeksi. Venytin sen käyttöä juuri sinne kolmannen kuukauden loppuun. Olisi ehkä pitänyt vaihtaa miedonpaan aiemmin. Mutta sen siitä saa, kun on laiska. 
   Lisäksi stressi ei ole vähenynyt, vaan pikemminkin lisäänynyt. Lähestyvät pääsykokeet hirvittävät ja jännittävät eikä työstressiltäkään ole vältyttty, saati omilta paineilta, joita tykkään ilmeisesti niin kovasti itselleni luoda...

Jos jotain hyvää, niin jotain huonoakin - eikös se ole jokin sanonta. Moni hakee keholleen optimaalista terveyttä ja tasapainoa, mutta itse toivoisin sen toimivan hyvin ja mahdollisimman vähillä ongelmilla. 
Tällä hetkellä nautiskelen kipeistä lihaksista ja iloisista uutisista kolesteroliarvojeni suhteen. Lisäksi kuntosalilla omaohjaaja teki minulle hiljattain kehonkoostumusmittauksen (tosin suhtaudun  erittäin skeptiseksi mittaukseen mahdollisen epätodenmukaisuuden vuoksi), minkä tulokset olivat yllättäviä, mutta ihan mieluisia - erityisesti lihasteni kannalta.

Vähästressistä kevättä kaikille, ja muistakaa maistaa Ben&Jerry's uutuuksia: peanutbutter on parasta!

ps...
- Suomen Käypä suosoitus Duodecimin kautta on uusinut korkean kolesterolin hoito-ohjeet. Sieltä löytyy nyt tarkempaa ja päivitettyä tietoa ravinnon vaikutuksesta kolesteroliin.
- Fiksujen ruoka-kalojen lista löytyy WWF:n sivuilta. Tue siis kestävää kalastusta lautasellasi.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hipsteriruokaa

Anteeksi hämäävä otsikko, sillä en aio kertoa tehneeni avocadopastaa (vaikka jääkaapissani on 700 gramman pussi avocadoja). Kerron sen sijaan, kuinka tein lähiruokaostoksia Kluuvin Eat&Joy Maatilatorikellarissa.

Herkkua on siinä monelaista.

Jo heti ens alkuun kerrottakoon, että palvelu siellä on rentoa sekä miellyttävää. Kauppiaat sekä työntekijät eivät katso nenän vartaan myöten edes tällaista parikymppistä blondia hevihippiä, vaan auttavat mielellään ja vastailevat mieltäaskarruttaviin kysymyksiin.
   Olen asioinut Kluuvin Eat&Joyssa siitä lähtien, kun se paikalleen rakentui. Ensi tuttavuuteni mestaan oli lähinnä kiertelyä, tutkailua sekä ihmettelyä: mistä ruoka tulee, mikä on valikoima, onpas hintaa, ehkä joskus vielä ostan täältä kaikkea hyvää... Sitten tuli maisteluvaihe, jolloin kävin aina silloin tällöin syömässä päivän keitto- tai salaattilounaan (tai mutustamassa ohimennen niitä pikkuisia esilleasetettuja maistiaisia :D). Jupisin myös mielessäni, kun aamupuuron tarjoaminen lopetettiin vähäisen kysynnän vuoksi.
   Ja viimeinkin koitti hetki, jolloin oikeasti saatoin ostaa kyseiseltä maatilatorilta ruokaa mukaani, sekä edelleen sopivan päivän sattuessa, kävin vetäsemässä päivän lounasannoksen. Ja nyttemminhän paikan ruokamesta on ollut kovassa nosteessa sekä julkisessa huomiossa, sillä lounasruokaa valmistava Armas Pikaruokala on ottanut kellarin keittiön haltuunsa, jonka myötä lounaslistan tarjonta on laajentunut sekä aamiainen (puuroooo!) palannut paikalleen. Mainittakoon, että ennen saatoin olla paikan ainoa lounaanmussuttaja, mutta nyt on väkeä ollut niin, ettei pirttipöydän ympärille ole aina meinannut mahtua.

Mutta tämänpäiväinen ostoskorini! Se oli hyvin fiilispohjainen. Heti ensimmäisenä tahdoin ruisleipää. Mikäs sen maukkaampaa kuin uunituore repeakuorinen pehmeäsisuksinen ruisleipä... Hyväntuulinen leipurimies oli juuri asettelemassa uunituoreita perunarieskoja paikoilleen, kun minä pyrähdin paikalle tuijottelemaan valikoimaa. Hän avuliaasti ojensi minulle haaveitani vastaavan ruisreikäleivän paperiseen pussiin. Voi juku - tuoksu oli rukiinen ja leipä lämpöinen! Vaikka savulohi on tuoreen ruipparin ykköspäälinen, päätin, että jääkaapissa odottava vajaa kilo avocadoja toimii myöskin herkullisesti ruisleivän kanssa: joko pelkiltään tai chilillä sekä valkosipulina höystettynä. Myös pesto + kurkku toimii!

Ruisleipäää.... Ei vaan uunituoretta lähiruislepää!

Ruokakellaria kierrellessä tartuin pariin tarjoukseen sekä ostin myös työvälipaloja, eli aika perusruokaostoksia mitä kaupoissa noin yleensä tehdäänkin. Mutta sitten halusin  vielä jotain specialea, vaan mitä...
   Pysähdyin tuijottamaan kaunista pöytää, jonka päällä oli näteissä design-pakkauksissa suklaalevyjä. Jäin lukemaan pöydän päällä ollutta infolappusta: suklaata, ei maitoa ja silti maitosuklaamainen aromi, paikanpäällä valmistettu ihan kaakaopavun paahtamisesta lähtien. Rento kauppias tuli vierelle, ja kysyi teidänkö mistä on kyse, ja vastasin, että ehkä vähäsen tuon infon luettuani. Hän kysyi tahdonko maistiaista ja myöntävästi vastattuani, hän harppoi takahuoneeseen ja takaisin hakien avatun levyn suklaata, josta nappasin palasen. Kieltämättä maitosuklaamaista olemusta, ei kitkeryyttä ja törkeen hyvää!
 Tämän jälkeen toinen herra tuli paikalle asettamaan näytille lisää suklaalevyjä suoraan pahvilootasta ja siitähän alkoi reilu vartinmittainen suklaakeskustelu. Minulle selvisi, että kyseiset Eat&Joyn suklaat olivat tosiaan paikan päällä valmistettuja ja koostuivat vain kahdesta raaka-aineesta: paikanpäällä paahdetusta kaakaopavusta sekä sokerista. Suklaita oli kolmea erilaista: 67%:sta, sekä kahta erilaista 71%:sta tummaa suklaata. Tummemmat suklaalaadut sisälsivät raakaruokosokeria ja pikkuisen vaaleampi ruokosokeria. Nämä kaikki laadut olivat käsitöin valmistettuja, pitkällisten kokeilujen ja kehittelyiden tuloksia, joista Maatilatorin on turha edes yrittää tehdä siitä tuottotuotetta - eikä se olekaan se juttu, vaan palata suklaanvalmistuksen juurille tehden alkuperäiseen tapaan suklaata ja lisätä mukaan vielä ripaus luovaa hulluutta sekä rakkautta.
  Keskustelimme myös raakasuklaasta, raakakaakaopavuista sekä niiden tuoreudesta sekä "raakuudesta". Sehän ei ole lainsäädännössä sallittua myydä oikeasti raakaa kaakaopapua. Joten sori vaan terveyshifistelijät, mutta salmonellan ja muiden bakteeripöpöjen välttämisen vuoksi on superfood nibsitkin käyneet läpi vähintään jonkinasteisen ionisointisäteilytyksen ennen kaupanhyllyille päätymistään. Ja kuka oikeasti tietää, kuinka vanhoja saati laadukkaita papuja niissäkin pakkauksissa on... Enivei, Eat&Joyn omien nättien suklaalevyjen kaakaopavut ovat laadukasta maukasta lajiketta sekä tuoretta tavaraa. Ja he siis ainoana Suomessa aloittavat suklaan valmistuksen paahtamalla kaakaopavut, ennen kuin monivaiheinen valmistusmenetelmä pääsee kunnolla vauhtiin.
   Oli kyllä niin mielenkiintoista juttua, ja asiantuntijan suosituksilla päätin maistaa Madagascar-nimistä levyä. Hyvää, pehmeänmakuista, napsahtavaa, ei kitkerää tummaasuklaata.

Näin se kertoo.

Siihen oli hyvä lopetella ja suunnata kassan kautta päivän muihin puuhiin.

ps. Tämäniltaisesta vatsakivusta saan toki syyttää ainoastaan itsäni liiasta tuoreen ruisleivän ahnehtimisesta. Mutta minkäs teet kun on niin hyvää, että mielummin vähän kärsii maun vuoksi...


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

RavintolaTour

Tiedättekö mikä päivä tänään oli/on? Kyllä vaan, Ravintolapäiväpä tietenkin. Tämä pop up -safkaloiden hullupäivä on jo ilmeisesti vakiintunut järjestettäväksi neljä kertaa vuodessa, elikäs tämän päiväinen olikin sitten vuoden 2013 korkkaus.
   Ja minä taisin hipoa henkilökohtaista ravintolaravausennätystäni. Aiempina kertoina olen bongannut korkeintaan pari mestaa syötäväksi (lukuun ottamatta ystäväni kanssa vietettyjä mässäilypäiviä), mutta tänään asiointeja kertyi kahdelle kädelle laskettavaksi. Tässä poimintoja:

Mässäilypäivän startti oli Raaka Baari 7 Elävänravinnon yhdistyksen tiloissa. Raw Mexican Fiesta tarjosi minulle superterveellisen myöhäisen aamiaisen, mikä oli herkullinen trotillarulla. Se sisälsi mm. ituja, kuakamoolea sekä cashewhapankermaa. Nomi nomi!

Raakaa meksikolaista

Superterveellisyys jäi päälle, ja suuntasin tämän jälkeen No Guilt Dessert mestaan. Valitettavasti kuvat jäi paikassa ottamatta, mutta siellä söin kyllä taivaallisen hyvän raakasuklaamoussekakkubiitin. Vaikka olin saanut synninpäästön pop up -ravintoloitsijoilta, täytyy myöntää, että kakkupala oli tuhti. Mutta tuhti antaa puhtii, joten sen voimin jaksoin kipittää seuraavaan paikkaan.
  Kino Engelin tiloissa pistäydyin TV:stä tuttujen MasterChef kokkien herkkuparatiisiin. Väkeä oli kuin pipoa, ja jonottaa sai aikansa ennen kuin pääsi lähellekään ruokia. Minua olisi kiinnostanut (taas) superterveelliset gluteiinittomat, sokerittomat, korkeaproteiiniset sekä kevyet herkulliset kakut, mitkä oli leiponut innovatiivinen terveysintoilija Anna. Valitettavasti hyvinvointifanatismini päättyi siihen, sillä kaikki hänen leipomuksensa sisälsivät liivatetta, joka ei kuulu ruokavaliooni. Tyydyin sitten ostamaan mukaan ihan ehdan suklaabrownien (jonka tekijä jäi kysymättä..). Lisää tuhtia suklaamattöä siis (ja vieläpä syntisesti!). Söin sen illalla kotiin tullessa ja oli muuten helvetillisen hyvää. En yhtään ihmettele, että kyseisen leivoksen valmistanut oli kilpailussa mukana, oli nimittäin sellainen jälkkäri että.

Ei se ulkonäkö, vaan maku!

Välipalaksi minulle maistui japanilaista. Matcha soijalattea ja makealla adukipaputahnalla täytettyä pannukakkua tarjosi Nippon Sweets ArtGallery Lokalin tiloissa. Pannukakku ei ollut oikeastaan mistään kotoisin, kuivahko pesusieni täytettynä ylimakealla papumössöllä... Matcha soijalatte sen sijaan oli onnistunut. Miksei sitä saa ihan taviskahviloista!?

Kawai!

Ei makeaa mahantäydeltä, ja siksi jälkiruoaksi jotain suolaista... Ja kun kerta terveysintoilu muuntui lennokkaasti japaninmatkaksi, suuntasin Zen Roomiin Kampin ytimessä. Vaikka kyseinen mesta oli etukäteen hehkuttanut Facebook-sivuillaan, että heidän sushitaiturinsa osaavat asiansa, olin hiukan pettynyt. Rakenteeltaan riisi oli hajoavaa ja melko pitkäjyväistä puuroa. Lisäksi nigirien lohi oli ihan riekaleinen lörtsykkä ja wasabi kuivaa sekä rakeista. Nigirien maku oli onneksi kohdallaan (taas ulkonäkö voi pettää) mutta kasvismaki oli vähän mitäänsanomaton - lähinnä riisinen levärulla. Mutta paikka oli erittäin tunnelmallinen ja viihtyisä!

Sushhhiii

Ravintolapäiväni päättyi Chiliin, jossa söin ihan vain rehellisen tulisen chilin ilman carnea. Lämmitti mukavasti, kun ulkosalla olin kuitenkin reippaasti kierrellyt. Myyjät oli sympaattisia ja antoivat kaupanpäällisiksi chilinsä reseptin mukaan. Kuvia en kuitenkaan muistanut ottaa...

Kaiken tämän jälkeen oli sitten hyvä lähteä hooppaus reenihin! :D Hyvin kuitenkin pyöritys sujui, ei ollut liian palleroitunut tuo minun mahani. Vanteeni oli saanut uuden teippauksen, jeij.

Shakeshakemovemove...

Vilkaisin tuossa äskettäin askelmittariani, joka kulki koko päivän laukusussani. Reilu 18700 askelta ja pikkusen vajaa 14 kilometriä tuli tänään käveltyä syömisen välissä. Ehkä se ruoka siitä suli? Mutta oli kyllä maukas päivä. Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa!