sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjat ja hyvä elämä

Kävin tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa eläissäni Kirjamessuilla.
   Usean vuoden ajan olen joko missannut messut tai muuten vain luullut, etteivät kyseiset messut ole minua varten. Noh, parempi myöhään kun ei milloinkaan, sillä nämä messut jos mitkä olivat antoisat. Enkä suinkaan pörräillyt alueella kello kymmenestä varttia vailla kuuteen...
   Antikvariaattipuoli oli mielestäni mielenkiintoinen löytöalue, jolla kulutinkin aikaa ständien ja hyllyjen välejä tutkaillen tarkasti ja harkiten. Pari upeaa satukirjaa nappasin mukaani sekä yhden japanilaisen keittokirjan. 

Parhain ja uusin tuttavuus oli minulle Salakirjat pienkustantamo, jonka kirjavalikoima koostui suurimmalta osaltaan mytologiasta, muinaisuskosta sekä noituudesta. Aivan upeita teoksia oli heillä tarjonnassa! Onneksi heillä on nettisivut, joten päätin jättää ostokset kirjamessujen ulkopuolelle, vaikka upeita tarjouksia ja houkutuksia olikin niillä pöydillä tarjolla...

Salakirjat lumosivat

Lisäksi bongailin messualueelta vahvoja naisia, joiden ääni sekä viisaus ovat tehneet minuun syvän vaikutuksen. Kotimaisia lempikirjailijoitani siis.
Kaari Utrio ja juttua hänen daameistaan

Sofi Oksanen on ehdoton kirjailiasuosikkini ja yksi naisesikuvistani. Muistan jo, kun hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät aikanaan julkaistiin, olin aivan hullaantunut häneen - niin kirjoitustyyliinsä kuin ulkoiseentyyliinsä. 
Seurasin hänen kymmenenvuotisen uransa kunniaksi järkättyä englanninkielistä haastatteluaan, jonka jälkeen kävin viimein ostamassa omakseni hänen esikoisteoksensa Stalinin lehmät (ettei sitä tarvitse jatkuvasti kirjastosta lainailla). Kaiken kruunasi omistuskirjoitus, sekä että kerroin neiti Oksaselle, kuinka peruskoulun päättöluokalla tein kirkjallisuusesseen juurikin kyseisestä teoksesta.

Hyvä elämä jatkui toisessa messuhallissa, joka oli täytetty ruoilla sekä viineillä. Alkoholittomana jätin viinit välistä, ja lisäksi vielä lihattomanakin jätin myös kaiken maailman makkarat välistä. Vaan eipä silti vatsa tyhjäksi jäänyt!

Teetä oli tarjolla useammaltakin yritykseltä, mutta mikään ei voita théhuonetta. Minun sekä ystävieni luottoteehuone oli iloiseksi yllätyksekseni mukana messutunnelmassa maistattamassa aina kahta teelaatua kerrallaan. Lisäksi heiltä sai ostaa tarjolla olleita makuja myös kotiin juotavaksi. Kuhan teenystäväni palaavat maisemiin niin pitääkin taas pistäytyä théhuoneella pannullisella!
Ihanimmat teelaadut

Makeannälkäisille oli jos minkälaista suklaata sekä fudgemöykkyä tarjolla, mutta kovin paljon oli lisäainekyllästettyä keinovärjättyä teollisuustavaraa.
   Onneksi parempaa suklaata sai Ekolosta: raakasuklaalevyjä sekä raakasuklaakuorrutteisia pähkinöitä ja marjoja. Valinnanvaikeus iski, mutta sain ostettua mukaani gojimarjaraakasuklaalevyn.
Raakaa suklaata

Myös parempilaatuisia fudgeja löytyi! Helsinki Fudge Love Oy:n käsintehdyt möykyt olivat aitoa tavaraa: rakenne oli pehmeän mehevä ja maut kaukana keinoaromeista. Suomalaisten makuun löytyi muun muassa salmiakki- sekä karpalofudgea ja perinteisempään makuun sai tietysti karamelli- sekä suklaafudgea. Joulun alla Kolmensepän patsaan ympäristöön ilmaantuvissa myyntikojuissa tulee olemaan paikka myös näille fudgeille, joten herkkusuut odotelkoon joulun tuloa. Kuulin vähän vihiä, että Fudge Lovella olisi piakkoin (toivottavasti) aukeamassa verkkokauppakin...
Fudge Love is pure love for fudge

Juustoja sekä leipiä oli myös kojukaupalla tarjolla. Juustoihminen kun en ole, ja monen leivänkin kanssa tulen aika huonosti toimeen, en kauheasti intoillut erilaisista vehnäsistä (vaikka saksalaiset brezelit olvatkin taidonnäytteitä).
Sen sijaan Bio Berryn trynimarjatuotteiden joukosta löytyi yllätys: tyrniruisleipä!
Tyrniruisleipää

Hieman saarisotlaistyyppinen tömäkkä leipä sisältää ainoastaan rukiista peräisin olevaa viljaa, ja makua se saa tyrnin lisäksi porkkanasta sekä valkosipulijauheesta. Leipä on runassuolainen (1,1%) kuten useat ruisleivät noin yleensä, mutta ainut harmillinen ainesosa on sokeri. Toisaalta saaristolaistyyppisenä maltaisena ja makeana leipänä se ei siellä maun puolesta häiritse, mutta sokeria kun on aina kaikkialla... Mutta onneksi tämä tuote ei sisällä lainkaan vehnäjauhoja eikä hiivaa ja maku on totaalisen koukuttava! Sain vinkkiä maistattajana olleelta herralta, että leipä on myös maukasta paahdettuna tai vaikkapa lohella päällystettynä.
   
Bio Berryn tyrnivoimaa!

Sain mukaani maisteltavaksi myös Semu-tyrninektaria sekä ehtaa tyrnihilloa. Semu-tyrninektari sisältää tyrnimarjoista puristettua mehua, vettä sekä sokeria. Vaikka taas vähän harmistuin lisätystä sokerista niin sitä ei ole onneksi liikaa, joten juoma on edelleen ihanan kirpeä ja mukavan paksua ja silti niin kevyttä.
   Tyrnihillo on rehellistä, mutta raikasta hilloa, joka sopii ihan loistavasti vaikka puuron tai viilin kaveriksi. En tiennyt olevani hilloihmisiä, kunnes tämä hillo säväytti! Kiitos kovasti näistä trynielämyksistä.

Ja niin messut ruokkivat sieluani sekä ruumistani. Poistuin siis varttia ennen messujen sulkeutumista kassit täyteläisinä, jalat vetelinä ja suunpielet korvissa kohti kotia. 




Ei kommentteja: