sunnuntai 17. helmikuuta 2013

RavintolaTour

Tiedättekö mikä päivä tänään oli/on? Kyllä vaan, Ravintolapäiväpä tietenkin. Tämä pop up -safkaloiden hullupäivä on jo ilmeisesti vakiintunut järjestettäväksi neljä kertaa vuodessa, elikäs tämän päiväinen olikin sitten vuoden 2013 korkkaus.
   Ja minä taisin hipoa henkilökohtaista ravintolaravausennätystäni. Aiempina kertoina olen bongannut korkeintaan pari mestaa syötäväksi (lukuun ottamatta ystäväni kanssa vietettyjä mässäilypäiviä), mutta tänään asiointeja kertyi kahdelle kädelle laskettavaksi. Tässä poimintoja:

Mässäilypäivän startti oli Raaka Baari 7 Elävänravinnon yhdistyksen tiloissa. Raw Mexican Fiesta tarjosi minulle superterveellisen myöhäisen aamiaisen, mikä oli herkullinen trotillarulla. Se sisälsi mm. ituja, kuakamoolea sekä cashewhapankermaa. Nomi nomi!

Raakaa meksikolaista

Superterveellisyys jäi päälle, ja suuntasin tämän jälkeen No Guilt Dessert mestaan. Valitettavasti kuvat jäi paikassa ottamatta, mutta siellä söin kyllä taivaallisen hyvän raakasuklaamoussekakkubiitin. Vaikka olin saanut synninpäästön pop up -ravintoloitsijoilta, täytyy myöntää, että kakkupala oli tuhti. Mutta tuhti antaa puhtii, joten sen voimin jaksoin kipittää seuraavaan paikkaan.
  Kino Engelin tiloissa pistäydyin TV:stä tuttujen MasterChef kokkien herkkuparatiisiin. Väkeä oli kuin pipoa, ja jonottaa sai aikansa ennen kuin pääsi lähellekään ruokia. Minua olisi kiinnostanut (taas) superterveelliset gluteiinittomat, sokerittomat, korkeaproteiiniset sekä kevyet herkulliset kakut, mitkä oli leiponut innovatiivinen terveysintoilija Anna. Valitettavasti hyvinvointifanatismini päättyi siihen, sillä kaikki hänen leipomuksensa sisälsivät liivatetta, joka ei kuulu ruokavaliooni. Tyydyin sitten ostamaan mukaan ihan ehdan suklaabrownien (jonka tekijä jäi kysymättä..). Lisää tuhtia suklaamattöä siis (ja vieläpä syntisesti!). Söin sen illalla kotiin tullessa ja oli muuten helvetillisen hyvää. En yhtään ihmettele, että kyseisen leivoksen valmistanut oli kilpailussa mukana, oli nimittäin sellainen jälkkäri että.

Ei se ulkonäkö, vaan maku!

Välipalaksi minulle maistui japanilaista. Matcha soijalattea ja makealla adukipaputahnalla täytettyä pannukakkua tarjosi Nippon Sweets ArtGallery Lokalin tiloissa. Pannukakku ei ollut oikeastaan mistään kotoisin, kuivahko pesusieni täytettynä ylimakealla papumössöllä... Matcha soijalatte sen sijaan oli onnistunut. Miksei sitä saa ihan taviskahviloista!?

Kawai!

Ei makeaa mahantäydeltä, ja siksi jälkiruoaksi jotain suolaista... Ja kun kerta terveysintoilu muuntui lennokkaasti japaninmatkaksi, suuntasin Zen Roomiin Kampin ytimessä. Vaikka kyseinen mesta oli etukäteen hehkuttanut Facebook-sivuillaan, että heidän sushitaiturinsa osaavat asiansa, olin hiukan pettynyt. Rakenteeltaan riisi oli hajoavaa ja melko pitkäjyväistä puuroa. Lisäksi nigirien lohi oli ihan riekaleinen lörtsykkä ja wasabi kuivaa sekä rakeista. Nigirien maku oli onneksi kohdallaan (taas ulkonäkö voi pettää) mutta kasvismaki oli vähän mitäänsanomaton - lähinnä riisinen levärulla. Mutta paikka oli erittäin tunnelmallinen ja viihtyisä!

Sushhhiii

Ravintolapäiväni päättyi Chiliin, jossa söin ihan vain rehellisen tulisen chilin ilman carnea. Lämmitti mukavasti, kun ulkosalla olin kuitenkin reippaasti kierrellyt. Myyjät oli sympaattisia ja antoivat kaupanpäällisiksi chilinsä reseptin mukaan. Kuvia en kuitenkaan muistanut ottaa...

Kaiken tämän jälkeen oli sitten hyvä lähteä hooppaus reenihin! :D Hyvin kuitenkin pyöritys sujui, ei ollut liian palleroitunut tuo minun mahani. Vanteeni oli saanut uuden teippauksen, jeij.

Shakeshakemovemove...

Vilkaisin tuossa äskettäin askelmittariani, joka kulki koko päivän laukusussani. Reilu 18700 askelta ja pikkusen vajaa 14 kilometriä tuli tänään käveltyä syömisen välissä. Ehkä se ruoka siitä suli? Mutta oli kyllä maukas päivä. Seuraavaa Ravintolapäivää odotellessa!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kirjasta lautaselle

Intouduin tänään ihan kokkaamaan, kun selailin alennusmyynnistä bongattua Vegaanikeittiön Käsikirjaa (Celine Steen, Joni Marie Newman; Moreeni).


Kolesteroliton ruokavalioni on jätättänyt tietysti kananmunan pois, ja siksi selailin hieman sitä "korvaavia" ohjeita...
   Olin onneksi ostanut viikonlopuksi jääkaapin täyteen kaikenlaista kasvishyvää, mikä inspiroi minua tarttumaan keittövälineisiin. Päätin aiheuttaa ruokavaliolleni hieman monipuolisuutta, silllä usein kasvikseni rajoittuvat niihin perinteisiin kurkkuun, tomaattiin, lehtisalaattiin, porkkanaan sekä omenaan. Nytpä ostin näiden perusjuttujen lisäksi salottisipulia, vuonanakaalia, babypinaattia, kurttukaalia sekä pensasmustikoita. 
   Kah, mitä sitten sain aikaan?

Jonkunnäköistä tofuhakkelusta, hyvää sellaista. Vähän sävelsin edellä mainitusta kirjasta löytynyttä ohjetta ihan omaan ruokavarastooni sopivaksi.
   Heittelin pannulle muun muassa kurttukaalisuokaleita, salottisipulia, valkosipulia, parsakaalia, savutofua murennettuna, kurkumaa sekä pinaattia. Ja kelpo lounashan siitä syntyi.


Suosittelen Vegaanikeittiön Käsikirjaa kaikille kasvistenysätville, sekä maito- että muna-allergikoille. Teoksesta löytyy maittavia ohjeita, joita voi sovellella sopiviksi todella helposti.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Perjantai on rullapäivä

Jos Pohjois-Helsingissä sijaitseva lähiruokakauppa Liike 51 on tuttu, niin sitten ymmärrät mikä päivä perjantai on. Jos ei ole, niin kerron toki!

Perjantai on epävirallinen rullapäivä, sillä silloin saa Liike 51:stä tuoreita rullia eli vietnamilaisia riisipaperikääröjä herkullisilla täytteillä dipin kera. Rullat valmistaa ja paikalle tuo keskustassa sijaitseva Rulla. Saatavilla on neljän kappaleen satsi, joissa yleensä vaihtoehtoina on kalainen, vege tai lihaisampi joukkio. Valikoima ei ole lukkoon lyöty, joten jos omanmakuiset tai mieleisenmääräiset rullat kiinnostavat, kannattaa ottaa yhteys ennen viikon puoliväliä Liike 51:n kauppiaaseen.

Takuutuoretta

Olen aiemmin syönyt vietnamilaistyyppisiä riisipaperinyyttejä ravintola Bambussa, mutta ne olivat suuri pettymys. Kääröjen sisällä oli jotain kummallista rouskuvaa hiekkamaista hippua ja kastikkeena oli huononmakuinen majoneesi. En tykännyt.
Rullan tarjonnasta olen kuullut pelkkää hyvää, siksipä kerrankin tämä perjantaisatsin hakeminen.

Tuossa ylempänä onkin kuvallisenkirjallisena oma kalaisa rullakkoni, ja tässä itse ruoka kotona tarjoiltuna:
Läpikuultavaa herkkua kera oman saalatin sekä hapankaalin.

Kuinkahan usein hoen blogissani sanaa "herkku" ...? Ihan sama, sillä herkku on herkku eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Eli hyvää oli!
Dippi oli jokin jännä ja maukas sweet&sour tyylinen etikka(?), joista loput käytin salaatinkastikkeena.

Kannattaa käydä Liike 51:ssä rullapäivänä, tai ottaa yhteys itse Rullaan, jos alkoi makustaa.
Pitsaperjantait hiiteen, perjantaisin rullataan!