keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hipsteriruokaa

Anteeksi hämäävä otsikko, sillä en aio kertoa tehneeni avocadopastaa (vaikka jääkaapissani on 700 gramman pussi avocadoja). Kerron sen sijaan, kuinka tein lähiruokaostoksia Kluuvin Eat&Joy Maatilatorikellarissa.

Herkkua on siinä monelaista.

Jo heti ens alkuun kerrottakoon, että palvelu siellä on rentoa sekä miellyttävää. Kauppiaat sekä työntekijät eivät katso nenän vartaan myöten edes tällaista parikymppistä blondia hevihippiä, vaan auttavat mielellään ja vastailevat mieltäaskarruttaviin kysymyksiin.
   Olen asioinut Kluuvin Eat&Joyssa siitä lähtien, kun se paikalleen rakentui. Ensi tuttavuuteni mestaan oli lähinnä kiertelyä, tutkailua sekä ihmettelyä: mistä ruoka tulee, mikä on valikoima, onpas hintaa, ehkä joskus vielä ostan täältä kaikkea hyvää... Sitten tuli maisteluvaihe, jolloin kävin aina silloin tällöin syömässä päivän keitto- tai salaattilounaan (tai mutustamassa ohimennen niitä pikkuisia esilleasetettuja maistiaisia :D). Jupisin myös mielessäni, kun aamupuuron tarjoaminen lopetettiin vähäisen kysynnän vuoksi.
   Ja viimeinkin koitti hetki, jolloin oikeasti saatoin ostaa kyseiseltä maatilatorilta ruokaa mukaani, sekä edelleen sopivan päivän sattuessa, kävin vetäsemässä päivän lounasannoksen. Ja nyttemminhän paikan ruokamesta on ollut kovassa nosteessa sekä julkisessa huomiossa, sillä lounasruokaa valmistava Armas Pikaruokala on ottanut kellarin keittiön haltuunsa, jonka myötä lounaslistan tarjonta on laajentunut sekä aamiainen (puuroooo!) palannut paikalleen. Mainittakoon, että ennen saatoin olla paikan ainoa lounaanmussuttaja, mutta nyt on väkeä ollut niin, ettei pirttipöydän ympärille ole aina meinannut mahtua.

Mutta tämänpäiväinen ostoskorini! Se oli hyvin fiilispohjainen. Heti ensimmäisenä tahdoin ruisleipää. Mikäs sen maukkaampaa kuin uunituore repeakuorinen pehmeäsisuksinen ruisleipä... Hyväntuulinen leipurimies oli juuri asettelemassa uunituoreita perunarieskoja paikoilleen, kun minä pyrähdin paikalle tuijottelemaan valikoimaa. Hän avuliaasti ojensi minulle haaveitani vastaavan ruisreikäleivän paperiseen pussiin. Voi juku - tuoksu oli rukiinen ja leipä lämpöinen! Vaikka savulohi on tuoreen ruipparin ykköspäälinen, päätin, että jääkaapissa odottava vajaa kilo avocadoja toimii myöskin herkullisesti ruisleivän kanssa: joko pelkiltään tai chilillä sekä valkosipulina höystettynä. Myös pesto + kurkku toimii!

Ruisleipäää.... Ei vaan uunituoretta lähiruislepää!

Ruokakellaria kierrellessä tartuin pariin tarjoukseen sekä ostin myös työvälipaloja, eli aika perusruokaostoksia mitä kaupoissa noin yleensä tehdäänkin. Mutta sitten halusin  vielä jotain specialea, vaan mitä...
   Pysähdyin tuijottamaan kaunista pöytää, jonka päällä oli näteissä design-pakkauksissa suklaalevyjä. Jäin lukemaan pöydän päällä ollutta infolappusta: suklaata, ei maitoa ja silti maitosuklaamainen aromi, paikanpäällä valmistettu ihan kaakaopavun paahtamisesta lähtien. Rento kauppias tuli vierelle, ja kysyi teidänkö mistä on kyse, ja vastasin, että ehkä vähäsen tuon infon luettuani. Hän kysyi tahdonko maistiaista ja myöntävästi vastattuani, hän harppoi takahuoneeseen ja takaisin hakien avatun levyn suklaata, josta nappasin palasen. Kieltämättä maitosuklaamaista olemusta, ei kitkeryyttä ja törkeen hyvää!
 Tämän jälkeen toinen herra tuli paikalle asettamaan näytille lisää suklaalevyjä suoraan pahvilootasta ja siitähän alkoi reilu vartinmittainen suklaakeskustelu. Minulle selvisi, että kyseiset Eat&Joyn suklaat olivat tosiaan paikan päällä valmistettuja ja koostuivat vain kahdesta raaka-aineesta: paikanpäällä paahdetusta kaakaopavusta sekä sokerista. Suklaita oli kolmea erilaista: 67%:sta, sekä kahta erilaista 71%:sta tummaa suklaata. Tummemmat suklaalaadut sisälsivät raakaruokosokeria ja pikkuisen vaaleampi ruokosokeria. Nämä kaikki laadut olivat käsitöin valmistettuja, pitkällisten kokeilujen ja kehittelyiden tuloksia, joista Maatilatorin on turha edes yrittää tehdä siitä tuottotuotetta - eikä se olekaan se juttu, vaan palata suklaanvalmistuksen juurille tehden alkuperäiseen tapaan suklaata ja lisätä mukaan vielä ripaus luovaa hulluutta sekä rakkautta.
  Keskustelimme myös raakasuklaasta, raakakaakaopavuista sekä niiden tuoreudesta sekä "raakuudesta". Sehän ei ole lainsäädännössä sallittua myydä oikeasti raakaa kaakaopapua. Joten sori vaan terveyshifistelijät, mutta salmonellan ja muiden bakteeripöpöjen välttämisen vuoksi on superfood nibsitkin käyneet läpi vähintään jonkinasteisen ionisointisäteilytyksen ennen kaupanhyllyille päätymistään. Ja kuka oikeasti tietää, kuinka vanhoja saati laadukkaita papuja niissäkin pakkauksissa on... Enivei, Eat&Joyn omien nättien suklaalevyjen kaakaopavut ovat laadukasta maukasta lajiketta sekä tuoretta tavaraa. Ja he siis ainoana Suomessa aloittavat suklaan valmistuksen paahtamalla kaakaopavut, ennen kuin monivaiheinen valmistusmenetelmä pääsee kunnolla vauhtiin.
   Oli kyllä niin mielenkiintoista juttua, ja asiantuntijan suosituksilla päätin maistaa Madagascar-nimistä levyä. Hyvää, pehmeänmakuista, napsahtavaa, ei kitkerää tummaasuklaata.

Näin se kertoo.

Siihen oli hyvä lopetella ja suunnata kassan kautta päivän muihin puuhiin.

ps. Tämäniltaisesta vatsakivusta saan toki syyttää ainoastaan itsäni liiasta tuoreen ruisleivän ahnehtimisesta. Mutta minkäs teet kun on niin hyvää, että mielummin vähän kärsii maun vuoksi...